Väitöstutkimus toi tietoa sijoiltaan menneen polvilumpion hoitokeinoista. Liikettä rajoittavan polvituen käyttäminen ei vähentänyt riskiä vamman uusiutumisesta vapaan liikealan sallivaan neopreeniseen polvitukeen verrattuna.
Liikerajoitteista polvitukea käyttäneillä potilailla lumpion sijoiltaanmenot toistuivat aiemmin kuin vapaan liikealan polvitukea käyttäneillä potilailla. Lisäksi polven liikelaajuuden rajoittaminen aiheutti enemmän nelipäisen reisilihaksen surkastumista ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, ja potilaiden toiminnalliset tulokset olivat alhaisemmat vielä kuusi kuukautta vamman jälkeen Essi Honkonen tutki Tampereen yliopistolla sellaisia polvilumpion sijoiltaanmenoja, joita hoidettiin ilman leikkausta.
– Edelleen on kiistanalaista, ketkä potilaat hyötyvät leikkaushoidosta jo ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen. Sijoiltaanmenon taustalla on usein altistavia rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten reisiluun korostunut sisäkierto. Leikkausta suunniteltaessa anatomisten poikkeavuuksien huomioiminen on oleellista onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi, Honkonen sanoo.
Kun polvilumpio menee sijoiltaan, potilaille tulee rustovaurioita joko saman tien tai seurannan aikana, tutkimuksessa havaittiin.
– Tulokset vahvistavat, että polvilumpion sijoiltaanmeno on merkittävä vamma, joka vaikuttaa polven eri rakenteisiin ja saattaa heikentää fyysistä suorituskykyä vuosia alkuperäisen tapaturman jälkeen. Tutkimuksen ja hoidon laadun parantaminen lisää paitsi potilastyytyväisyyttä myös kustannustehokkuutta, Honkonen toteaa.
Lue myös:
Hiihtäjän monet haasteet juontavat nilkka-polvi-lantio-linjaan
Teksti tomi savolainen Kuvat adobe stock
Hiihto 2/2025