Liikunta ja vastustuskyky –  onko kova rasitus pahasta?

Pelkkä kova tai määrällisesti runsas harjoittelu ei tutkimusten mukaan näyttäisi lisäävän sairastelua. Oleellista on välttää turhaa altistumista taudinaiheuttajille, kiinnittää huomiota kokonaiskuormitukseen, palautumiseen ja stressin hallintaan. 

Säännöllinen fyysinen rasitus vahvistaa elimistön puolustusjärjestelmää. Tämä pätee etenkin kohtalaisen rasittavaan liikuntaan. Positiiviset vaikutukset näkyvät monien sairauksien, kuten lihavuuden, diabeteksen ja syövän ehkäisyssä.

Kovan rasituksen ajateltiin aikaisemmin olevan haitaksi elimistön immunologiselle toiminnalle, mutta ymmärrys aiheesta on lisääntynyt. Pitkään jatkunut ylikuormitustila häiritsee usein elimistön hormoni- ja puolustussolujen toimintaa, ja vastustuskyky erilaisia infektioita vastaan saattaa olla alentunut. Tämä ei kuitenkaan välttämättä johdu aina pelkästään kovasta fyysisestä rasituksesta. 

Liikunta hillitsee tulehdusta

Moniin sairauksiin, kuten diabetekseen tai syöpään, ja sairauksien riskitekijöihin  kuten lihavuuteen, yhdistyy usein vähintäänkin matala-asteinen tulehdustila ja muutoksia veren immunologisessa eli puolustussolujen toiminnassa. 

Säännöllisen, kohtalaisella rasitustasolla tapahtuvan liikunnan tiedetään vaikuttavan suotuisasti juuri tulehduksellisiin ja immunologisiin tekijöihin. Siksi liikunta on tehokas ennaltaehkäisevä lääke monia sairauksia vastaan. 

Säännöllisin väliajoin keskustelua käydään kuitenkin siitä, onko kovatehoinen liikunta hyväksi vai haitaksi elimistön terveydelle. Vaikka tiettyjä haittavaikutuksia voi ilmaantua, suurta huolta asiasta ei kannata kuitenkaan kantaa, sillä kovasti itseään rasittaneet urheilijat yleensä elävät keskivertokansalaisia pidempään. 

Nykytiedon valossa pelkästä kovasta fyysisestä rasituksesta ei ole välttämättä kovin paljon haittaa myöskään elimistön vastustuskykyä ajatellen, vaikka aikaisemmin asiasta on ehkä ajateltu toisin.