Sami Jauhojärvi pohtii: Pitäisikö Suomeen rakentaa enemmän hiihtotiimejä?

Liian monen hiihtäjän kehitys tyssää nuorten sarjojen jälkeen tai urheilija lopettaa uransa ongelmien uuvuttamana. Seurojen ja akatemioiden työn jatkoksi tarvitsemme hiihtotiimejä.

Suomalaisessa maastohiihdossa on aina luotettu vahvaan, vapaaehtoistoimintaan pohjaavaan seuratyöhön. Hiihto, monen muun yksilölajin tapaan, on ollut maakuntien laji, ja oman alueen menestysurheilijoista on oltu laajasti ylpeitä. Maakuntien tyhjentyessä kasvukeskuksiin ja hiihdon aktiivisten tekijöiden keskittyessä yhä pienemmälle maantieteelliselle alueelle myös seurojen merkitystä on mietittävä uusiksi huipulle pyrkivien nuorten kasvattajina.

Seuratyö ja vapaaehtoisuus ovat edelleen tulevaisuuden menestyksen pohja, mikä on kirjattu myös Hiihtoliiton tulevien vuosien strategiaan. Seuratyötä pitää maakuntien väen vähentyessä kuitenkin pystyä laajentamaan ja laadullistamaan, jotta suomalaisen hiihdon menestys mahdollistetaan myös tulevaisuudessa.

Hiihtoseurat toimivat yhä tulevaisuuden toivojen kasvattajina niin maakunnissa kuin kasvukeskuksissa, ja urheilijoiden tueksi on viimeisten vuosien aikana rakentunut muun muassa urheiluakatemiaverkosto. Systeemi toimii kohtuullisen hyvin, mutta se ei valitettavasti kykene saattamaan kaikkia potentiaalisia yksilöitä maajoukkuetasolle asti.