Keskinkertaisesta ratajuoksijasta maantien huipulle

Yhdysvaltalainen Emily Sisson on yksi lähivuosien mielenkiintoisimpia naismaratoonareita.  

Ratajuoksijana Emily Sisson, 31, tahkosi 5 000 ja 10 000 metriä vuosikaudet, siirtymä maratonille on tapahtunut kolmekymppisenä. Nyt hän on Yhdysvaltain ennätysnainen ja potentiaalinen ehdokas jopa arvokisamitalistiksi. 

Ei Sisson ratajuoksijanakaan ihan tusinatavaraa ollut; vuonna 2017 hän oli Lontoon MM-kilpailujen 10 000 metrillä yhdeksäs, kaksi vuotta myöhemmin Dohassa kymmenes. Tokion olympialaisissa 2021 sijoitus oli myös kymmenes. Ihan okei, mutta ennätykset 14.53 ja 30.49 eivät maailman kärkeen riitä. Toisin on maantiellä. Tokion olympiavuonna Sisson oli 5 000 metrin ennätyksellään maailmantilastossa sijalla 37, 10 000 metrillä 26:s. 

Puolimaratonin ja maratonin kuluneen vuoden sisällä syntyneet ennätykset 1.06.52 ja 2.18.29 ovat ihan eri tasolla. 

Monelle ratajuoksijalle tilanne on tuttu; vauhtireservi ei tahdo kympilläkään riittää, joten katseet kääntyvät maratonille. Lopulta aika harva siinä kuitenkaan onnistuu – ainakaan samalla tavalla kuin Sisson. 

Kovaa kehitystä 

Sissonin maratondebyytti nähtiin Lontoossa 2019. 2.23.08 oli debyytissä loistotulos, muttei vielä mitään valtavaa. Ratajuoksut jatkuivat, mutta todellisuudessa maraton oli jo päälaji. 2020 Sisson joutui keskeyttämään maratonin USA:n olympiakarsinnat Atlantassa. Pettymys oli suuri, mutta sisuunnutti. 

Kausi 2021 meni ratajuoksujen parissa, mutta vain maratonharjoittelun ehdoilla. Seuraavana vuonna ratajuoksut jäivät kokonaan, tähtäin oli lokakuun Chicagon maratonilla. Valmistautumiseen kuului Indianapolisin puolikas keväällä. Se sujahti aikaan 1.07.11, mikä oli Yhdysvaltain ennätys. 

Chicagossa kaikki loksahti kohdalleen. Sisson lähti tasaista kovaa vauhtia ja kesti hienosti loppuun asti. Kilpailun viimeinen 5 kilometriä oli hänen nopein viisikilometrisensä, 16.18. 

Jälleen syntyi uusi Yhdysvaltain ennätys, 2.18.29. Edelle ehti vain Kenian Ruth Chepngetich, joka hätyytteli jopa Brigid Kosgein ME-tulosta juosten mielipuoliset 2.14.18. Hän juoksi kilpailun alun hämmästyttävää 2.07-vauhtia ja oli puolimatkassakin vielä alle 2.12-tahdissa. Sissonin viimeinen 10 kilometriä olikin sitten jo nopeampi kuin kenialaisella. 

Sissonin aika oli kaikkien aikojen toiseksi paras ei-afrikkalaissyntyisen juoksema tulos. Vain brittilegenda Paula Radcliffe (2.15.25) on tässä kategoriassa edellä. Kauden 2022 tilastoissa edellä oli 11 etiopialaista, kahdeksan kenialaista ja yksi kenialaissyntyinen romanialainen. 

Amerikan ennätys tiesi sitä, että hän liittyi hyvin harvalukuiseen kastiin. Vuoden 1984 maratonin olympiavoittaja Joan Benoit piti hallussaan Yhdysvaltain ennätystä vuodet 1982–2006. Vuonna 1985 juostun ennätyksen 2.21.21 pystyi rikkomaan vasta Deena Kastor (2.19.36) Lontoossa 2006. Tuokin ennätys oli hyvin pitkäikäinen: tammikuussa 2022 Keira D’Amato paranteli aikaa tulokseen 2.19.12. Yhdeksän kuukautta myöhemmin oli Sissonin vuoro. 

Uhka afrikkalaisille 

Sissonin tähtäimessä ovat ensi kesän Budapestin MM-kilpailut sekä etenkin Pariisin olympialaiset 2024. Vaikka afrikkalaiset ovat kivikovia, on juuri Sisson se urheilija, joka todennäköisimmin pystyy tuon rintaman murtamaan. Huiman maratonennätyksensä höysteeksi nainen paranteli tammikuussa Houstonissa puolimaratonilla omaa Yhdysvaltain ennätystään aikaan 1.06.52. 

Nyt 68-vuotias Ray Treacy valmensi Sissonia jo, kun tämä kävi vielä peruskoulua. Kokenut Treacy on valmentanut 1 500 metristä ylöspäin todella monta urheilijaa MM- tai olympiatasolle. Kaksikon yhteistyö ei ole rakoillut. Jo aivan yhteistyön alkuaikoina Treacy sanoi, että tulet joskus juoksemaan maratonin kovaa. Asian kanssa ei ole kuitenkaan kiirehditty. Ensin rakennettiin rauhassa ratamatkoilla maksimitulokset, minkä jälkeen päästiin suunnitellusti itse asiaan. 

Sisson on pysynyt terveenä ja nostanut harjoituskuormia maltillisesti vuosi vuodelta, nyt hän juoksee parhaimmillaan joitakin 160 kilometrin viikkoja, perusviikot ovat 130–140 km. Mihinkään yli 200 kilometrin viikkohurjasteluun ei ole lähdetty. Määriä voidaan pitää maratonjuoksijalle jopa vähäisinä. 

Mielenkiintoista on sekin, millä kilometrivauhdeilla Sisson on pystynyt eri kilpailumatkoja juoksemaan. 5 000 metrin ennätysjuoksussa vauhti oli 2.58/km, 10 000 metrillä 3.05/km, puolimaratonilla 3.10/km ja maratonilla 3.17/km. 19 sekunnin ero kilometrivauhdissa 5 000 metrin ja maratonvauhdin välillä on erittäin pieni. Maratonin ME-naisen Kosgein 10 kilometrin ennätys on huonompi kuin Sissonilla ja kaikkien aikojen tilaston kakkosen Chepngetichin vain hiukan parempi.  

Euroopan ennätysnainen Paula Radcliffe juoksi kaikki ennätyksensä 5 000 metristä maratoniin vuosina 2002–2004. Hänen kilometrivauhtinsa olivat vitosella 2.54/km, kympillä 3.00/km, puolikkaalla 3.06/km ja maratonilla 3.12,5/km. Vertailun perusteella Sissonin kyydit riittävät 2.16-alitukseen. Kun 200 kilometrin viikkoja ei ole ahnehdittu, on hyvä kysymys, pitäisikö ahnehtia? Määrän nostamisessa hänellä on vielä varaa.  

Järki päässä harjoittelussa 

Pääosin Arizonan Flagstaffissa harjoittelevalla Sissonilla olisi kiristämisen varaa tehojenkin osalta. 14 päivän harjoitusrytmityksessä tulee kova harjoitus vain joka neljäs päivä eli alle kaksi kovaa treeniä viikossa. Toki kevyiden peruslenkkien vauhdit ovat kovia tavallisen harrastajan näkökulmasta, mutta eivät hänelle. 14 päivän rytmissä 10 päivää on kevyempää juoksua. 

Sissonin harjoittelu on ollut alusta saakka melko varovaista ja tasaista määrien nostamista, missään vaiheessa ei ole tullut isoa hyppäystä kilometrimäärissä tai tehoissa. Varovaisuus leimaa oikeastaan kaikkea. Pientenkin vammojen kanssa mieluummin levätään pari päivää kuin hölmöillään yhtään.  

Perusharjoitteluun ei ole vuosikausiin tullut juuri mitään muutoksia. Tämä voi kuulostaa erikoiselta, mutta se toimii; kaiken takana on vuosikausien tasainen jauhaminen tärkeimpien asioiden äärellä sekä riittävän palautumisen varmistaminen koviin harjoituksiin. Sisson ja Tracey ovat kertoneet, että heidän mielestään harjoittelun ei tarvitse olla kovin erikoista; kun oma tapa ja itselle sopiva rytmitys ovat löytyneet, miksi luopua niistä? 

– Terveenä pysyminen on kaikkein tärkeintä. Kehitys syntyy lopulta siitä, kun pystyy harjoittelemaan tasaisesti kuukaudesta ja vuodesta toiseen ilman pitkiä lepojaksoja. Ajatus ei ole se, että joka vuosi pitää nostaa määrää ja tehoja. Tämä on aina ollut Rayn valmennusideologia, Sisson on kertonut. 

Sisson paransi maratonin ennätystään toisessa maaliin juostussa kilpailussaan neljä minuuttia ja 39 sekuntia. Hän on vielä maratoonariksi nuorehko, joten kehittymisen aikaa lienee vielä ainakin 6–7 vuotta. Jos kehitys kulkee kuten tähän asti, minuutteja lähtee vielä. Ei ehkä enää yli neljää ja puolta minuuttia, mutta minuutteja.  

Yksi iso mahdollisuus olisi ollut jo huimatasoisella Lontoon maratonilla huhtikuun lopulla, mutta Sisson joutui vetäytymään kilpailusta pienen lonkkavaivan vuoksi. Hän kertoi kuitenkin, että harjoittelu jatkuu ja seuraava maraton lienee edessä elokuussa Budapestin MM-kilpailuissa. Ellei hän sitten valitse sen sijaan jotakin syksyn rahamaratonia ja räjäytä arvokisapottia vasta Pariisin olympialaisissa.