Maitohappoteoria murenee – näin uusi tutkimus muuttaa käsityksen kynnysten synnystä

Uusi tutkimus kumoaa vuosikymmeniä eläneen maitohappoteorian ja haastaa koko käsityksen kynnyksistä. Lihasten väsymisen taustalla ei ole hapenpuute, vaan puutteelliset voima-nopeusominaisuudet ja lihasten kyky käsitellä happamuutta.

Kun 1920-luvulla fysiologian ja lääketieteen Nobel-palkinnon saaneen A. V. Hillin* tutkimuksista lähtien on uskottu ja lukuisissa tutkimuksissa sen jälkeen kerrottu maitohappoteoria, että lihaksissa syntyy hapen puutteesta maitohappoa, on ollut erittäin vaikeaa muuttaa omaa ja vakiintunutta ajattelua kestävyyssuorituskykyä ja sen kehittymistä rajoittavista tekijöistä.

Vanhoihin ja uusiin tutkimustuloksiin perustuen on nyt lopultakin hylättävä väärä maitohappoteoria ja hyväksyttävä se tosiasia, että hapen puute ei ole syy happamuuden lisääntymisen, laktaatin muodostuksen tai hengästymisen alkamiselle ns. aerobisella kynnyksellä, eikä myöskään hyvin todennäköisesti anaerobisella kynnyksellä.

Laktaatti-aineenvaihdunnan huippututkija, Kalifornian yliopiston professori George A Brooks sanoi Jyväskylässä viime vuonna pidetyssä Hot Topics in Exercise Physiology -symposiumissa, että maitohappoa ei koskaan muodostu lihaksissa.

Vauhdin lisäykseen liittyvät kalsium-ioni ja välittömien energialähteiden käytön lopputuotteet (adenosiinidifosfaatti ja epäorgaaninen fosfaatti) aktivoivat samalla hiilihydraattien hajotuksen ensimmäistä vaihetta (glykolyysi), jolloin happamuutta, hiilidioksidia ja laktaattia alkaa muodostua entistä enemmän, vaikka lihaksissa ei ole hapenpuutetta. Tällöin syntyvä laktaatti pyrkii itse asiassa estämään happamuuden lisääntymistä ja toimii erinomaisena raaka-aineena energianmuodostuksessa lihaksissa ja sydämessä.

Siksi meidän on ajateltava uudelleen kestävyyssuorituskyvyn kehittymistä rajoittavia tekijöitä, kynnysten nimiä, sekä mahdollisia muutoksia harjoitteluun.

Ehdotan uusiksi kynnysten nimiksi vauhtikynnys 1, entinen aerobinen kynnys, ja vauhtikynnys 2, entinen anaerobinen kynnys. Laktaattikynnystä ja hengitys- tai puuskutuskynnystä on tähän asti myös käytetty kynnysten niminä, mutta parempi on käyttää sellaista termiä, joka viittaa kynnysten aiheuttajaan.