Kunnon ylikuormitus – välttämättömyys vai huolenaihe?

Leireillä ja kovina harjoitusjaksoina kuormitus nousee merkittävästi, ja suorituskyky saattaa laskea hetkellisesti. Mikä on leireillä sopiva ylikuormituksen taso, ettei harjoittelu käänny tarkoitustaan vastaan ja heikennä kehitystä pidemmällä aikavälillä? 

Kestävyysurheilussa ylikuormitukseen liittyy monia myyttejä. ”Pitää olla kunnolla väsynyt, että kehittyy.” ”Superkompensaatiota tapahtuu vain riittävän kovan harjoituksen jälkeen.” ”Vasta koettuaan äärimmäisen ylikuormitusjakson, josta palautuminen kestää kuukausia, oppii tietämään omat rajansa ja tie on auki huipulle.”

Ei ole epäilystäkään, ettei urheilijoiden pitäisi harjoitella riittävästi ja tarpeeksi kuormittavasti saavuttaakseen fysiologisia adaptaatioita, jotka näkyvät rasituksesta palautumisen jälkeen.

Kun kunto kohoaa, kuormitusta on lisättävä ja haettava uusia ärsykkeitä. Kysymys on kuitenkin siitä, onko suorituskykyä joksikin aikaa laskeva ylikuormitustila tarpeen urheilussa kehittymiseen, vai riittääkö se, että hiihtäjä on vain akuutisti väsynyt, mutta suorituskyky ei varsinaisesti laske hetkellisesti?

Rasitukseen reagointi yksilöllistä