Hapenottokyky

Hapenottokyky kehittyy hyvän peruskunnon ja vauhtikestävyyden myötä. Myös anaerobista harjoittelua tarvitaan jonkin verran, jotta se ei ole pullonkaula hapenoton kehittymiselle.

Terni VO2 tarkoittaa maksimaalista hapenottokykyä. Se syntyy hengitys- ja verenkietoelimistön kyvystä kuljettaa happea ja lihasten kyvystä hyödyntää happi lihastyössään. Hapenottokyvyn mittayksikkönä on hapen määrä millilitroina kehon painokiloa kohti yhden minuutin aikana (VO2 max, ml/kg//min). Maksimaalinen hapenottokyky voidaan määrittää täsmällisesti rasitustestissä laboratorio-olosuhteissa muun muuassa hengityskaasuja mitaten. Hapenottokyky kehittyy ensisijaisesti riittävän aerobisen harjoittelun avulla. Määrän lisäksi tarvitaan harjoituksia, jotka ovat teholtaan vähintään 80 prosenttia maksimaalisesta sykkeestä. Mitä alhaisempi henkilön lähtötaso on harjoittelumäärän suhteen, sitä merkittävämpi kehitys on odotettavissa kun harjoittelua lisätään. Myös perintötekijät vaikuttavat voimakkaasti hapenottokyvyn harjoitettavuuteen.