Juoksutauko koettelee paitsi kehoa myös mieltä. Vamma, sairaus tai muu elämänmuutos vie tutun rutiinin, ja samalla juoksija joutuu kohtaamaan epävarmuutta, turhautumista ja luopumista. Juoksijan lukijat jakoivat kokemuksiaan siitä, mikä auttoi heitä jaksamaan – ja mitä kaikkea tauon aikana oppivat.
Juoksu ei ole pelkkä harrastus. Se tuo rytmiä, selkeyttä ja merkitystä arkeen, monelle myös iloa ja itsensä voittamisen kokemuksia. Siksi pitkä tauko juoksusta voi tuntua raskaalta – etenkin silloin, kun syynä on loukkaantuminen, sairastuminen tai jokin muu pakottava este. Kysyimme lukijoilta, miten he selvisivät juoksutauon haasteista. Vastauksista piirtyy kuva sitkeydestä, luovuudesta ja siitä, miten tärkeää on löytää vaihtoehtoja silloin, kun juoksu ei ole mahdollista. Moni kertoo myös oppineensa itsestään asioita, joita ei muuten olisi ehkä koskaan huomannut.
Kysyimme teiltä: Oletko joutunut joskus pitämään pidemmän tauon juoksusta vamman tai sairastumisen takia? Mikä auttoi sinua pääsemään siitä henkisesti yli? Mitä olet oppinut itsestäsi juoksutauon tai vamman aikana – sellaista, mitä et ehä olisi oppinut ilman sitä kokemusta?
Näin vastasitte
”Tämä ei ole loukkaantuminen, vaan vakava sairastaminen. Minulla oli todella pitkään helikobakteeri, tietämättäni. Vuosien myötä sain aggressiivisen syöpädiagnoosin ja jouduin erittäin isoon leikkaukseen ja sen myötä sytostaattihoitoihin. Minun ei pitänyt selvitä, kirurgi kertoi 5 v kontrollissa. Selvisin kuitenkin, tapauksesta on aikaa vähän yli 10 vuotta ja olen kilpaillutkin sen jälkeen. Toki en jaksa harjoitella, siitä pitää tinkiä, muttei se intoani sammuta, päinvastoin, oli ilo saada taas numerolappu rintaan, ei ollut mitään paineita (jos ei ollut aiemminkaan). Pärjäsinkin kisoissa yllättävän hyvin. Ja se riemu, että pystyy vielä kilpailemaankin, on erittäin upea tunne. Sytostaattihoitojen päättymisen jälkeen ekaan kisaan oli aikaa 6 kk, huivi vain päähän ja menoksi. Oppi: Ei kannata antaa periksi pienille, eikä isoillekaan ongelmille, vaan yrittää löytää omat keinot selviytymiseen ja paluu takaisin voimia ja iloa tuottavan lajin pariin, oli se sitten mikä hyvänsä, se antaa virtaa ja elämyksiä. Toki eihän aina tarvitse kilpailutilanteeseen takaisin päästä, minä kilpailen aina vain itseni kanssa ja katson sitten, minne se suoritus riittää tuloslistalla – ja se lopputulos on riittänyt minulle. Sellainen pieni miinus ajatteluuni on jäänyt, etten oikein jaksa kuunnella minkään pikkuvaivan selittelyä päivästä toiseen, jospa siitä joskus pääsee eroon.”
– Selviytyjä
”Kaksi rasitusmurtumaa jalkapöydällä. Heti pistävän kivun havaittuani varasin ensin ortopedin soittoajan (koska hänelle oli vaikein saada aikaa). Sain sen 2 pv:n päähän! Sitten magneettikuvausajan (seuraavalle päivälle) ja ajattelin, että saan kyllä läheiseltä lääkäriasemalta lähetteen nopeasti, kävin ruokiksella siellä. Joten sain vähän alle 2 vrk:n päästä jo tietää, että oli rasitusmurtumia ja ortopedilta ohjeet: 6 vkoa kuormituksen välttämistä, vesijuoksua ja olin kyllä töissä (toimistotyö), mutta pidin kyseistä jalkaa koholla viereisellä tuolilla, kun vain mahdollista. Annoin kylmää ja koholla pidin myös kotona. Ja kävin sillä ”vihaamallani” vesijuoksussa. Oli aiemmin matkakin sovittu mieheni kanssa juuri 6 viikon päähän ja siellä pitäisi pystyä ajamaan autoa ja kilpailemaan suunnistuksessa. Ja kuulkaas, kun näin ripeästi hoidin vaivan pois ohjeiden mukaan, minä ajoin autoa ja kisasin tasan 6 viikon päästä epätasaisessa maastossa, eikä vaiva ole ilmoitellut itsestään jälkikäteen. Opetus: kannattaa satsata itseensä ja huoltaa itsensä kuntoon, jos tulee ongelmia – ja pikaisesti – on taas takaisin framilla suhteellisen nopeasti. Vesijuoksu, vaikka niin tylsää onkin, piti hapenottoni entisellään, jotta pääsin kisaamaankin ihan heti 6 viikon (jonka murtuma vaatii parantuakseen) kuluttua. Loppujen lopuksi 6 viikkoa on todella lyhyt aika, jos ajattelee, että selättää sillä vammansa lopullisesti.”
– Veteraanieksyilijä
”Omaa oloaan tulee kuunnella ja tarvittaessa keventää treenaamista. Elimistön kokonaiskuormitukseen tulee kiinnittää huomiota, eikä vain treenistä aiheutuneeseen kuormitukseen.”
– nimetön
”Opin, että salitreenit ja pehmeämmällä alustalla juokseminen edesauttavat juoksuharrastuksen jatkumista myös vammasta johtuvan juoksutauon jälkeen.”
– Maija
”Selvitin, mitä saan treenata. Juoksun lisäksi myös pyöräily oli kielletty, eikä uiminen huvittanut. Siispä aloin soutamaan! Tein juoksuohjelman treenit aina soutaen tavoitellen ohjelman sykealueita ja harjoituksen kestoa. Pari kuukautta meni näin, ja opin paljon soutamisesta (alkaen jopa harkita kilpailemista siinä). No, sitten kun pääsin taas juoksemaan, soutu palasi vaan salipäivän lämppäriksi. On kuitenkin tärkeä oivaltaa, että aina on vaihtoehtoja! Ja sitä paitsi, tulihan juoksukin aikoinaan ”korvikkeena”, kun korona-aika sulki salit ja eristi mökille. Sen myötä voimaharjoittelusta tuli ylläpitävää ja juoksusta uusi päälaji, jossa menestyksekkäästi myös kilpailtu.”
– Lilli, 51
”Korvaavaa harjoitusta! Vain mielikuvitus on rajana.”
– Marika
”Oma tavoite ja korvaavat harrastukset auttoivat tauon yli. Tauolla kävin läpi mikä loukkaantumiseen johti ja analysoin mitä muuttaa, ettei sama toistuisi.”
– Jos vain polkisi
”Plantaarifaskiitti pakotti pitkään juoksutaukoon; uin, vahvistin lihaskuntoa ja pyöräilin tauon aikana. Suorittaminen loppui, opin arvostamaan monipuolista liikuntaa, muita lajeja.”
– nimetön
”En päässyt.”
– KL
”Aluksi ärsytti, kun ei päässyt liikkumaan. Jossain välissä ärsytys katosi, eikä juoksu enää houkutellut samalla lailla. Lopulta kun olin parantunut, teki tiukkaa lähteä säännöllisesti taas juoksemaan. Juoksuun palaamiseen tsemppasi loukkaantumisesta opittu nöyryys ja ymmärrys, että treenin lisäksi lepo on erittäin tärkeää.”
– Maaliskuu maatessa
”Onneksi tuli runsas luminen talvi ja sain hiihtää paljon. Jos liikkuminen olisi ollut aiemminkin pelkän juoksemisen varassa, niin olisi pää hajonnut. Nyt pystyi siirtymään vamman aiheuttaman pakollisen juoksutauon ajaksi muihin lajeihin. Opin myös, että rasitusvamma voi tulla aika pienestä, joten lajikirjo on vain kasvanut.”
– P.myy
”Isona apuna on ollut muut lajit, joilla on voinut tehdä jotain korvaavaa liikuntaa. Raskauksien vuoksi on tullut pisimmät juoksutauot ja niidenkin jälkeen on kuitenkin taas pian päässyt entiselle tasolle ja siitä ylikin. Oppia on tullut mm. kokonaiskuormituksen huomioimisesta vammojen ehkäisyssä.”
– Emilia
”Polvikierukan repeäminen sai liikunnan tauolle 4 kk ajaksi. Kävin kerran viikossa juoksemassa pienen lenkin, jota seurasi viiden päivän armoton kipu polvessa. Fysioterapian avulla polvi saatiin taas juoksukuntoon. Se tunne, kun pystyi taas liikkumaan, oli sanoin kuvaamaton. Loukkaantuminen opetti itselle sen, että maailma ei kaadu ja kunto ei häviä, jos välillä on liikkumattakin.”
– Saimi
Lue myös:
Kaverin merkitys juoksuharjoittelussa – Lue kyselyn vastaukset
Teksti toimitus Kuvat adobe stock