Tarvitseeko hiihtäjä kovaa hapotusharjoittelua?

Hiihdossa maksimihapenoton taso ylittyy hetkittäin reippaasti, jolloin syntyy runsaasti happivelkaa ja voimakasta hapotuksen tunnetta. Vaikka anaerobinen kapasiteetti on tärkeä ominaisuus, hiihdossa tarvitaan vain vähän kovia nopeuskestävyysharjoituksia. 

Maastohiihto on kehittynyt nopeasti 2000-luvulla, ja tämä on heijastunut myös harjoitteluun. Suurimpia muutoksia ovat olleet sprinttihiihdon tulo lajivalikoimaan, kilpailuvauhtien kiihtyminen peräti 11–17 prosentilla ja yhteislähtökisojen painotus. Esimerkiksi olympialaisissa 5/6 kilpailumatkoista hiihdetään yhteislähtöinä, jolloin hyvä rytmivaihtokyky ja loppukirit ovat yhä suuremmassa roolissa.

Lajissa tapahtuneet muutokset ja anaerobisen kapasiteetin tärkeys nostavat kysymyksen, mikä rooli hapotuksella on maastohiihdossa ja miten se pitäisi ottaa huomioon harjoittelussa.