Mumbai maraton – raju reissu Intiaan

Ennätyksiä ei Mumbaista kannata hakea, mutta Intian suurin kaupunki tarjosi unohtumattoman maratonelämyksen. 

Muutaman vuoden takaisen uutisen otsikko oli pysäyttävä: ”Yli 4 000 juoksijaa tarvitsi lääkintähuoltoa Mumbain maratonilla”.

Varsinkin, kun olin juuri saanut hyväksymiskirjeen kahden kuukauden päästä juostavalle Mumbain maratonille Intiaan. Lentohenkilökuntaan kuuluva ystäväni säesti: ”Intiassa vain pullovettä, tarkista korkit, muista desinfioida aivan kaikki ja suihkussa olet koko ajan suu kiinni.”.”

Ilmoittautumisaika koronan vuoksi kaksi vuotta tauolla olleelle, IT- ja autojätin Tatan nimeä kantavalle Mumbain maratonille oli vain päiviä ja nähtävästi olin ainoa kisaan mukaan lähtenyt suomalainen. Aiempina vuosina Mumbaissa on tullut suomalaismenestystä. Vuoden 2020 kisassa naisten alle 45-vuotiaiden sarjassa Elina Junnila pinkoi kolmanneksi olosuhteet huomioiden kovalla ajalla 3.39.16.

Vaikka Intiaan tarvittavaan viisumiin tuli matkan syyksi urheilijan osallistuminen Mumbain maratonille, ei aikomuksenani ollut ajan tavoittelu, vaan juoksumatkasta nauttiminen ja terveenä maaliin pääsy. Riskejä kyllä oli paljon. Jo mainittu bakteerikannaltaan erilainen vesijohtovesi, pitkä yhdeksän tunnin lento, suurkaupungin saasteet ja päivällä 30 asteeseen nouseva lämpötila. Jo yksikin näistä saattaa pilata juoksijan kisapäivän.

Edellisestä Intian reissustani oli aikaa yli 20 vuotta, mutta tutut Intian äänet ja tuoksut tulvahtivat vastaan heti torstaina aamuvarhaisella koneen laskeuduttua Intian suurimmalle lentokentälle Chhatrapati Shivajille. Chai-teetä ja aamupalaa nauttiessani oli hyvä hetki etsiä sopiva Uber-kyyti kentältä keskustaan.

Matkaa kaupunkiin tulee 27 kilometriä ja ruuhkien mukaan autokyytiin saa varata tunnin tai jopa kaksi. Olin varannut majapaikan mahdollisimman läheltä maratonin lähtöpaikkaa, historiallista CST-Victorian rautatieasemaa. Tämä osoittautui juoksua ajatellen viisaaksi ratkaisuksi, sillä kisapäivänä sunnuntaina lähes koko Mumbain keskusta oli autoliikenteeltä suljettu ja kävelyä lähtöpaikalle olisi joka tapauksessa tullut useampi kilometri.

Hyväntekeväisyyttä maratonilla

Mumbain maratoniin on kytketty laaja hyväntekeväisyysohjelma, johon voi osallistua yrityksenä tai henkilölahjoittajana ohjaamalla rahaa valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle. Osanottajilla on myös mahdollisuus juosta hyväntekeväisyysjärjestön nimissä erityisessä charity bib -ohjelmassa, jolloin oman juoksunumeronsa saa järjestön nimiin personoituna sekä erityishuoltoa reitin varrella.

Hyväntekeväisyysjuoksijaksi ilmoittautumisaika on rajallinen ja itse huomasin tämän mahdollisuuden liian myöhään. Olen kotimaassa ollut aktiivisesti mukana kansainvälisesti toimivan mielenterveyden haasteita kohdanneiden henkilöiden klubitalotoiminnassa. Klubitalot ovat mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostamia yhdenvertaisia yhteisöjä. Suomessa Klubitaloja on yhteensä 23.

Intiasta International Clubhouse -verkostoon kuuluva klubitalo löytyi ainoastaan Kalkutasta, mutta vastaavaa toimintaa Mumbaissa järjestää juoksun hyväntekeväisyyskohteena ollut Manav Foundation. Olin matkaa edeltävällä viikolla yhteydessä Manav Foundationiin ja sain kutsun tutustumaan heidän toimintakeskukseensa, jonne vein tuliaisiksi Suomen Klubitalojen jäsenten tekemiä muistolahjoja sekä englanninkielisiä esitteitä.

Manav Foundationin kuntoutujajäsenet adoptoivat minut heidän hyväntekeväisyysedustajakseen Mumbain maratonille. Ja vaikka en virallista sponsoroitua lähtönumeroa saanutkaan, sain Manav-mielenterveysprojektin t-paidan ja tarkan selvityksen Manavin kannustuspisteestä ja kehotuksen pysähtyä valokuvattavaksi reitin varrella.

Vierailusta toimintakeskuksessa ja jäsenten innokkaista kysymyksistä ei ollut tulla loppua, mutta illan ohjelmassa olleen juoksunumeron noudon vuoksi oli tarpeen lähteä kohti tapahtumaexpoa. Expon ruuhkien välttämiseksi juoksijoiden tuli etukäteen valita kolmen tunnin aikaikkuna, jolloin oman lähtöpakettinsa noutaa. Tapahtumakeskus sijaitsi yliopistoalueella lähellä lentokenttää, joten se merkitsi tunnin automatkaa suuntaansa.

Kohti aikaista maratonstarttia

Juoksunumeron nouto sujui mutkattomasti, kun lähes ainoana ulkomaalaisena sain ovella mukaani avustajan, jonka kanssa tarkastimme etukäteen lähtöpaketin noutoon tarvittavat asiapaperit kuntoon. Expo-virkailijalta tiedustelin vielä juoksuun osallistuvien kansalaisuuksia. Intian ulkopuolelta tulevat juoksijat olivat pääosin etiopialaisia. Joukossa oli myös ame- rikkalaisia ja brittejä. Muista suomalaisista ei expossa ollut antaa mitään tietoa.

”Tapahtumaexpon ovella sain mukaani avustajan.”

Kisapäivää edeltävän päivän varasin rentoon jaloitteluun ja nähtävyyksien katseluun. Mumbain kaupunkikeskus on loppujen lopuksi varsin pieni, mutta autoilla ja skoottereilla kansoitettu ja tavattoman ruuhkainen. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä kadunylitykset käyvät hyvästä intervalliharjoituksesta.

Mumbai elää talvea, mutta silti lämpömittari kohosi lähelle 30 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Onneksi juoksupäivän säätiedotus oli lohdullisempi. Ennuste näytti pilvistä ja vain 25 asteen lämpötiloja. Mumbain maratonilla päivän todennäköinen hellelämpötila on taklattu todella aikaisella, aamulla klo 5.15 tapahtuvalla lähdöllä.

Oli lähes pimeää, mutta jokaisesta kadunkulmasta lähtökentälle suuntaavaan joukkoon liittyi lisää juoksijoita.

Aamuöinen puolen tunnin kävely hotellilta lähtöalueelle autoista tyhjässä kaupungissa oli mieleenpainuva kokemus. Oli lähes pimeää, mutta jokaisesta kadunkulmasta lähtökentälle suuntaavaan joukkoon liittyi lisää juoksijoita. Hämmentävää oli myös nähdä katujen varsilla telttakankaiden ja hyttysverkkojen alla nukkuvia ihmisiä. Heitä oli paljon. Päiväsaikaan samat teltat toimivat katukeittiöinä ja markkinakojuina.

Juoksijoiden kokoontumisalue avautui aamuneljältä ja lämmittelyiden ja juoksuryhmiin järjestäytymisen jälkeen lähtölaukaus eliittijuoksijoille kajahti viideltä. Tämän jälkeen harrastejuoksijat lähtivät matkaan lähtöryhmittäin puolen tunnin ajan liukuvalla lähdöllä. Yön pimeydessä rautatieaseman lähtöalueella pauhasi musiikki ja laservaloshow saatteli juoksijat pitkää punaista mattoa pitkin maratonin mittaiselle matkalle.

Puolimatkaan saakka pimeässä

Juoksun ensikilometrit olivat lähes maagisia. Lähtöalueen musiikki oli vaiennut ja hennot katuvalot valaisivat asfalttia ja lämpimässä aamussa kuului vain meren kohinaan sekoittuva satojen tossujen ja jalkojen tasainen naputus. Juoksuun osallistui myös runsaasti todellisia paljasjalkajuoksijoita, joille kestopäällystereitti vaikutti soveltuvan hyvin.

Reilun tunnin juoksun jälkeen alkoi kadun varsille ilmaantua kannustajia ja järjestettyjä musiikkiesityksiä. Mumbain maratonreitti kulki alun 15 kilometriä Arabianmeren rantaviivaa mukaillen, josta käännyttiin kaupungin tunnetulle maamerkille, viisikilometriselle Bandra Worli Sea Link-sillalle.

Lisää maagisia hetkiä tarjoiltiin parin tunnin juoksun jälkeen aamun sarastaessa parahiksi juuri Sea link-sillalla, jossa kaupungin silhuetti näyttäytyi upeana. Useimmat juoksijat höllensivät ylämäessä tahtia ja pysähtyivät valokuvaamaan vaikuttavaa auringonnousua.

Silta kuljetti juoksijat myös takaisin kaupungin puolelle ja reitti palasi tutulle rantabulevardille 32 kilometrin kohdalla, josta jatkettiin vastakkaiseen suuntaan aina lähtökentällä olleeseen maaliin saakka.

Tauon jälkeen juoksu maistui

Mumbain maratonin järjestelyt ja etukäteen jännittämäni huolto pelasivat moitteettomasti. Yllätyin miten sujuvasti juomajärjestelyt toimivat. Bajamajoin varustettuja huoltopisteitä oli kolmen kilometrin välein ja pienten korkitettujen vesipullojen jakajia saattoi olla kilometrin matkalla useampia.

Poikkeus wc-tilojen saatavuuteen osui Sea Link-sillalle 16 ja 22 kilometrin väliin. Sillan puolessavälissä itsellä alkoi tuntua tyhjennyksen tarvetta. Olin ottanut nesteen imeytymistä edistäviä tabletteja ja kotoa tuodut tutut energiageelit olivat käytössä, mutta olo vatsassa oli outo. Ehkä edellisinä päivinä nautittu mausteinen ruoka, aikaero sekä aikainen starttiaika saivat elimistön herkäksi. Puolivälin rajapyykin jälkeen pääsin kuitenkin todella intialaista mallia olevaan bajamajaan ja matka jatkui keveämmissä merkeissä.

Päivän valjettua ilman lämpötila oli noussut nopeasti ja rakennuksen seinässä oleva lämpömittari näytti luvatut +25 astetta. Aurinko ei kuitenkaan päässyt pilvien takaa porottamaan ja lämmöstä huolimatta eteneminen oli siedettävää. Jouduin uusimaan wc-reissuni 37 kilometrin kohdalla, josta olikin hyvä ja turvallinen olo jatkaa leppoisalla askeleella maaliin.

Neljänkymmenen kilometrin kyltillä tuli iloinen yllätys. Kuulin etunimeäni huudettavan ja viereeni ilmestyi kannustajien joukosta Manav-paitaan sonnustautunut mies, jonka kanssa pysähdyin yhteiskuvaan ja sain yleisöstä valtaisat aplodit ja runsaasti tsemppiä viimeisille kilometreille.

Inspiraatiomitali kaulaan

Viimeisellä kilometrillä oli 200 metrin välein kyltit osoittamassa maaliin jäljellä olevaa matkaa ja maalisuoran yläpuolelle oli ripustettu ilmapalloja juhlistamaan juoksijoita. Kisajärjestäjien valokuvaajat ikuistivat kaikki maalin tapahtumat ja kuulutukset ilmoittivat jokaisen maaliin tulleen juoksijan nimen. Viimeiset seitsemän askelta yli 52 000 otetun juoksuaskeleen, maalituuletus, syvä huokaus ja onnellinen tunne täyttivät maratonjuoksijan mielen. Raju reissu oli nyt takanapäin.

Mumbain maratonilla ajatellaan, että jokaisen suorituksen takana on inspiraatio, joka innoittaa juoksemaan.

Maalialueelta juoksijat hoputettiin siirtymään muutamaa tuntia aiemmin lähtökenttänä toimineelle alueelle, josta huolto- ja mitalipisteestä sai noutaa juoksunumeroaan vastaan erityisen maratonmitalin. Jokaiselle Mumbain maratonjuoksijalle ripustetaan kaulaan kaksi yhteen hitsattua ja kaksin nauhoin varustettua mitalia. Mitalin toinen puoli kertoo juostusta maratonista ja toinen on inspiraatiomitali. Mumbain maratonilla ajatellaan, että jokaisen suorituksen takana on inspiraatio, joka innoittaa juoksemaan. Maratonin juokseminen vaatii rohkeutta ja sitkeyttä, ja ainakin Intiassa se voi olla jopa elämää muuttava kokemus. Aina on myös joku, joka ansaitsee yhtäläisen kunnian saavutuksesta. Inspiraatiomitali antaa syyn arvostaa tätä inspiraation lähdettä.

Ennätysaikaa ei Mumbain maratonilla kannata lähteä tavoittelemaan. Itselläni raju reissu otti lähes tunnin normaalia maratonaikaani enemmän. Vastineeksi sain paljon. Upean juoksun auringon noustessa, suuren tapahtuman huikeat järjestelyt ja koko matkalla hienoja ja yllättäviä kohtaamisia ja lukuisia avuliaita ihmisiä.

Pahimmat huoleni auringonpistoksesta, ruokamyrkytyksestä tai muusta elimistön sekoittavasta eivät onneksi toteutuneet ja juoksun jälkeen oli todella voittajan olo. Intialainen ruoka ja juoma maistuivat silloin erityisen hyvältä.