Ville Ahonen on noussut tänä talvena uudelle tasolle. Tour de Skillä hän hiihti ensimmäiset maailmancupin pisteensä. Imatralaisen hiihtoperheen kasvatti kiittää paljosta monipuolista yleisurheilutaustaansa.
Ville Ahonen, 27, on yksi Imatran Urheilijoiden lahjakkaista hiihtäjistä. Seuralla on olympiaedustaja Remi Lindholmin, Miro Karppasen ja Villen pikkuveljen Olli Ahosen myötä koossa todella mielenkiintoinen nelikko.
Taustalla veljesten isä Kari Ahonen ja monet muut ovat tehneet Imatralla vuosikausia töitä hiihdon eteen. Tänä vuonna hiihtoväki onkin saanut nauttia Imatran koko nelikon hienoista hiihdoista.
– Minun on ollut ilo kasvaa tässä seurassa. Ennen meillä oli pitkään kirkkaimpana tähtenä Lari Lehtonen, ja mietimme, mitä aika Larin jälkeen on. Homma on jatkunut, ja pitää toivoa, että tulee jatkumaan vielä meidänkin jälkeen, Ville Ahonen sanoo.
Ensimmäiset maailmancupin pisteensä Ville Ahonen nappasi vuodenvaihteessa perinteisellä hiihtotavalla Tour de Skillä Oberstdorfissa 16.sijallaan. Myös perinteisen normaalimatkoilla Ahosen hiihto on kulkenut lupaavasti.
– Tour de Ski oli tosi upea kokemus. Nautin joka hetkestä, Ahonen sanoo.
Perinteisen sprintti kulkee
Joni Mäki ja Iivo Niskanen voittivat Pekingissä hopeaa perinteisen parisprintissä, ja Mäki oli vapaan sprintissä neljäs. Neljän vuoden päästä olympiasprintti kisataan perinteisellä, Ahoselle selvästi paremmalla hiihtotavalla. Sinne Ahonenkin tähtää, mutta on mahdollisuuksiensa suhteen realisti.
Kansainvälisesti hän näkee parhaan sauman nimenomaan perinteisen sprintissä, mutta myös perinteisen normaalimatkalla maailmancupissa hän odottaa väliaikalähdöllä yltävänsä pisteille.
– Vapaalla on vielä varmasti tekemistä enemmän. Jos on hyvä päivä, pystyn tällä hetkellä taistelemaan välieräpaikasta maailmancupissa perinteisellä. Vapaalla jos tulee aivan unelmahiihto, voisin päästä sprintissä ehkä pisteille. Sen verran vapaa on perinteistä jäljessä, radasta riippuen ehkä 5–7 sekuntia.
Vapaan sprintissä Ahonen pitää suurimpana haasteenaan jalkojen voimantuottoa.
– Perinteisellä potku on minulle niin paljon luontevampi, ja siihen on ominaisuuksia. Vapaan hiihto tarvitsee puristavamman ponnistuksen, ja olen toistaiseksi aika huono jalkojen puristavassa voimantuotossa.
– Ei vapaan tekniikka koskaan todennäköisesti ole yhtä hyvä kuin perinteisellä. Perinteisellä on monia tekijöitä, jotka ovat oikeasti vahvuuksiani.
– Tavoitteenani on kehittyä, mikä on aika tylsä kiteytys. Haluan nähdä oman potentiaalini. Minulla on selkeä visio siitä, miten se tapahtuu ja tiedän asiat, jotka ovat kesken. Uskon, että kun kaikki onnistuu, niin kehitystäkin tulee.
Yleisurheilusta räväkkää voimantuottoa
Ville Ahosen junioriaikoina Imatran Urheilijoissa oli monia hyviä hiihtäjiä.
– Voitimme Hopeasommassa pari kolme kertaa seurapalkinnon, mutta tosi harva jatkoi sitten 16–20-vuotiaana. Imatralla viime vuosia lukuun ottamatta koko ikänsä asunut Ahonen on hiihtänyt pienestä pitäen.
– Hiihto on ollut meille aina perheen yhteinen harrastus. Toinen, mikä on ollut mukana, on yleisurheilu. Me kaikki olemme senkin koulun käyneet läpi.
Nuorena jo tiesin, että minulla on potentiaalia hiihtoon.
Ahosen lajivalikoima on ollut hiihtäjille hieman poikkeuksellinen ja nykyhiihtoa ajatellen hyvinkin paljon hyödyksi. Hän juoksi pikamatkoja ja viihtyi muun muassa hyppylajien parissa. Kolmiloikassa tuli 14-vuotiaissa SM-hopeaa, ja korkeus oli myös mukana.
– Pikajuoksua harrastin pisimpään, aina kun vain pystyin menemään viivalle. Muistelen, että 16–17-vuotiaana juoksin viimeisimmän pikajuoksukisani. Hyppylajit jäivät vähän aikaisemmin, kun tein valinnan, etten enää satsaa niihin. Niissä oli kuitenkin loukkaantumisriski, kun niitä ei harjoitellut.
Ahonen on aina ollut kestävyysurheilija, mutta hän sanoo olleensa myös ”nopeusurheilija”. Hän tykkäsi monista yleisurheilulajeista.
– Nuorempana keihäs oli ehkä lempilaji. On helpompi sanoa, mitä lajeja en ole yleisurheilussa tehnyt.
Lajivalinta hiihdon eduksi ei ollut vaikeaa, mutta miettimään sitä joutui. Hän oli voittanut Hopeasommassa kultaa talvella, kun kesä toi kolmiloikassa 14-sarjan SM-hopeaa.
– Tiesin, että hiihtoon on potentiaalia. Ehkä painavin juttu oli kuitenkin se, että olin harjoitellut hiihtoa jo 3–4 vuotta jollain tavalla ohjelmallisesti. Tuntui luonnolliselta jatkaa.
Hän muistelee lämmöllä ”kuukauden kolmiloikkaprojektiaan”. Murrosiässä Ahonen oli kasvanut pituutta ja huomannut kimmoisuutensa lisääntyneen.
– Yhtäkkiä korkeustulos parani jonkun 40 senttiä. Seuraavana vuonna korkeushyppy ei sitten kehittynytkään, mutta kolmiloikka alkoi kulkea. Kolmiloikasta tuli sen kesän projekti, ja se oli ihan hauskaa.
Sprintti rohkaisi jatkamaan
Ville Ahonen ei osannut nuorempana arvata, kuinka paljon lajitaustasta tulisi hänelle lopulta olemaan iloa ja hyötyä hiihtäjänä.
– En ollut silloin niin analyyttinen. Nyt jälkikäteen on tosi helppo sanoa, että nopeus- ja kimmoisuusjutut ovat nykypäivän hiihdossa tosi iso juttu.
Ei hän osannut arvata myöskään sitä, että sprintistä muodostuisi hänelle se paras matka. Sprinttihiihto tuntui ”kaukaiselta käsitteeltä”, jota hän ei ihmeemmin ajatellut. Ensimmäisen sprinttikisansa hän hiihti 16-sarjalaisena.
– Silloin huomasin, että sprintti kulkee. Pidin siitä heti, kun aikaisemmin en kyllä osannut ajatella sprinttiä yhtään.
Vaikka perinteinen on nykyään vahvempi hiihtotekniikka, noin 11-vuotiaaksi asti hän oli vapaalla parempi ja myös piti siitä enemmän.
– Liittyy varmaan noihin loikkahommiin, murrosikään ja muuhunkin, mutta se kääntyi siinä 12–13-sarjassa päälaelleen. Perinteinen alkoi silloin kulkea, ja siitä asti se on ollut vahvempi.
Isä valmentajana koko uran ajan
Ahonen ei ole perheensä ainoa hiihtoon täysillä satsaaja. 22-vuotias pikkuveli Olli otti äskettäin parisprintin SM-kultaa kotikisoissa ja valittiin 23-vuotiaiden MM-kilpailuihin.
Perheen merkitys on ollut iso. Villenkin valmennuksesta on koko hänen uransa ajan vastannut isä Kari. Molemmat ovat oppineet matkalla paljon.
– Vastuu harjoittelusta on myöhemmin siirtynyt vähän enemmän urheilijalle. Iskä kyllä kirjoittaa vielä ohjelmia.
Ryhmävalmentajan merkitys kasvoi, kun Ahonen pääsi haastajaryhmään eli silloiseen B-maajoukkueeseen vuonna 2015.
– En varmasti juuri aikuisten sarjaan siirtyneenä ihan hahmottanut, ettei kyse olekaan pelkästään siitä, että tehdään kovaa vaan pitää myös tietää, mitä haluaa itseltään, minkälaisia ominaisuuksia haluaa ja mitkä ovat vahvuuksia
– Nämä asiat ovat viime vuosien aikana kirkastuneet aika hyvin. Se on varmasti yksi syy, miksi pystyn vieläkin ottamaan isojakin askelia eteenpäin.
Opiskelun kautta uuteen nousuun
Ville Ahosen kasvutarina nuorten sarjojen jälkeen on sisältänyt vastoinkäymisiä.
– On siinä kaikenlaisia kuoppia käyty. Nuorten sarjat tulivat omalla painollaan. Varusmiespalvelusvuosi oli tosi huono, mutta se on ihan luonnollista. Hiihtäjänä elän hermoston ja lihaksiston toiminnasta. Jos ne häiriintyvät, harjoittelu kärsii. Se oli vaikeaa aikaa.
Armeijan jälkeen Ahonen pääsi harjoittelemaan ja myös lepäämään hyvin, minkä jälkeen 2015 oli hyvä vuosi.
– Sen jälkeen oli vähän haasteita haastajaryhmän kaudella, mutta hiihdin muutaman hyvän kisan. Kesällä 2016 sairastuin mykoplasmaan, minkä vuoksi oikeastaan tarkoituksellakin vähennettiin treeniä. Tuntui kuitenkin, että se kroonistui.
Ahonen oli neljä vuotta täysipäiväinen hiihtäjä, kunnes alkoi vaikeiden vuosien aikana miettiä opiskelua urheilun ohessa. Vuodet 2016–2018 olivat haastavia, eikä Ahonen juuri kilpaillutkaan.
Hänellä oli lukion jälkeen opiskelupaikka Lappeenrannassa teknilliseen yliopistoon konetekniikkaan, mutta lopulta hän hakeutui vuonna 2018 Espooseen.
Hän opiskelee energiatekniikkaa Aalto-yliopistossa neljättä vuotta ja valmistui tekniikan kandidaatiksi viime keväänä. Opintoja hän on edistänyt täysin urheilun ehdoilla.
– Periaatteessa olen ihan normaalitahdissa opinnoissani. Opiskellessani saan ajatukset muualle. Olen aina kaivannut sitä. Opiskelun aloittamisen jälkeen hiihtäminenkin on ollut nousujohteista.
Lopettaminen oli lähellä
Vaikeina vuosina Ahosen urheiluliekkiä piti yllä valtava palo jatkaa hiihtämistä. Hän oli nähnyt potentiaalistaan jo väläyksiä ja tiesi kestävyysurheilun olevan pitkäkestoista työtä.
– Ihan varmasti oli lähellä, että olisin lopettanut. En välillä nähnyt ratkaisua, mistä pääsisi ulos niistä ongelmista. Se oli oikeasti vaikeaa, eikä sitä tarvitse tai kannata mitenkään kaunistella.
Opiskelu toi muuta ajateltavaa, mikä sytytti erilaisen vaihteen myös hiihtoon. – Suurin asia oli, että olin nähnyt, että potentiaalia on olemassa. Olin saanut oikeastaan vasta yhden kunnon harjoituskauden, jonka aikana pääsin harjoittelemaan niin kuin maastohiihtäjän pitää harjoitella.
– Silloinkin harjoittelin vain 700 tuntia, mutta se on joka tapauksessa sinne päin. En olisi voinut antaa itselleni anteeksi, jos olisin jättänyt sen kortin katsomatta. Se sai jatkamaan.
Yksinkertaista ja selkeää harjoittelua
Ahosen mukaan hänen harjoittelunsa on kehittynyt selkeämmäksi ja yksinkertaisemmaksi.
– Harjoittelustani on tullut tosi tavallista. Kestävyysominaisuudet ovat minulle vielä iso heikkous, jonka kanssa joudun tekemään paljon hommia. Harjoitteluni on hyvin pitkälle peruskestävyyttä ja aerobista. Siinä ei ole mitään kikkoja.
– Nopeusharjoittelua teen nykyisin aika vähän. Nopeusominaisuudet tuntuvat säilyvän parhaiten siten, ettei lihasta ajan tukkoon.
Ajatusmaailma harjoittelusta muuttui parin vaikean vuoden aikana. Nykyään Ahonen tekee hyvin paljon aerobista harjoittelua, mutta toisinkin on ollut.
– Nuorempana oli vähän sellaista, etten tiennyt ihan tarkkaan, millaisia juttuja pitää tehdä, jotta omat ominaisuudet tulisivat parhaiten esille. Tuli puskettua liikaa, kun koko ajan oli ajatuksena, että jokaisen treenin pitäisi olla kova. Nyt olen ehkä vienyt sitä siihen suuntaan, että tärkeiden treenien on hyvä olla kovia.
Isoa mäkeä matolla tasatyönnöllä
Lumettomana aikana Ville Ahonen tekee kovia treenejä paljon juosten ja sauvarinteessä. Parin vuoden ajan hän on tehnyt rullahiihtäen paljon tasatyöntöä, joka on myös kehittynyt.
– Hienoa on ollut myös se, että Espoon Oittaalla on rullahiihtomatto, jossa pääsen tekemään pidempää mäkeä. Tasatyöntöharjoittelu matolla on ollut iso lisä itselleni.
Ahosen alkukauden tulokset ovat olleet iloinen yllätys monelle hiihtoa tiivisti seuranneellekin, osin myös hänelle itselleen. Taso oli noussut jo edellisellä kaudella selvästi, ja testitulokset syksyllä kertoivat hyvää, mutta silti.
– Tiedostan, että kun tulee iso hyppäys eteenpäin, on tosi vaikeaa pitää samaa tahtia joka vuosi. Tällekin vuodelle on kuitenkin tullut suunnilleen niin kova hyppäys kuin viime vuonna. Tiesin, että olen hyvässä kunnossa, mutten ihan uskaltanut odottaa sen näkyvän tuloksissa noin hyvin.
Isän intohimo innostaa
Imatrasta ja hiihdosta ei voi puhua mainitsematta Kari Ahosen valtavaa panosta. Ville Ahonen arvostaa suuresti isänsä työtä niin valmentajana kuin muutenkin.
– On myös ollut ilo seurata vierestä, kun hänellä on niin suuri intohimo tähän hommaan. Ei minun ja Ollin olisi mitenkään mahdollista olla tässä tilanteessa ilman hänen henkilökohtaista panostustaan ja työtään seurankin kautta.
VILLE AHONEN
- Syntynyt 14.10.1994
- Seura Imatran Urheilijat
- Asuinpaikka Espoo, kotoisin Imatralta
- Saavutuksia ensimmäiset maailmancupin pisteet Oberstdorfissa Tour de Skillä 2022 (16:s sprintissä)
- Harrastukset metsätyöt ja ruoanlaitto
- Opiskelu opiskelee energiatekniikkaa Aalto-yliopistossa neljättä vuotta
Lue myös:
Remi Lindholm – vuosien työ alkaa tuottaa tulosta
TEKSTI JA KUVAT HEIDI LEHIKOINEN