Hyödynnä päivän aikaiset tunnit harjoittelussa.
Keskikesä tuo aina mieleeni aamuiset juoksulenkit. Nykyään en enää niihin pysty, mutta vahakantisissa vihoissani on muistissa 15 vuoden jakso, jolloin harjoittelin säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Aikaiset aamuiset lenkit olivat se toinen harjoitus.
Aamulla harjoittelu on tuttua kilpajuoksijoille, mutta suuri mahdollisuus myös kuntoilijoille. Ainakin ajankäytöllisesti, jos harjoitteluun ei tahdo löytyä riittävästi aikaa myöhemmin päivällä. Aikaiset aamun tunnit ovat usein vapaina muista menoista, ja silloin harjoittelu myös haittaa vähiten vaikkapa muun perheen elämää.
OLEN NAUTISKELIJA. Vaikka aikoinaan harjoittelin systemaattisesti, niin iso osa siitä oli säätilasta, ulkoilmaelämästä, maisemista ja kiehtovista lenkkireiteistä nauttimista. Kesäinen aamulenkki antoi näihin kaikkiin parhaimman mahdollisuuden. Meditatiivinen hetki, voi sanoa.
Kiehtovia olivat myös syksyn ruska-aamut ja kylmenevä sää. Keväällä tunnelmat kääntyivät sitten valoisuudesta nauttimiseen ja kesän odotukseen. Talven pimeys ja ankarat olosuhteet olivat myös kokemisen arvoisia omalla tavallaan.
Matkustettaessa aamulenkit olivat parhaita mahdollisuuksia uuden ympäristön tutkimiseen. Suurkaupungeissa kova liikenne haittasi juoksua, mutta aikaisin aamulla vilkkaatkin kadut olivat vielä hiljaisia.
KYLMÄT NUMEROT tukevat aamulenkkejä. Kestävyysharjoittelussa pätee määrä ja siihen oleellisesti liittyvä harjoituskertojen tiheys. Aamulenkit, tai päivän kakkosharjoitus, on melkeinpä välttä mättömyys, kun määrää haluaa lisätä kilpajuoksun vaatimalle tasolle.
Nykyisin huippujuoksijoiden harjoittelussa aamulenkkien ajatus näyttää menneen päälaelleen entisiin aikoihin verrattuna. Päivän pääharjoitus tehdään yleensä jo aamupäivällä, ja helpompi ”aamulenkki” on vuorossa illalla.
Aikaisiin aamulenkkeihin oli käytännön syynsä. Urheilijat olivat useimmiten työssä käyviä tai opiskelijoita, joten harjoitus täytyi tehdä ennen töihin tai opiskeluihin lähtöä.
Nykymenetelmä on ammattiurheilijoille ilmeisen järkevä, sillä vaativasta päivän pääharjoituksesta jää enemmän palautumisaikaa ennen tärkeää yöunta kuin illalla tehdystä harjoituksesta.
Ammattimaisempi malli antaa myös mahdollisuuden tehdä talven pimeään aikaan edes päivän toinen harjoitus valoisaan aikaan. Vanhassa systeemissä urallani sain todeta, että harjoittelin monta kuukautta vuodessa koko ajan pimeässä. Halliharjoittelua ja juoksumattoja ei silloin nykymuodossaan vielä tunnettu.
ITSE OLEN sitä ikäluokkaa, jolle aikainen aamulenkki oli kunniakysymys. Mitä aikaisemmin lenkille herättiin, sitä kovempi juoksija.
Maajoukkueleireillä ja kilpailumatkoilla saimme usein ankarat moitteet valmentajilta, jos aamupalalle tullessa tukka ei ollut vielä lenkin ja suihkun jälkeen märkä.
Suomalaisten into aikaiseen ahkeruuteen tuli esille ulkomaan leireillä. Tiskailimme jo aamupuurokattiloita, kun muiden maiden urheilijat kurkistelivat huoneidensa ovilta vielä silmät unisina.
Omassa rytmissäni klo 7:n aamulenkki oli normaali, klo 6 vaativa, mutta armeijan 5.30-herätys liian kuluttava. Lomapäivien klo 8 tuntui jo hiukan laiskottelulta. Iltapäivän pääharjoitus oli s oli sitten vuodossa 16–17 tienoilla.
TUNSIN AAMULENKIT myös tehokkaiksi kestävyystreeneiksi. Kun aamulla hyppäsi ulos tyhjällä vatsalla ja pienellä energiavarastolla, niin kymppi vastasi illan 15 kilometriä.
Yritin aikoinaan kysellä oletukseni pätevyyttä fysiologeilta ja lääkäreiltä, mutta vahvistuksia en saanut. Ilmeisesti aamulenkit olivat heille tuntemattomia. Kovin vaativia harjoituksia en suosittele tehtäväksi vähällä energialla, mutta aamukymppi olikin silloin kevyttä.
URHEILIJOILLA on erilaisia tapoja. Aikoinaan ruotsalainen huippumaratoonari Kjell-Erik Ståhl, Helsingin MM-kisojen 1983 nelonen, teki täyttä työpäivää ja harjoitteli siinä ohessa lounastauolla ja illalla hyvin myöhään hänen perheensä käytyä nukkumaan.
Kenialaisten kolmen harjoituksen päivä alkoi kello kuudelta, jotta pääharjoitukseen ennätti aamupäivällä ennen iltapäivän kuumuutta.
Itse löysin aamulenkkien ihanuuden 12-vuotiaana, kun kokeilin seuran hiihtoleireiltä saatua ohjetta aamuverryttelyn tehokkuudesta. Yöunen jälkeen kasvuhormoni teki askeleesta kepeän.
Lue myös:
Tutkittua: Päiväunet tukevat iltaharjoitusta
TEKSTI ARI PAUNONEN KUVA SHUTTERSTOCK
Juoksija 5/2024