Keuhkot ja kestävyys

Terveet keuhkot eivät yleensä rajoita suorituskykyä kestävyysurheilussa. Vuoristoharjoittelussa nuorten urheilijoiden kannattaa pitää maltti matkassa, jotta keuhkojen kalvot eivät paksune kovasta tehoharjoittelusta korkealla. Naiset saattavat hyötyä hengityslihasharjoittelusta miehiä enemmän.

Keuhkojen normaalia toimintaa osaa arvostaa usein vasta siinä vaiheessa, kun se eroaa normaalista tai jopa heikentyy. Esimerkiksi kuivan ja kylmän ilman hengittäminen tai allergiat aiheuttavat monille kestävyysurheilijoille astmaattisia oireita.

Terveet keuhkot eivät yleensä rajoita kestävyyssuorituskykyä, mutta niiden muovautuvuudesta ei vielä tiedetä tarpeeksi, jotta harjoitteluvaikutuksista voisi sanoa keuhkoihin liittyen varmoja faktoja.

Veri kyllästyy hapella tehokkaasti

Lihaksista ja muista elimistä laskimoita pitkin keuhkoihin tullessaan veri on levossa noin 75-prosenttisesti kyllästetty hapella, mutta kun veri kulkee keuhkojen läpi ja saa hapen ilmasta ja lähtee sydämen kautta valtimoista kohti kudoksia, on se 98–100-prosenttisesti hapen kyllästämää.

Ehdottomasti suurin osa hapesta kiinnittyy punasoluissa olevaan hemoglobiiniin, mutta pieni määrä happea liukenee aina myös veriplasmaan. Hapenoton lisäksi keuhkojen vähintään yhtä tärkeä funktio on hiilidioksidin vapauttaminen laskimoverestä ilmaan.

Rasituksessa keuhkoihin tulevan laskimoveren happipitoisuus on huomattavasti matalampi, mutta lukemat vaihtelevat harjoitustaustan mukaan. Oikein kovakuntoisilla kestävyysurheilijoilla keuhkoihin palaavassa veressä on vain hyvin vähän happea jäljellä, koska harjoittelu parantaa happiekstraktiota, eli sitä, miten hyvin happi irtoaa valtimoverestä kudoksille.

Harjoittelemattomilla tämä kyky on huonompi. Vaikka laskimoveren happipitoisuus on minimaalinen ja sydän joutuu pumppaamaan kovassa rasituksessa valtavia määriä verta nopeasti keuhkoihin, valtimoveri ehtii silti kyllästyä aina lähes 100-prosenttisesti myös kovakuntoisilla kestävyysurheilijoilla.

Terveissä keuhkoissa riittää kapasiteettia