Olympiastadionit testissä – näin onnistuu rataharjoittelu Helsingissä ja Tukholmassa

Kestävyysjuoksija Taru Palsa harjoittelemassa Olympiastadionilla.
Lukulistalle
Kirjaudu käyttääksesi lukulistaa Close

Rataharjoittelu kuuluu monen juoksijan kesään. Sitä voi tehdä myös yllättävän arvokkaissa paikoissa. Testasimme Helsingin ja Tukholman olympiastadionit treenikäytössä. Tänä kesänä Helsingin Olympiastadionilla on vielä kaksi kaikille avointa maksutonta ratavuoroa.

Helsingin Olympiastadionilla on ollut pieni salaisuus, jota ei ole erityisesti mainostettu. Stadikalla on ainakin parin kesän ajan ollut kaikille avoimia maksuttomia harjoitusvuoroja. Stadionin sivuilta tieto ei löydy ihan helposti, mutta yksittäisinä päivinä toukokuusta elokuuhun on mahdollista harjoitella Suomen ykkösareenalla. Alakerran pukuhuoneet olivat kesäkuun lopun käynnillä (25.6.) käytössä, ja ylimääräiset kamppeet sai jätettyä kätevästi lukolliseen kaappiin.

Olen juossut Stadionilla maaliin lukuisia kertoja Helsinki City Runilla, Marathonilla ja viiden kilometrin kilpailuissa, mutta treenimielessä tämä oli minulle ensimmäinen kerta. Jopa talvella maan alla sijaitsevaan juoksutunneliin saapuessa tunnelma on joka kerta juhlava, ja nyt täällä pääareenalla tämä fiilis nousee uusiin sfääreihin – olenhan suomalaisen kulttuurihistorian ytimessä.

Tuntuu jopa etuoikeutetulta, että saan tehdä oman vähäpätöisen harjoitukseni näin juhlavassa ympäristössä. Verryttelykierroksilla fiilistelen kaikenlaisia Stadionin juoksuradalla ja nurmella tapahtuneita asioita. Vaikka Olympiastadion on kansainvälisessä vertailussa katsomokapasiteetiltaan varsin pieni, radan tasosta katsoessa katsomot tuntuvat valtavilta.

Ryhdyn lappamaan 400 metrin vetojani. Jääkiekkojunnuista koostuva ryhmä spurttailee etusuoralla. Muutoin radalla ei ole kuin pari muuta juoksijaa, mikä kertoo käsittääkseni maltillisesta tiedottamisesta. Takasuoralla puhaltaa yllättävän kova vastatuuli. Hämmästyn radan pinnoitteen kuntoa. Monissa kohdissa on paikkauksia ja etusuoralla oleva kupru suorastaan häiritsee askellusta pienen matkan verran. Mahtavatko radan vauriot liittyä moniin Stadikalla järjestettyihin suurkonsertteihin?

Viimeiseen vetooni valmistautuessani ärsyynnyn, koska stadionin esittelykierroksella oleva ryhmä parkkeeraa leveästi etusuoralle. Lähden vetooni normaalisti ja toivon, ettei yhteentörmäyksen vaaraa tule. Harmillisesti ilmiö on sama, minkä olen huomannut usein talvella tunnelissa eli radalle tullaan seisoskelemaan kesken muiden harjoittelun. Loppusuoralla ryhmä onneksi jättää sisäradan tyhjäksi, ja tuikitärkeä loppuvetoni (huom. sarkasmia) ei häiriinny.

Ruotsissa kaikki paremmin?

Kesäloman aikana suuntasimme perheeni kanssa muutamaksi päiväksi Tukholmaan. Sosiaalisen median kautta olin tullut siihen käsitykseen, että vuoden 1912 olympialaisia varten rakennettu stadion olisi varsin vapaasti myös juoksuharrastajien harjoituskäytössä. Varmistin asian stadionin verkkosivuilta, jossa asia kerrottiinkin selkeästi. Rata on avoin aina silloin, kun stadionia ei ole varattu jonkun tapahtuman käyttöön.

Helteisenä heinäkuun alun aamupäivänä suuntasimme stadionille. Tunnelbana vei ensin Kungsholmenilta sijaitsevalta hotellilta T-Centraleniin, jossa vaihto T14-linjan metroon. Hetken päästä olimmekin jo Stadionin tuntumassa, ja pienen miettimisen jälkeen avoimet ovet johtivat suoraan radalle, maalin kohdalle.

Tunnelma oli unelias. Nostureissa työskentelevät miehet korjasivat katsomon lippaa, mikä ei harvoja paikalla olevia harjoittelijoita häirinnyt. Ei muuta kuin kengännauhat kireälle ja verryttelemään. Päivä on helteinen, ja varjoisia venyttelypaikkojakaan ei oikein löytynyt. Ilmeisesti henkilökuntaan kuuluva mies ärähtää radalla palloa pelaaville nuorille, jotka ovat kaiketi kuvaamassa somevideoitaan. Hyvä, että ärähtikin, sillä en mitenkään haluaisi väistellä pomppivia palloja kesken vetotreenin.

Päätän keskittyä 400 metrin vetoihin, niillä saan napakan treenin. Ne sopivat myös helteeseen, koska nestettä pystyy hörppimään tauoilla. Rata tuntuu loistavalta. Eikä ihme, sillä täällä on kilpailtu pari viikkoa aiemmin Timanttiliigan osakilpailu. Olosuhteet ovat siis tiptop-kunnossa. Katsomot ovat todella lähellä rataa ja voin vain kuvitella miten hienoa on kilpailla, kun ne ovat täynnä. Tunnelma on taatusti ainutlaatuisen tiivis.

Ähkin treenini loppuun. Pari 200-metristä vielä loppuun, ja se saa riittää. Loppuverryttelyyn lähtiessä rohkaistun. Aiemmin radalla valmentamassa ollut tutunnäköinen hahmo istuu nyt katsomossa, ja päätän käydä jututtamassa häntä. Aikanaan neljätoista kertaa Ruotsi-ottelussa – tai hänen kannaltaan Finnkampenissa – voittanut 800 ja 1 500 metrin taitaja Malin Ewerlöf ei ole keskustelunavauksestani moksiskaan, vaan alkaa ystävällisesti juttelemaan aivan kuten juoksijat yleensäkin toisilleen juttelevat. Seuraavaa valmennettavaansa paikalle odotteleva Ewerlöf kehuu kohteliaasti treenisuoritustani. Hän myös kertoo, että hänellä on sukujuuria Tampereella. Mukava keskustelu kruunaa onnistuneen vierailun!

Jutun kirjoittaja Pena Rekiranta (vas.) ja ruotsalainen ex-juoksija Malin Ewerlöf.

Perheen kanssa takakaarteessa kuvia ottaessani hoksaan, että seisomme seiväshyppypaikan vauhtiradan päässä. Tästä Armand Duplantis siis lähti ja hyppäsi pari viikkoa aiemmin uuden ME:n 628.

Yhteenveto

Helsingin Olympiastadionilla harjoittelu on harmittavan rajoitettua ja vuoroja kaikelle kansalle on harvoin. Hyvänä puolena on puolestaan viimeisen päälle remontoidun Stadikan tilat. Pukuhuone, suihkut ja lukolliset kaapit ovat käytössä. Henkilökuntaa on paikalla aina, ja ajasta riippuen myös kahvilaan pääsee treenin jälkeen.

Tukholman stadion puolestaan loistaa avoimuudellaan, sillä radalle pääsee lähes aina. Tukholman stadionilla tilat ovat ainakin treenaajille vaatimattomat. Pukuhuoneita ei tietääkseni ollut käytössä, ja takasuoran alussa sijaitseva vessakin oli kauniisti sanottuna pienen remontin tarpeessa. Mitään kahvilan tapaistakaan ei näy lähistöllä, joten treenin jälkeen palautteluruoat ja juomat on etsittävä muualta.

Lisätietoja

Lue myös:

Kestävyysjuoksijan nopeusharjoitus radalla

Teksti ja kuvat pena rekiranta  videot taru palsa ja ulla puolakka

Vastaa