Viisi siskosta juoksi Helsinki City Runnin Day -tapahtumassa puolimaratonin. Kaikki pääsivät maaliin tavoiteajan puitteissa, viimeisinkin niukasti alle kahden tunnin.
Kirjoitin Juoksijan verkkosivuille jutun minun ja siskojeni puolimaratonhaasteesta – päätimme viiden siskon voimin osallistua HCRD:n puolimaratonille. Taustoistamme ja valmistautumisestamme voit lukea juoksija.fi:stä.
Whatsapp laulaa ja jännitys tiivistyy
Kilpailun aattona Whatsapp-ryhmämme kävi kuumana. Pohdimme kisapäivän säätä, vaatetusta, missä nähdään, kuka hakee numerot, entä geelit? Viestitulva kiihtyi entisestään tapahtumapäivän aamuna. Kaikki kuulostelivat kehonsa tuntemuksia aivan äärimmäisyyteen saakka – oli allergiaoireita, havaintoja sykevälivaihtelun muutoksista ja joitakin arvelutti päivän kunto sairastelujen jäljiltä. Nuorinta siskoa jännitti elämänsä ensimmäinen puolimaraton!
Kisapaikan tunnelma ja väenpaljous lisäsi jännityskertoimia. Löysimme kuitenkin toisemme tungoksesta ja saimme vietyä vaihtovaatteet varustesäilytykseen. Yksi siskoistamme sai alkulämmittelynsä siinä, kun parkkeerasi autonsa Meilahteen ja juoksi sieltä kisapaikalle. Me muut yritimme lämmitellä odotellessamme.

Yhteinen lähtö, omat juoksut
Olemme aika energinen viisikko, joten oli melkoinen saavutus, että selvisimme yhtenä joukkiona lähtöviivalle saakka hukkaamatta toisiamme. Olimme kaikki ilmoittautuneet samaan lähtöryhmään. Meillä kaikilla oli tavoitteena kahden tunnin alitus, mutta olimme sopineet, että kukin voi juosta oman juoksunsa.
Juoksimme ensimmäisen kilometrin ajan näköyhteyden päässä toisistamme, jonka jälkeen kukin paineli menojaan keskittyneenä omaan suoritukseensa. Juoksupäivälle osui paras mahdollinen sää! HCRD on tapahtuma vailla vertaa – järjestelyt toimivat aina moitteetta ja tunnelma on karnevaalimainen!
Maalissa mahtava fiilis
Viisikon kaikki jäsenet olivat maaliin päästyään tyytyväisiä suorituksiinsa, vaikka matkalla ehti kaikkien päässä pyöriä kaikenlaisia ajatuksia ja kehoissa tuntua monenlaisia tuntemuksia.
Maaliintulojärjestys: Salla 1.47, Venla 1.49, Laura 1.52, Helka 1.54 ja Elina 1.59. Kaikki siis pääsivät tavoitteeseen!
Illalla kävimme moneen kertaan läpi kisakokemuksemme ja aloitimme palautumisen saunomalla ja täydentämällä huventuneita hiilarivarastojamme syömällä pitsaa. Tämä oli aivan huikea kokemus, tästä täytyy tehdä perinne!
Lue myös:
Kisakertomus Sevillan maratonilta – Talven juoksujuhla auringossa
Teksti elina hovinen Kuvat elina hovisen kotialbumi
Juoksija 5/2025