Maku miellyttää, kuplat hellivät kurkkua ja keho saa hikoillun suolan takaisin – tai sitten ei. Sopiiko kivennäisvesi tyrehdyttämään kestävyysliikkujien janoa lenkin jälkeen?

Vissyjen erot ovat suuria. Valtaosassa kivennäisvesistä ei ole hikoilijan nestetasapainolle tärkeää natriumia. Tuoppi suolaistakin kivennäisvettä korvaa vain osan hellelenkin natrium-hävikistä. Toki suolaa kertyy myös ruoasta, ja osalla juoksijoista ruoka riittää suolanlähteeksi.

Suolaiset kivennäisvedet tunnistat tuoteselosteesta ja usein original vichy -nimestä. Desissä on noin 0,05 grammaa suolaa, joten tuoppiin kertyy selvästi alle puoli grammaa.

Helteessä juoksija hikoilee vajaassa tunnissa herkästi litran – ja samalla häviää keskimäärin kaksi grammaa suolaa. Määrä vaihtelee ihmisten välillä puolesta grammasta jopa kuuteen grammaan.

Hikoilun määrän voit arvioida punnitsemalla itsesi ennen ja jälkeen lenkin. Erotus on enimmäkseen hikoiltua nestettä, mikäli et ole käynyt tyhjennystauolla.

Hien suolapitoisuudesta saat karkean arvion mustan puuvillaisen paidan avulla. Hikoile paita läpimäräksi ja aseta kuivumaan. Mikäli paitaan ilmestyy selkeitä valkoisia suolakristalliviiruja, hiessäsi on runsaasti suolaa.

Kuplien takia kivennäisvettä ei ole kovin helppo juoda pitkän hellelenkin vaatimaa määrää. Toisaalta suolapitoinen vesi ylläpitää janontunnetta ja siten auttaa riittävää juomista.

Makuvedet eivät yleensä sisällä natriumia.

Osassa makuvesistä on hedelmähappoja, jotka syövyttävät hampaiden kiillettä sekä sokeria, joka aiheuttaa reikiintymistä. Tällaiset vedet eivät sovellu varsinkaan siemailtaviksi pitkin päivää.

Alle 15-vuotiailla hampaat ovat vasta kehittymässä ja siten erityisen alttiita happojen ja sokerin yhdistelmälle.

Maustamattoman kivennäisveden hiilihappo – tuoteselosteessa hiilidioksidi – ei syövytä hampaiden kiillettä.