Intohimona Japanin maratonjuoksu

Nousevan auringon maan juoksijoiden kärsimyksen sieto ja sitkeys kiehtovat Tuomas Zacheusta.

Yksi tapahtuma voi muuttaa elämän kiinnostuksen kohteita. Tuomas Zacheukselle se hetki oli vuonna 1992 Barcelonan olympiakisojen miesten maratonin huikea loppukamppailu. Japanin Koichi Morishita ja Etelä-Korean Young-Cho Hwang kävivät viimeisellä kympillä rinta rinnan henkien taistelua toisiaan, mutta myös omaa väsymystään vastaan. Viimeisille kilometreille osui myös rankka nousu kohti maalia Montjuïcin olympia-areenalla.

Se ei haitannut, että japanilainen hävisi tämän kisan, mutta se oli lähtölaukaus silloin 18-vuotiaan Zacheuksen harrastukselle japanilaisen maratonin parissa.

– Morishita ja Young-Cho Hwang lähtivät irti muusta joukosta jo 25 kilometrin kohdalla. He irvistivät niin julmasti ja vetivät rinta rinnan aivan kuin jokainen metri olisi ollut viimeinen. Jännitin hirveästi, kestävätkö he maaliin kärjessä, Zacheus muistelee.

Juoksijat kestivät. Hwang voitti ajalla 2.13.23, Morishita hopeaa 2.13.45 mutta kumpikin kannettiin paareilla pois maalialueelta. Kisan 11:s oli muuten Suomen Harri Hänninen ajalla 2.15.19.

– Kaukoidän miesten kärsimysnäytelmä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kun tämä yhdistettiin Juoksija-lehden juttuihin 1980-luvulla Toshihiko Sekosta ja Shigeru ja Tageshi So -veljeksistä ja vuoden 1991 Tokion MM-kisakirjassa olleeseen tarinaan maratonin asemasta Japanissa, oli selvää, että maan maratoonareista tuli pysyvästi idoleitani.