Menneenä talvena maantiejuoksussa on ollut useita merkittäviä tuloksia niin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kuin kansainvälisestikin. Alkukevät huipentui Ruotsin Andreas Almgrenin huippuaikaan 10 000 metrillä.
Surullinen uutinen oli maratonin juuri kruunatun ME-haltijan Kelvin Kiptumin kuolema auto-onnettomuudessa yhdessä valmentajansa Gervais Hakizimanan kanssa. Viime vuoden viimeisessä Juoksijan numerossa kirjoitin Kiptumista ja pohdin, olisiko hänellä mahdollisuus juosta vielä kovempaakin tulevaisuudessa.
Sitä emme koskaan saa tietää, mutta aika 2.00.35 pysyy ikuisesti. Kiptumin kuolema 24-vuotiaana tarkoittaa myös sitä, että hänen uransa hitaimmaksi maratoniksi jäi hänen debyyttijuoksunsa 2.01.53. Koska Kiptum ehti juosta niin vähän kisoja, vaikeuttaa sen määrittämistä, oliko hän ainutlaatuinen lahjakkuus vai oliko hän valmentajansa kanssa löytänyt uusia harjoitusmenetelmiä. Arviointia vaikeuttaa myös se, että valmentajan kuoltua hän ei koskaan enää ohjaa muita juoksijoita.
Kiptumin suorituskyky oli kuitenkin niin huima, että jotkut yrittävät varmasti kopioida hänen harjoitteluaan. Hänen ohjelmassaan korostui erittäin suuri harjoittelumäärä. Nähtäväksi jää, yritetäänkö sitä kopioida, ja pystyykö joku ylläpitämään sitä menetelmää pidemmän aikaa mitä Kiptum ehti tehdä.
Camilla Richardsson vahvana maantiellä
Camilla Richardssonin Suomen ennätykset maratonilla ja puolimaratonilla olivat ilahduttavia. Maratonin 2.24.38-aikaa Valenciassa joulukuussa seurasi puolimaratonin 1.09.54 Barcelonassa hieman yli kaksi kuukautta myöhemmin helmikuussa. Maratonaika alitti selvästi Alisa Vainion vuoden vanhan SE-ajan 2.27.26 sekä ensi kesän Pariisin olympiarajan 2.26.50.
Puolimaratonilla rikkoontui Annemari Sandellin kärkiaika 1.10.04, jonka hän juoksi sijoituttuaan viidenneksi puolimaratonin MM-kisoissa 1998. Vaikka maraton näytti olleen Richardssonille erinomainen suoritus, puolimaratonilta hän oli odottanut parempaakin aikaa, ehkä jopa 1.09:n alitusta.
Barcelonan olosuhteet olivat erittäin tuuliset. Richardsson oli myös juuri ollut pitkällä ja kovalla harjoitusleirillä Etelä-Afrikan vuoristossa, jossa hän oli harjoitellut enemmän ja kovemmin kuin ennen, eikä hänen tähtäimessään ollut vielä huippukunto Barcelonaa varten.
Ennen Valencian maratonia Richardsson harjoitteli merenpinnan tasolla Portugalin Monte Gordossa. Muuten hän valmentajansa Jukka Keskisalon johdolla keskittyy vuoristoharjoitteluun, mutta tällä kertaa kompromissi taisi olla tarpeen, koska marraskuun sää ei ole Euroopan vuorilla paras mahdollinen.
Valencian jälkeen he ovat varmaankin jättäneet pitkät maratonin erikoisharjoitteet hetkeksi syrjään ja siirtyneet kynnysharjoitteluun ja nopeampaan vauhtiin 10 000 metriä varten.
Almgren hurjana puolikkaalla ja kympillä
Ruotsin Andreas Almgren teki Barcelonassa puolimaratonin debyytissään huippuajan 59.23. Se on tietysti Ruotsin ennätys, ja Julien Wandersin Euroopan ennätyksestä Almgren jäi vain 10 sekuntia.
Almgren oli myös vain kaksi sekuntia jäljessä kilpailun voittajasta, Kenian Kibiwott Kandiesta, joka on entinen ME:n haltija ennätyksellään 57.35, ja joka myös viime syksynä juoksi Valenciassa peräti 57.40.
Useimmat juoksijat jäivät Barcelonan tuuliolosuhteissa reilusti parhaista tuloksistaan. Almgren jätti taakseen juoksijoita, joiden ennätykset ovat 58–59 minuuttia. Toiseksi paras eurooppalainen oli britti Marc Scott, joka on juossut 5 000 metrillä ajan 12.57,08. Hän debytoi myös puolimaratonilla, mutta ei juossut nopeammin kuin 1.02.06. Almgren jatkoi hurjaa menoaan maaliskuussa Los Angelesin lähellä San Juan Capistranossa ratakympillä. Kovatasoisessa kilpailussa kahdeksan miestä paineli alle 27 minuutin.
Almgren oli kolmas ajalla 26.52,87. Se on Euroopan kaikkien aikojen tilastossa kolmanneksi nopein aika, ja Ruotsin 35 vuotta elänyt ennätys parani reilulla minuutilla.
Ruotsalaisvauhtia maratonilla
Ruotsalaiset olivat kovassa vauhdissa myös Sevillan maratonilla 18. helmikuuta. Suldan Hassan teki debyyttimaratonillaan
Ruotsin ennätyksen 2.07.35. Hänen perässään Samuel Russom juoksi 2.07.56, Ebba Tulu Chala 2.09.06 ja Linus Rosdal 2.11.30. Naisissa Carolina Wikström juoksi 2.24.30, joka on Ruotsin kaikkien aikojen toiseksi paras naisten tulos.
Kaksi miestä paineli siis alle edellisen Ruotsin ennätyksen, Samuel Tsegayn 2.08.41 viime syksyltä, ja heidän aikansa alittivat Pariisin olympiamaratonin suoran tulosrajan, joka on 2.08.10. Tsegaylla on kuitenkin edelleen paras henkilökohtainen ennätys ruotsalaisista, 2.07.28, mutta hän teki sen vuonna 2011 Eritrean kansalaisena.
Kamelipaimenesta huippujuoksijaksi
Suldan Hassan, 26, puolestaan tuli Ruotsiin Somaliasta 11-vuotiaana. Hänellä on ansiolistallaan muun muassa 3 000 metrillä kymmenes sija nuorten MM-kisoissa ja neljäs sija nuorten EM-kisoissa. Vuonna 2020 hän jäi vain neljä sekunnin sadasosaa Anders Gärderudin silloisesta Ruotsin ennätyksestä 5 000 metrillä ajalla 13.18,01.
Hassan on kärsinyt useita vuosia vammoista ja pitkäaikaisista oireista Covid-infektion jälkeen. Syksyllä 2023 hän alkoi kuitenkin juosta taas paremmin tehden ennätyksensä puolimaratonilla ja 15 kilometrillä.
Sevillan juoksu ei ollut Hassanille kuitenkaan millään tavalla onnistunut, sillä hän kärsi pohjevammasta ja hukkasi urheilujuomansa useilla asemilla. Nesteongelmat saattoivat lisätä pohjeongelmia, mutta hän ei myöskään ollut harjoitellut riittävästi asfaltilla viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana ennen kilpailua.
Syy juotto-ongelmiin saattoi johtua myös siitä, että huoltopöydät sijaitsivat reitin oikeassa reunassa, ja Hassan on sokea oikealla silmällään. Silmä vaurioitui, kun hän sai kepin iskun silmäänsä nelivuotiaana paimentaessaan kamelia Somaliassa.
Suldan Hassan päätti alkaa keskittyä maratonille viime syksynä juostuaan pitkiä harjoituksia Tokion olympialaisten maratonin belgialaisen pronssimitalistin Bashir Abdin kanssa. Miehillä on nyt myös uusi yhteinen valmentaja, taannoisen naisten maratonin ME-juoksijan Paula Radcliffen aviomies Gary Lough. Abdi ja Hassan harjoittelivat yhdessä kaksi kuukautta Etiopian vuorilla ennen Sevillan kilpailua. Leiri sujui täydellisesti. Hassan ei ollut sairaana päivääkään ja pystyi harjoittelemaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, 180–200 kilometriä viikossa.
Hassan on saanut viime vuodesta lähtien tukea myös Asicsin sponsoroimilta harjoitusleireiltä Pyreneitten Font Romeussa. Sekä Hassan että Abdi ovat Asics-juoksijoita ja osallistuvat Chojo Camp Europe -projektiin.
Parhaimmillaan harjoitusleirit ovat myös tilaisuuksia vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia juoksijoiden välillä. Jos tällaisista harjoitusleireistä tulee pysyviä ja ne leviävät mahdollisesti myös muihin kenkämerkkeihin, niillä voi olla myönteinen vaikutus eurooppalaiseen pitkän matkan juoksuun.
Yhdysvalloissa on jo pitkään ollut kenkämerkkien harjoitusryhmiä, mikä todennäköisesti vaikutti siihen, että amerikkalainen juoksu kiri eurooppalaisten edelle 2010-luvulla.
Taso tiivistyy kestävyysjuoksussa
Toivomme, että ainakin osa tänä talvena taitonsa näyttäneistä pohjoismaisista juoksijoista yltää tulevaisuudessa vieläkin parempiin aikoihin.
Andreas Almgrenin suoritukset ovat olleet omaa luokkaansa. Toivottavasti hänen loukkaantumisten täyttämä uransa voi nyt jatkua rauhassa. Onneksi näyttää siltä, että uusi juoksukenkäteknologia antaa vammoista kärsiville juoksijoille mahdollisuuden pysyä terveenä, kuten Almgrenin tapauksessa on ilmeisesti käynyt. Myös se, että Almgren on siirtynyt pidemmille matkoille ja alkanut soveltaa norjalaisten Ingebrigtsenin veljesten harjoitusmenetelmiä tuplakynnystreeneillä, tuntuu sopineen hänelle hyvin.
Yleisesti ottaen näyttää siltä, että useammat juoksijat välttävät nykyään loukkaantumisia ja voivat jatkaa uraansa pidempään. Samalla se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että kestävyysjuoksun taso nousee ja on yhä vaikeampaa sijoittua kärkipaikoille. Esimerkiksi Suldan Hassanin Ruotsin ennätys riitti Sevillassa vasta 10:nteen sijaan.
Teksti Janne Holmén
Juoksija 3/2024