Retkiluistelun turvallisuus toteutuu, kun käytät kunnon turvavarusteita, luistelet ryhmässä kokeneempien kanssa ja käytät tervettä järkeä. Retkiluistelijan jääsauva on yhtä tärkeä varuste kuin kaulalla roikkuvat naskalit. Kokosimme tärkeimmät asiat, joilla retkiluistelun turvallisuus varmistuu.
Retkiluistelu on yksi elämyksellisimmistä liikuntamuodoista. Jään äänet ja sen värejä ja valoja heijasteleva pelipinta kuvioineen ja lumikukkasineen tarjoavat hienoja elämyksiä. Niitä ei kutenkaan kannata jahdata seikkailemalla jäillä puutteellisin tiedoin ja varustein.
Tiedosta retkiluistelun vaaranpaikat
Retkiluistelun turvallisuus alkaa siitä, että et lähde ensijäille yksin, etkä varsinkaan silloin, jos et tunne tarkasti vesistön jäätymishistoriaa ja sen yleisesti tiedossa olevia vaaranpaikkoja. Sään lauhtuessa jää voi alkaa ohentua salakavalasti varsinkin merellä. Jään päälle satava vesi taas vaikeuttaa erottamasta sulapaikkoja.
Kapeat salmet ja isojen vesireittien selkävesillä olevat virtapaikat ja matalikot sekä siltojen ympäristö ovat tyypillisiä riskipaikkoja. Jää voi olla petollisen ohutta myös rannan tuntumassa, jos esimerkiksi ojia virtaa lahtiin tai kallioranta laskee hyvin jyrkästi syvyyksiin.
Heikkoa jäätä voi kuitenkin löytyä myös hyvin yllättävistä paikoista, jolloin vaaran tunnistaminen vaatii retkiluistelijalta kokemusta. Heikossa jääriitteessä olevia tuuliavantoja voi löytyä keskeltä vahvaa jääkantta.
Retkiluistelun turvallisuus varmistuu porukassa, jossa on mukana kokeneita harrastajia. Jos joku putoaa varotoimista huolimatta jäihin, hänet saadaan sieltä nopeasti ylös, ja repusta löytyy kuivat vaihtovaatteet, joiden pukemisessa muut auttavat.
Viisisenttinen teräsjää kantaa retkiluistelijan turvallisesti
Paljas jää paksuuntuu reippailla 10 asteen pakkasilla pari senttiä vuorokaudessa. Virtausten ja tuulen takia jään paksuus voi kuitenkin vaihdella pienellä alueella helposti kymmenenkin senttiä.
Viisisenttinen jää kantaa retkiluistelijan turvallisesti, mutta sitä ohuemmilla jäillä luistelu on vaarallista arpapeliä.
Kokeneet luistelijat kertovat, että he pystyvät arvioimaan jään paksuutta siitän lähtevän äänen korkeuden perusteella. Jään laulun muuttuessa korkeammaksi, he alkavat hidastaa vauhtia, koska se kertoo jääkannen ohenemisesta. Lumipeitteinen tai yli 10-senttinen jää pitää vain vähän ääntä.
Harrastusta aloittelevan kannattaa unohtaa tällaiset ohjeet. Jään äänistä kannattaa toki nauttia, mutta muuten on syytä luottaa vain jääsauvan antamaan tietoon.
Naskalit, jääsauva, heittoliina ja vaihtovaatteet
Retkiluistelun välttämättömät turvavarusteet ovat naskalit ja pilli kaulalla, yksi tai kaksi tukevaa jääsauvaa, reppuun vedenpitävään säkkiin pakattu vaihtovaatekerta ja heittoliina.
Vedenpitävään pussiin reppuun pakatut vaatteet ovat välttämättömät. Kovalla pakkasella vaatteet alkavat jäätyä tönköiksi ja lihakset kangistuvat. Jos kuivia vaatteita ei vaihda välittömästi, hypotermia iskee nopeasti.
Yksi erinomainen mutta suhteellisen kallis turvavaruste on uloimman vaatekerroksen alle puettava kevyt ja taipuisa kuivapuku, jossa on hengittävä Gore-Tex-kalvo. Tällainen monitoimikuivapuku ei ole liian hiostava, jos sen alle ei pue liikaa kerroksia. Puvun päälle puettavilla vaatekerroksilla voi sen sijaan säädellä helposti vaatetuksen lämpimyyttä ja lisätä vaatetusta taukojen ajaksi.
Myös uloimmaksi vaatekerrokseksi puettava hieman jäykempi kuivapuku varmistaa, että retkiluistelu on turvallista.
Jääsauva välttämätön retkiluistelijan turvavaruste
Naskaleiden tärkeyttä tuskin kukaan jäällä liikkujan kiistää, mutta yhtä tärkeä turvavaruste on kunnon jääsauva. Ahkerasti sauvaa käyttämällä et joudu turvautumaan naskaleihin, ja sauvalla voi kokeilla jään paksuutta myös vauhdissa.
Kunnon jääsauva on suunniteltu niin, että sillä voi iskeä reiän 5-senttiseen jäähän jopa kesken luistelun. Jos muotoiltu piikki sujahtaa helposti läpi, jää on selvästi alle 5-senttistä. Silloin liikkuminen muuttuu arpapeliksi.
Kunnon jääsauvoja myydään urheiluliikkeissä. Esimerkiksi Lundhags ja TSL Outdoor valmistavat retkiluistelusauvoja. TSL:n alumiinisauva on myös kelluva, joten se ei painu pohjaan jäihin pudotessa.
Tee retkiluistelun jääsauva itse
Jääsauvan voi tehdä myös itse. Tukevia puisia harjanvarsia myydään 2–3 eurolla. Lyö 3 senttiä pitkä putkenpätkä harjanvarteen. Poraa 5–6 millinen reikä puuhun ja kierrä pitkä 8–10-millin paksuinen kansiruuvi niin, ettei kierrettä jää näkyviin, mutta piikillä on pituutta 4–5 senttiä. Kierrettä ei kannata jättää näkyviin, koska se saattaa vaikeuttaa sauvan kiskaisemista irti jäästä luistellessa. Katkaise kanta pois rautasahalla ja teroita piikkiä viilalla hieman.
Sauvan piikkiosa läpäisee yhdellä lyönnillä vielä 5-senttisen jään, mutta varsi ei solahda läpi. Jos näin käy, jää on alle 4-senttistä, ja silloin on aika kääntyä tulosuuntaan.
Älä retkiluistele hiihtosauvoilla
Uudelle jäälle ei ole mitään asiaa tavallisilla hiihtosauvoilla, ennen kuin voit olla täysin varma jään kestävyydestä kaikkialla, missä aiot luistella. Yleensä tämä vaatimus toteutuu vain auratuilla retkiluisteluradoilla.
Hiihtosauvojen käyttäminen retkiluistelussa vaatii sen, että tunnet vesistön jäätymishistorian tai joku hyvin kokenut kertoo sinulle, missä jää on tarpeeksi kantavaa hiihtosauvojen käyttöön.
Ohuella jäällä tavalliset hiihtosauvat ja retkiluistelu on hengenvaarallinen yhdistelmä. Vauhti kiihtyy nopeasti, mutta kevyillä sauvoilla ei voi kokeilla jään paksuutta. Sauvan saa iskettyä jään läpi vasta siinä vaiheessa, kun jääkansi on vaarallisen ohut.
Opettele lukemaan jäätä ja tunnistamaan tuuliavanto
Paljon jäillä liikkuvat osaavat lukea jään pintaa, jossa jokainen näkyvä ”sauma” vaatii varovaista lähestymistä.
Kovalla pakkasella ja kovassa tuulessa syntyvät tuuliavannot ovat paljon vaarallisempia kuin tunnetut virtapaikat, koska tuuliavantoja voi syntyä yllättäviin paikkoihin.
Vaikka pakkasta olisi muutamana päivänä 25 astetta, kova tuuli saattaa pitää pieniä alueita sitkeästi sulina. Kun tuuli tyyntyy, tuuliavanto jäätyy ohueen riitteeseen, mutta ympärillä jäätä on 10 senttiä.
Rajapinnassa näkyy kyllä aina ”sauma”, mutta jos jäälle leijailee lunta, heikon kohdan näkeminen vaatii luistelijalta paljon kokemusta ja ymmärrystä siitä, että jään paksuus voi vaihdella yllättävästi.
Liity retkiluistelijoihin
Paras tapa aloittaa retkiluistelu on liittyä paikalliseen retkiluistelijoiden yhdistykseen. Retkiluistelijat ry on Suomen ladun jäsenyhdistys, joita on ympäri maata. Kokeneiden luistelijoiden opissa pääset nopeasti sisälle lajiin ja varmistat retkiluistelun turvallisuuden. Porukassa luistelu on mukavampaa, ja kokeneet retkenjohtajat tuntevat aina kunkin vesistön oikut ja virtapaikat.
Jos seuraan liittyminen ei kiinnosta, tutustu retkiluisteluun netissä tai haastattele kokeneita lajin harrastajia.
Ennen jäille lähtöä kannattaa lukea myös Pentti Haanpään mainio novelli Päntän äijän vajoaminen. Varsinkin turhien riskien ottajille se voi antaa uusia näkökulmia jäillä liikkumiseen