Ensimmäisenä suomalaisena Spartathlonin 246 kilometrin ultrajuoksun voittaneen Noora Honkalan voitto oli selvä, mutta se ei tullut ilmaiseksi. Honkala saavutti uransa suurimman voiton surun keskellä.
Kreikassa Spartathlonin ultrajuoksun voittoon juossut Noora Honkala kertoi, että kisan olosuhteet olivat kuumat, mutta eivät mitenkään poikkeukselliset.
– Olihan sää lämmin, mutta syyskuun lopussakin saattaa Kreikassa olla hellettä. Olin henkisesti varautunut tähän, Kreikassa asuva Honkala kertoo Juoksijalle.
Kisaan startanneista 368 juoksijasta 193 (52 %) jaksoi maaliin asti.
– Tavallaan osasin suhtautua lämpöön oikein, ja osasin mennä hiljempaa alussa. Pahin oli ehkä 100 kilometrin jälkeen, kun huomasin, että koko päivän kuumuus alkoi tuntumaan, Honkala kuvailee.
Edellisvuoden voittaja ja Wikipedia-skandaalin keskelle juuri ennen kilpailua joutunut Camille Herron (USA) joutui keskeyttämään 70 kilometrin kohdalla.
– Herron lähti ihan reippaasti, mutta ajattelin, että on parempi lähteä omaa vauhtia. Etenkin kuumalla säällä oli parempi lähteä varman päälle. Camillella oli varmasti paineita, ei ollut hänelle helppo lähtökohta lähteä kisaan, Honkala sanoo.
Honkala pysähtyi jopa auttamaan kilpakumppaniaan tämän keskeytyshetkellä.
– 70 kilometrin huollossa Camille makasi maassa yltä päältä hiekassa. Kukaan ei auttanut häntä, vaikka huoltopisteellä oli kuitenkin väkeä. Yritin saada häntä istumaan, mutta huoltopaikalla ei ollut yhtään tuolia. Camille tuli vielä keskeyttämisensä jälkeen antiikin Korinttiin kannustamaan. Hän kertoi, että arvosti että jäin auttamaan, Honkala kertoo kisan dramaattisista hetkistä.
Kisan käännekohdan jälkeen Honkala, 32, ei enää johtopaikastaan luopunut. Kakkoseksi lopulta sijoittunut Espanjan Carmen Maria Perez kävi parhaimmillaan 30 minuutin päässä Honkalasta.
– Jossain puolenvälin jälkeen alkoi pyöriä mielessä, että olisiko tässä saumat voittoon. Kilpaurheilussa jos toinen näkee sinut, niin tulee fiilis, että se varmasti juoksee minut kiinni. Sitten kun väli oli 45 minuuttia, sain jo vähän huokaista helpotuksesta. Kun viimeiset 20 kilometriä alkoi, eromme oli 5 kilometriä, joten olo oli luottavainen. Laskin myös, että olisin pystynyt tulemaan alamäet tarvittaessa kovempaa. Nyt sain ottaa iisimmin, ja viimeisellä kympillä pystyin jo hieman nautiskelemaankin, Honkala kertoo.
Voittoon vaadittiin paljon henkistä kanttia.
– Koko kisa oli vähän tahmeaa. Ei se ollut helppo juoksu. Heti maratonin jälkeen kävi selväksi, että kisa tulee olemaan täyttä työntekoa. Nyt ratkaisi tavallaan se asenteeni, että en odottanutkaan tämän olevan helppoa. Viime vuonna oli ehkä enemmän euforinen kokemus, mutta nyt enemmänkin Via Dolorosa. Mutta hieno kokemus oli ja taktisesti hyvä juoksu, Honkala analysoi.
Honkalan aika oli vain noin tunnin hitaampi kuin viime vuonna viileämmässä säässä juostu kakkossijaan oikeutettu aika. Honkalan voittotulos oli 24.25.08.
– Aikakin oli ihan hyvä kuitenkin. Sää oli ihan erilainen ja aika oli vain tunnin hitaampi. Olin jopa yllättynyt, koska ajattelin, että aika olisi yli 25 tuntia. Olin tosi tyytyväinen aikaan.
Maalissa Leonidaksen patsaalla Honkalalla oli hieman ristiriitaiset tuntemukset.
– Olihan se mahtavaa, mutta oli siinä kyllä vähän tyhjä olokin. Torstaina kisaviikolla rakas ukkini kuoli. Hän nukkui pois torstaina ennen kisaa, ja se asia oli mielessä. Tämä juoksu oli omistettu ukille, hän oli hyvin kannustava ja kiltti ihminen, Honkala kertoo.
Teksti Pena Rekiranta Kuvat Sami Vaskola