Tuoreet tutkimukset kertovat, miten liikunta vaikuttaa kudosten ikääntymiseen. Näyttää myös siltä, että lenkiltä saat samoja etuja kuin nuoren veren tankkauksella.
Vanhenemisen nopeuteen voi vaikuttaa valinnoillaan yllättävän paljon. Karu totuus on, että fyysinen epäaktiivisuus johtaa kehon ennenaikaiseen rapistumiseen. Kestävyysliikunta puolestaan pitää ihmisen vireänä ja nuorekkaana.
Juoksija-lehdessä 1/2017 kerroimme, että kestävyysliikuntaa harrastavien ihmisten aivot näyttävät kymmenen vuotta nuoremmilta kuin liikuntaa harrastamattomien aivot. Juttu paljasti myös lenkin välittömiä etuja aivoille. Tällä kerralla pureudumme muutamaan muuhun kehomme fysiologiseen muutokseen, joihin liittyy ikääntyminen ja liikunta.
Lihastoiminnan ja liikkuvuuden lisäksi myös hermoyhteydet heikkenevät ja rapistuvat ikääntyessä. Nuoressa veressä on kuitenkin tekijöitä, jotka pystyvät ylläpitämään ja jopa korjaamaan näitä muutoksia.
Tutkija Tony Wyss-Corayn ryhmä teki kiinnostavia aivotutkimuksia. Niissä ikääntyneet saivat nuorempien verta, mikä paransi etenkin aivojen kognitiivista ja muistiin liittyvää toimintaa. Vaikutukset ulottuvat aivojen lisäksi esimerkiksi luurankolihaksiin, sydämeen, maksaan ja haimaan – eli käytännössä kaikkiin kehon keskeisiin elimiin.
Mitkä tekijät veressä saavat aikaan toivottuja muutoksia?
Yleensä noin puolet verestä on punasoluja ja muita verisoluja. Merkittäviä ovat kuitenkin veren plasmaosaan liuenneet kasvutekijät ja sytokiinit, joiden pitoisuudet muuttuvat ikääntyessä. Erilaisten kasvutekijöiden pitoisuudet yleensä laskevat, mutta tulehdusta välittävät ja aiheuttavat sytokiinit nousevat. Monet näistä tekijöistä aiheuttavat ikääntymiseen liitettyjä muutoksia, mutta syy-seuraussuhde ei aina ole suoraviivainen.
Näyttö aiheesta on kuitenkin jo niin vahvaa, että on edetty tutkimuksiin, joissa nuorilta ihmisiltä otettua verta on tietyn käsittelyn jälkeen siirretty vanhojen ihmisten vereen. He ovat esimerkiksi kärsineet aivoja rappeuttavasta Alzheimerin taudista. Tulokset eivät ole vielä selvillä, mutta niitä odotellessa jokainen voi vaikuttaa omaan ikääntymiseensä toisen tehokkaan keinon avulla. Siispä liikkumaan!
Pitääkö juoksu veren nuorena?
Veren koostumuksen muutos on dokumentoitu verinäytteistä eri-ikäisiltä terveiltä ihmisiltä. Ikääntymistutkimuksissa ei kuitenkaan tiettävästi ole päästy niin pitkälle, että muutoksia olisi selvitetty paljon liikuntaa harrastavien verestä.
Liikunnan tiedetään nostavan erilaisten kasvutekijöiden pitoisuuksia veressä – nämä arvot siis muutoin laskisivat ikääntyessä. Liikunnan tiedetään myös ylläpitävän suotuisaa tulehduksellista tasapainoa veressä, minkä voi puolestaan ajatella pitävän veren nuorekkaana ja solujen rappeutumista ehkäisevänä.
Hyvin perustein voi päätellä, että liikunta ehkäisee rappeutumista solutasollakin. Näyttöäkin löytyy – tosin eri suunnasta kuin aiemmin mainitsemistani kasvutekijöistä.
Liiku iho nuoreksi
Ensimmäistä kertaa olemme saaneet molekyylitason näyttöä siitä, miten liikunta estää solujen vanhenemista.
Solujen vanhenemisen tiedetään liittyvän perintöaineksen päissä oleviin telomeereihin. Ne säätelevät telomeraasien kautta, miten nopeasti perintöaines kuluu ja vanhenee solujen jakautumisten yhteydessä. Mitä paremmin ja tehokkaammin telomeraasit toimivat, sitä tehokkaammin solujen jakautuminen onnistuu, soluvauriot korjaantuvat – ja vanheneminen estyy. Juuri tätä vaihetta liikunta tuoreen tutkimuksen mukaan parantaa.
Liikunnan telomeraasikoneistoa buustaavan tutkimuksen koehenkilöt olivat terveitä nuoria miehiä. He osallistuivat polkupyörärasituskokeisiin ja lihasbiopsianäytteiden ottoon.
Liikunnan solutason vanhenemista estävä tutkimus on oivaa jatkoa kanadalaisen lääkärin ja professorin Mark Tarnopolskyn tutkimusryhmän muutaman vuoden takaisille löydöksille. Liikunnan todettiin aiheuttavan jopa lähes uskomattomilta kuulostavia asioita ihmisen ihossa.
Tarnopolsky on todellinen liikuntalääketieteen tutkimuksen pioneeri ja innokas kestävyysliikkuja – hän esimerkiksi osallistui helmikuun alussa yhdessä tyttärensä kanssa hiihtosuunnistuksen EM-kisoihin Imatralla.
Tarnopolsky treenautti kolmen kuukauden ajan aerobisella kestävyysliikunnalla 65–86-vuotiaita testihenkilöitä. Viikossa oli kaksi liikuntakertaa, joilla harjoitustehot nousivat 65 prosentista 75 prosenttiin maksimista. Kokeen päätteeksi vanhusten iho muuttui harjoittelun seurauksena lähes täysin 20-vuotiaan ihoa muistuttavaksi.
Kiintoisasti vaikutusmekanismi oli osin sama kuin tuoreessa telomeraasitutkimuksessa. Molemmissa tutkimuksissa solujen kiihtynyt aineenvaihdunta paransi myös solujen kuntoa. Vaikka Tarnopolsky tutki pääosin vain ihoa, on ilmeistä että samoja vaikutuksia tapahtuu myös muissa kehon kudoksissa liikunnan johdosta.
Ikäänsä nuoremmalta näyttävän ihmisen salaisuus onkin näiden tutkimusten perusteella todennäköisesti se, että hän on harrastanut paljon liikuntaa vuosien saatossa.
Biologinen ikä ei näy passista
Jo aiemmin on tiedetty, että biologista ikää ei kannata katsoa pelkästään kalenterista. Uusien tutkimustulosten mukaan hyviä viitteitä löytyy suoraan iholta.
Jo aiemmin on havaittu, että mitä nuoremmalta ihminen näyttää, sitä pienempi on hänen kuolemanvaaransa. Biologiseen ikään vaikuttavat keskeisesti geenimme. Silti myös elämäntavoilla, etenkin hyvällä fyysisellä kunnolla, on suuri merkitys. Tutkimusten mukaan biologisen iän ja kalenteri-iän ero voi olla jopa kolme vuosikymmentä. Tätä määrittelee fyysinen kunto.
Hyvänä esimerkkinä käy 45-vuotias nainen, jonka biologinen ikä voi vastata keskimääräistä 27-vuotiasta tai 60-vuotiasta naista. Ero riippuu siitä, onko kunto hyvä vai huono.
Hyvä fyysinen kunto tarkoittaa tässä tapauksessa noin 45 ml/kg/min maksimaalista hapenottokykyä, mikä vaatii pitkäjänteistä harjoittelua. Luku on hieman korkeampi kuin 38–42 ml/kg/min, joka tuo tutkimusten mukaan täyden vastineen istumatyöstä koituville terveyshaitoille. Urheilijan superkunto 65–75 ml/kg/min siis levittäisi esimerkkimme haarukan vielä leveämmäksi.
Eletty elämä alkaa näkyä ihmisessä etenkin keski-iässä. Tutkimusten mukaan ikääntymisen voi ainakin väliaikaisesti pysäyttää aiempaa aktiivisemmalla liikunnalla. Onpa tutkimuksissa havaittu yksittäistapauksia, joissa ihmisen biologinen ikä on jopa nuorentunut.
Kestävyysliikunnan etukorttiin tuntuu kertyvän jatkuvasti uusia leimoja.
Teksti Ilkka Heinonen, Turun yliopiston liikunta- ja verenkiertofysiologian dosentti sekä luonnontieteiden ja lääketieteen kollegiumin tutkija.
Kuva Shutterstock
Juttu julkaistu Juoksijassa 2/2017.