MILLOIN SINÄ ALOITIT PYÖRÄKAUDEN?
Talvikuukausien pyöräilystä on kehittynyt niin monipuolista, että aika monelle löytyy yksi tai useampi tapa jatkaa pyöräilyä ympäri vuoden. Artikkelissa Sisäpyöräily mahdollistaa tasonnoston – ammattilaisten ohjeet pyörälijän ja triathlonistin talviharjoitteluun toimittaja Satu Alavalkama pureutuu sisäpyöräilyn hikiseen hurmokseen – ja antaa vinkkejä, joiden avulla traineritreenit eivät pääty tylsyyteen.
Nastarenkailla tai läskipyörillä kausi jatkuu myös ulkosalla. Rokotusten ansiosta matkustusrajoitukset ovat keventyneet, mikä tuo toivoa lämpimistä pyöräilylomista ja jopa etätöiden ja maantiepyöräilyn yhdistämisestä. Listalle lisäisi mielellään sisävelodromin, mutta sellaisesta voi yhä vain haaveilla Suomessa.
TRAINERIT OVAT YLEISTYNEET triathlonistien, maantiepyöräilijöiden sekä kaikkien kestävyyspyörälajien kärkikisaajien harjoittelun osaksi. Ajovastus sopii etenkin tehotreeneihin ja pikaisiin polkaisuihin läpi vuoden, mutta talvella osa kuskeista ajaa myös pitkät peruskestävyystreenit sisällä.
Fysiikan lisäksi traineri kehittää henkistä kestävyyttä tai kekseliäisyyttä tai molempia, sillä tuntien pyörittelyä ei voi kuvailla kovin elämykselliseksi – ellei elämysmatka löydy omista ajatuksista. Treenin vaihteleva sisältö, pelilliset trainerisovellukset, viihde tai opintojen luentotallenteet auttavat ajan kulumista.
Henkinen sitko rakentuu myös pyöräilyn laajentuessa kaikkiin keleihin. Vihmova vesisade, räntä ja auraamaton pyörätie tarjoavat oppimis- sekä pärjäämiskokemuksia. Ainakaan hikoilu ei häiritse, jos vaatetus on osunut kohdalleen.
Talviset ajot nastarenkailla osuvat helpoiten peruskestävyyteen, palauttavaan liikuntaan sekä ajotekniikan parantamiseen ja tasapainon herkistelyyn. Taidollisesti talvisten olosuhteiden hallinta antaa pelivaraa niin massa-ajoihin, triathlonpyörälle kuin maastoon ja cyclocrossiin.
HANGILLE TEHTYJÄ LÄSKIPYÖRÄREITTEJÄ suosittelen jälleen kerran. Ne tuovat oivaa vaihtelua hiihto- ja laskureissuihin monessa suomalaisessa talvikeskuksessa ja kaupungeista ainakin Rovaniemellä. Hyvin linjattujen reittien kiemurtelu tykkylumisten puiden ympäröimänä on kokemuksena maailmanluokkaa.
Tasaiseksi huollettu pinta vaatii vähemmän ajotekniikkaa kuin kesäiset suomalaiset polut, pakkaslumi pitää, eikä hankeen kaatuminen yleensä satu. Silti lumi elementtinä parantaa pyörän käsittelytaitoja. Ripeä ajo läskipyörällä on fyysistä, mutta toki palauttava ajelukin onnistuu.
Marraskuun puolivälin tiedoilla pidän todennäköisenä, että rokotetuille kevään yhteisölliset treenileirit eteläisen Euroopan lämmössä ovat rajoitusten osalta mahdollisia. Suuntautuipa liikuntaloma etelään tai pohjoiseen, reissu ruokkinee aiemman talven treenimotivaatiota kesän tavoitteiden ohella.
MINULLA PYÖRÄKAUSI on jatkunut jotakuinkin yhtämittaisesti parisenkymmentä vuotta. Asiaa on auttanut se, että pidän lumesta ja pakkasesta. Sisäpyöräilytunneilla en voi kehuskella, mutta töiden ansiosta traineri on hiljalleen osoittanut etunsa – ja uuden asian opettelun hauskuuden.
Tomi Savolainen
Päätoimittaja
Pyöräily+Triathlon 4/2021