Roadtripin finaaliksi muodostui Hetta–Pallas retkeilyreitti tai tarkemmin sen pohjoisosa. Polku mukailee upeaa tunturijonoa ja kulkija huiputtaa matkalla useita kertoja. Vaeltajien suosiossa oleva reitti on Hetasta lähdettynä erinomaisen hienoa ajettavaa myös maastopyöräilijälle reitin puolivälissä sijaitsevaan Pahakurun autiotupaan saakka.
Suosituksen perusteella suunnittelin ajoa Pahakurulle, siitä Hietajärven erämaajärvelle ja samaa reittiä takaisin Hettaan. Kokonaisuus olisi kuulemma Suomen hienoin alppihenkinen reitti. Levittelin ekstranutellat lapinrieskojen päälle ja hyppäsin pyörän päälle.
Siirtymä Hetasta poluille hoituu hiekkateitä ja vaatii hieman navigointia, joten suosittelen reittijäljen lataamista kelloon tai pyörämittariin. Jos aiot ajaa autolla alun hiekkatiet, huomioi sulkupuomi – reissu saattaa muuttua ”nuku yö autossa” -tyyppiseksi retkeksi puomin ollessa kiinni paluumatkalla.
Aiempina päivinä korkeuserot olivat maltillisia, mutta Hetta–Pallas iski jauhot suuhun heti alun hiekkatielämmittelyn jälkeen. Edessäni aukesi massiivinen Pyhäkero, jonne kipuaminen kesti peräti vajaan tunnin verran. Teiden jälkeen huipulle kertyi 350 korkeuserometriä.
Tunturilla hikistä polkijaa odottivat navakka tuuli ja uskomattoman hienot maisemat. Päivästä oli tulossa huikean hieno.
Hetta–Pallaksella huikean hienot maisemat ja tunturipolut palkitsivat pyöräilijän.
Pyhäkeron huipulla 350 nousumetrin jälkeen.
Pyhäkerolta reitti jatkui etelää kohti kivikkoisena, nopeana ja vaeltajien leveäksi kuluttamana. Tykittelin alamäkeä naama leveässä hymyssä – näin pitkää ja maisemiltaan hienoa alamäkeä en ollut ikinä aiemmin päässyt Suomessa ajamaan ja jos totta puhutaan, tuntui kuin olisin ollut Alpeilla ajamassa.
Reitti jatkui maisemiltaan hienona ja ajettavuudeltaan nautinnollisena aina Pahakurun tuvalle saakka. Siellä pidin patukan mittaisen tauon, ja haastoin muutaman sanan paikallisen vaeltamassa olleen pariskunnan kanssa. Mies kertoi reitin olevan hänelle tuttu ja eteenpäin Pallakselle erittäin haastava ajettava – juuri kuten kaverini Ari oli kertonut.
Parin kilometrin päässä Hannukurussa olisi kuitenkin kuulemma hieno, juuri remontoitu sauna ja varaustupa, jotka kannattaisi käydä katsastamassa. Kuulosti fiksulta, joskin lopuksi mies myönsi, että oikeastaan hän haluaisi nähdä, miten selviän pyörälläni saunalle asti ja takaisin.
Lähtiessäni koitokseen kurun reunaa nousikin yllättäen maastopyöräänsä taluttava mies, jolla oli ajokissaan retkivarustus. Reitti olisi kuulemma suorastaan ikimuistoista ajettavaa. Hän toivotti onnea matkaan.
Ajo saunalle ja takaisin olikin trial-henkistä, eikä sitä kovin montaa kilometriä mielellään ajaisi. Tuvalle palattuani kerroin pariskunnalle kuulumiset ja suuntasin Hietajärvelle, jonne siirtymä oli pääasiassa suopohjaista, upottavaa uraa. Tässäkö reissun viimeisen päivän huipentuma olikin – trialia kivikossa ja upottavaa suota?
Hetken tarpomisen jälkeen maasto muuttui kuitenkin onneksi jälleen kuivaksi ja edessä oli eräs reissun hienoimpia hiekkapohjaisia laskuja uskomattoman upealle Hietajärvelle. Ihastelin järvimaisemaa silmät pyöreinä. Vielä pyöreämmiksi ne muuttuivat, kun hetken päästä kodan takaa ilmestyi äiti kahden pienen lapsen kanssa tavallisilla pyörillään.
Hienon, mutta raskaan alkumatkan jälkeen en osannut sanoa heille mitään muuta kuin ”hei”, sillä jäin hämmästelemään, miten lapset ja äiti olivat tavallisilla pyörillään sinne päässeet.
Pakollisten kuvien ja eväspatukan jälkeen aloitin kipuamisen takaisin pääreitille polkujen kolmion pohjoisempaa sivua. Paluu takaisin Hettaan sujui onnellisena – reitti oli toden totta hienoin Suomessa ajamistani ja siksi suosittelen erityisesti sitä. Valitse kuitenkin päiväsi huolella, sillä heikolla näkyvyydellä elämyksellisyydestä katoaa suurin osa.
Autolle palattuani hämmästelin tyhjää telttapaikkaa – olipa tässä päätös reissulle, varastettu teltta!
Hetken tarkastelun jälkeen huomasin teltan läheisessä pusikossa katollaan. Opin, että maakiiloja kannattaa käyttää, vaikka telttaa pystyttäessä tai vielä aamullakaan ei tuulisi.
Päivä toi 68 kilometriä pyöräilyä ja taukoineen yli viisi tuntia nautintoa. Palkitsin itseni grillimakkaralla, hyvällä pastalla ja suklaalla hiihtomaan grillikodalla. Siinä kelpasi fiilistellä viikkoa hienossa ilta-auringossa.
Unien jälkeen edessä oli vielä pitkä automatka kotiin, osin muuttuneena miehenä.
Reittilinkki strava.com/activities/3751448253
Edelliset reitit:
Lapin maastopyöräreitit – Hetan postipolku
Lapin maastopyöräreitit – Lemmenjoki
Lapin maastopyöräreitit – Kiilopää ja Saariselkä
Parhaat maastopyöräreitit – Hossa
Teksti ja kuvat Antti Kuitto