Nuorten MM-kilpailut Turkissa eivät olleet suomalaisille mitalisadetta. Silti kovatasoisissa kilpailuissa onnistuttiin laajalla rintamalla.
Suomen ainoa mitali nuorten MM-kilpailuista Turkista oli Touko Sepän sprintin hopea. Keskimatkalla Seppä sijoittui viidenneksi, mutta loppuviikkoa varjostivat hylkäys ja sairastuminen. Sairastumisista kärsi kisaviikon aikana lähes puolet Suomen 12 hengen joukkueesta.
Naisten kilpailussa parasta vauhtia esitti Ida Haapala ollen sprintin kuudes, keskimatkan kymmenes ja pitkällä matkalla yhdeksäs. Haapalan viikko päättyi viestin neljänteen sijaan yhdessä Maria Määttäsen ja Salla Isoherrasen kanssa. Haapala onnistui nostamaan joukkueen ankkuriosuudella sijalta 11 osuuden toisiksi nopeimmalla ajalla vain hieman yli minuutin päähän pronssimitalista.
– Tyttöjen osalta oli hyvin lähellä joka matkalla se, että menestystä olisi tullut. Eikä pelkästään yhden ihmisen osalta, mutta taidollisesti asiat eivät sujuneet niin kuin pitää, nuorten maajoukkueen valmentaja Antti Örn summaa kisaviikkoa.
Kokonaisuutena Örn pitää tilannetta tyttöjen kohdalla erinomaisena. Monta kovaa kandidaattia ei mahtunut kisakoneeseen. Huippuonnistumiset nuorten MM-kilpailuissa jäivät kuitenkin tapahtumatta. Sairastumiset vaikuttivat osaltaan menestysmahdollisuuksiin.
– Touko olisi ehdottomasti ollut ykkösjoukkueen ankkuri ja aika mehukas paikka olisi ollut lähteä, Örn harmittelee ja viittaa viestijoukkueeseen, jossa aloittajana juossut Aarni Ronkainen tuli vaihtoon kärjessä yhdessä Tšekin Jakub Chaloupskyn kanssa ja Topias Arola toiselta osuudelta viidennellä sijalla noin kaksi minuuttia kärjestä.
Örn huomauttaa, että vaikka nuorten arvokisoilla on painoarvoa, se on kuitenkin yksi kilpailuviikko isossa kuvassa. Tytöt ovat laajana rintamana kärjen vauhdin mukana, pojissa sen sijaan suurimmalla osalla on takamatkaa niin fyysisesti kuin taidollisestikin.
– Poikien puolella on paljon vähemmän urheilijoita, jotka olisivat vielä sillä tasolla ja tämä toimii herättäjänä monelle ja hyvä niin. Pitää tarkastella objektiivisesti omaa tekemistä.
Vuoden 2021 nuorten MM-kilpailut olivat Örnin mukaan osallistujalistan perusteella kovatasoisimmat koskaan. Aikaisemminkin mukana on toki ollut kovia nimiä, kuten Sveitsin Simona Aebersold ja Norjan Kasper Fosser, jotka olivat samoihin aikoihin päässeet aikuisten edustustehtäviin. Nyt huomattavaa oli, että mukana oli myös aikuisten kansainvälisissä kilpailuissa menestystä niittäneitä urheilijoita.
Menestyminen aikuisten kilpailuissa ei silti vielä taannut ylivoimaa nuorissa. Se kertoo paljon yleisestä tasosta, mutta myös pitkästä ja uuvuttavasta kilpailukaudesta.
– Varmaan aika monilla urheilijoilla, jotka ovat olleet edustustehtävissä myös aikuisissa, kausi on ollut liian pitkä. Enää ei ollut virtaa. Näkyy, että kausi on ollut pitkä ja ollut liikaa kisoja, eikä enää jaksanut keskittyä.
Lähtölistoilta löytyi maailmancupin voittajaa ja top 10 sijoittuneita Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta. Kilpailuiden todellisia yllättäjiä olivat tällä kertaa kuitenkin Keski-Euroopan maat.
Unkari, Italia, Tšekki ja Ranska. Örn listaa maita, joiden suunnistajat eivät perinteisesti ole löytyneet runsain määrin tuloslistojen kärkipäästä nuorten MM-kilpailuissa, mutta joille mannermainen maastotyyppi sopii kuin nenä päähän. Poikkeusajat ovat vaikeuttaneet monien Pohjoismaiden harjoittelua tulevien kilpailuiden tyyppimaastoissa. Vaikka pandemian taakse Örn ei suostu piiloutumaan, kokemus pisti mietteliääksi.
– Tämä herätti aika paljon ajatuksia, että miten paljon se vaikuttaa, että ei olla päästy kahteen vuoteen harjoittelemaan ulkomailla. Tämä porukka ei ole päässyt sinne oikein missään vaiheessa. Toisaalta myöskin se, että vaikka me maajoukkueleirityksillä mietitään paljon maastopankkiasioita, ehkä kuitenkin vielä enemmän pitäisi miettiä sitä, että pystyttäisiin nimenomaan kartoittamaan mannermaisista maastoista. Niitä juostaan arvokisoissa todella usein.
Tilanne on ollut sama monien maiden kohdalla, mutta Tanska on vetänyt hyvin lyhyen korren, sillä kilpailutoiminta on ollut täysin katkolla ja nuorten maajoukkuetoiminta seis. Nyt lopputulos osoitti, miten merkityksellistä maastotyyppien hallitseminen on heti nuorten sarjoista alkaen.
– Yksi urheilija sanoi, että miten hän voisi osata tämän? Sanoin, että ei sitä voikaan osata, jos kokemusta ei ole ollenkaan. Ne valmistautumisharjoitukset mitä täällä on tehty, ei vaan auta rakentamaan rutiineja. Esimerkiksi tekemään reitinvalinnat semmoisiksi, kuin niiden pitää olla. Jos kokemusta ei ole, ei sitä siitä kartasta näe.
Arvokisoissa kuormitusta aiheuttaa muutkin tekijät, kuin itse suoritukset. Osalle urheilijoista oli uusi kokemus, kuinka rankkaa viiden arvokilpailun läpivieminen kuuden päivän aikana onkaan. Fyysisen kuorman lisäksi painaa henkinen stressi, eikä korona-ajan kilpailu eristäytymisineen ja erikoisjärjestelyineen helpota asiaa.
– Yhdestä suusta tuli, että ei he tajunneet, miten kova rupeama tämä on.
Vaikka mitalitilastossa yksi hopeamitali ei Örnin silmin näytä erityisen hyvältä, ollaan edelleen hyvällä tiellä ja onnistumiset ovat pienestä kiinni. Nuorten kilpailusarjojen koot ovat valtavia ja mukaan mahtuu aina niitä, jotka onnistuvat ja ottavat mitalit.
– Nyt ne oli Keski-Euroopan maita, jotka olivat mitalirohmuja ja joille maastotyyppi sopii hyvin ja se on heidän hyvyyttä tietenkin.
EM-kilpailuista totuttua menestystä
Elokuussa käydyt 18- ja 16-vuotiaiden EM-kilpailut Liettuassa olivat totutusti suomalaisittain hyvät. Tuloksena pitkältä matkalta, sprintistä ja viesteistä oli yhteensä kahdeksan mitalia. Mitalirohmuina toimivat tytöt, ottamalla seitsemän suomen mitaleista nimiinsä. Suomalaiset keikkuivatkin mitalitaulukon kärjessä.
Pitkällä matkalla mestaruutta pääsi juhlimaan peräti kolme suomalaista: 18-vuotiaissa Salla Isoherranen ja Aarni Ronkainen sekä 16-vuotiaissa Silva Kemppi. Elli Punto täydensi juhlia 16-vuotiaiden pronssilla. Mitaliputki jatkui viesteillä, jossa 16-vuotiaiden joukkue Virna Pellikka, Elli Punto ja Silva Kemppi voittivat mestaruuden ja 18-vuotiaissa Emilia Tala, Inari Karppinen ja Salla Isoherranen ottivat hopeaa.
Nuorten EM-kilpailut päättyivät sprinttiin, jossa Isoherranen täydensi mitalien värisuoran pronssilla, ja Kempin kaulaan ripustettiin hopeaa.
Lue myös Turha ylisuorittaminen on turhaa
Teksti Anu Uhotoinen Artikkelikuva Vėjus Žigilėjus
Suunnistaja 5/2021