Pääkirjoitus: Riittävän ravinnon haaste

Kirjaudu käyttääksesi lukulistaa

Hiihdon päätoimittaja Tomi Savolainen nostaa esiin aiheen, josta puhutaan yllättävän vähän: moni aktiiviliikkuja syö liian vähän. Riittävä energiansaanti ei estä kehittymistä, se mahdollistaa sen.

Ylipaino seurannaisineen on yleistynyt Suomessakin hyvinvointia väestötasolla olennaisesti heikentäväksi asiaksi. Moni tuskailee liialliseksi kertyneen painon kanssa, mikä näkyy mediassa ja nettipalstoilla. Ravinnon energiamäärään liittyvät jutut ja vertaisvinkit kertovat yleensä, millä keinoin kaloreita kertyisi vähemmän.

Urheilijoilla ja myös reilusti liikkuvilla harrastajilla ravinnon haaste on päinvastainen. Moni syö liian niukasti, mikä rajoittaa sekä kehitystä että usein myös yleistä jaksamista.

Väitän, että tämä johtuu mielikuvista. Liiallista syömistä varotaan enemmän kuin liian vähäisen energiansaannin seurauksia.

Lapsena ja nuorena myös kasvu vaatii kaloreita, joten paljon liikkuvilla syömisen pitäisi pysyä tuplatarpeen tasoisena. Turhan vähäinen energiansaanti koskee huolestuttavan yleisesti nuoria naishiihtäjiä, muttei rajoitu vain heihin. Myös pojissa sekä aikuisissa hiihtäjissä on heitä, joilla turhan vähäinen syöminen rajoittaa kehitystä ja hyvinvointia.

Kun syö hyvin, palautuu paremmin

Riittävän energiansaannin hyödyistä on kertynyt kilpahiihdosta selkeät näytöt: harjoittelu tarttuu paremmin, terveysongelmia kertyy vähemmän. Palautuva ja terveenä pysyvä urheilija kehittyy.

Kaloreiden lisäksi ruoan pitäisi tarjota keholle riittävästi ja riittävän monipuolisesti rakennuspalikoita maistuvasti. Sami Jauhojärvi muistuttaa jutussaan proteiinien tarpeesta sekä siitä, että niitä pitäisi saada jotakuinkin tasaisesti jokaisella aterialla. Kestävyysliikkuja tarvitsee paljonkin hiilihydraatteja, ja hyvälaatuiset rasvat ovat ravinnon kulmakiviä.

Siihen päälle monipuoliset kasvikset, marjat ja hedelmät sekä syömisen ajoittaminen treenejä tukemaan, ja ollaan jo pitkällä. Jälkiruoat tai vaikka kaloritiheät säväykset aamupuuroon voivat olla jopa hyödyksi paitsi mielihyvän myös riittävän energian kertymisen kautta.

Tiedosta ja esimerkistä tukea parempaan ravitsemukseen

Ravinnon koostaminen on teoriatasolla aika helppoa. Ihmisen käytännön elämässä tilanne voi olla aivan toinen. Muutokset voivat olla hyvinkin vaativia myös hiihtäjälle. Nuorilla vaikuttaa osaltaan tukijoukkojen osaaminen sekä ravinnossa että siihen liittyvässä puheessa ja viestinnässä laajemminkin.

Urheilun parissa olemme väestötasoa pidemmällä. Esimerkiksi urheilevien nuorten ruokailutavat ovat tutkitusti muita terveellisempiä.

Tiedon avulla omaa ravitsemustaan voi kehitellä eteenpäin sekä pienempinä että isompina asioina. Hiihdossa tuomme esiin hiihtäjän ravintoa ja myös siihen liittyviä tutkimuksia. Tarvittaessa ravintovalmentajilta voi hankkia apua.

Hyödyksi olisi, että riittävän syömisen ajatukset olisivat esillä rakentavalla tavalla myös vertaisten välillä: hiihtäjäporukoissa ja sosiaalisessa mediassa. Hyvinvoinnin ja kehitysmahdollisuuksien tarpeisiin vastaava syöminen tulee helpommin luontevaksi osaksi elämää, kun vertaisiksi koetut ja esikuvat näyttävät mallia.