Fukuokan maraton siirtyy historiaan

Lukulistalle

Yksi iso sivu maratonin historiassa kääntyy sunnuntaina 5. joulukuuta, kun legendaarisen, jo 75:ttä kertaa järjestettävän Fukuokan maratonin tarina päättyy.

Japanin Fukuoka on kuulunut vanhimpana kilpailuna maratonien huipputapahtumiin New Yorkin, Lontoon ja Berliinin kanssa. Maratonia on leimannut perinteikäs vanhoillisuus ”vain miehille” ja ”vain huipuille” -hengessä. Nyt juoksua järjestävä Japanin yleisurheiluliitto on joutunut luovuttamaan sponsorien vähyyden ja kalliin televisiotuotannon takia. Uusi aika on ajanut muutenkin ohitse, kun vain kuukautta aikaisemmin juostava Fukuoka Marathon kerää juoksijamassat.

Fukuokassa on kilpaillut myös monet suomalaishuiput. Näitä tarinoita ja huippumaratonin historiaa muisteli Matti Hannus kolumnissaan Juoksijassa 8/2015.

Artikkelin kuva on vuoden 1971 Fukuokasta: juoksijat vasemmalta lukien numero 4 Kenny Moore USA (sammui lopussa, 39:s ajalla 2.33.50), Katsuoki Hirai JPN, Frank Shorter USA, voitti ajalla 2.12.50, Pentti Rummakko 7:s (2.17.57), John Farrington AUS 6:s, Jack Foster NZL 3:s, numero 6 kisan kakkonen Akio Usami JPN sekä Seppo Nikkari FIN 4:s (2.16.21).

 

Matti Hannus: Fukuokan keisarit

Maratonbaanaa avautuu horisonttiin 21 kilometriä ilman ainuttakaan jyrkkää mutkaa. Nykypäivänä se on harvinaisuus, mutta Fukuokassa 3. joulukuuta 1972 ei ihmetelty.

Vankassa myötätuulessa kärki eteni Hakatan lahden rantasuoraa kovaa: 10 km 29.45, 20 km 1.00.16, kääntöpaikka Gannosussa 1.03.38. Siinä joukossa taivalsi myös 24-vuotias Seppo Nikkari, jonka 11:s sija Münchenin olympiamaratonilla kolme kuukautta aikaisemmin toi kutsun maapallon toiselle puolelle.

Paluumatkalla vastaiset puhurit hidastivat vauhtia. Olympiavoittaja Frank Shorter voitti uransa parhaalla ajalla 2.10.30. Nikkarin jälkipuolisko vei aikaa 1.10, mutta vaivan palkkana olivat neljäs sija ja Suomen ennätys 2.14.02.

Sports Illustrated-lehden tähtiavustaja Ken Moore muistetaan 2.11-maratoonarina, Münchenin olympianelosena. Teoksessaan ”Best Efforts” (Suuret juoksijat, 1984) hän kuvailee kanssakilpailijoitaan huumorilla: ”Suomalaisten saapuminen herätti meidät mietteistä. Seppo Nikkari ja Pentti Rummakko puhuivat vain suomea. Japanilaiset eivät löytäneet mistään tulkkia siihen hätään. Pitkä ja kömpelö Nikkari, jolla oli vaaleat höyhenviikset, ei ollut millänsäkään. Päivällisruokalistasta viis välittäen hän painui keittiöön näyttämään, mitä hän halusi.”

Fukuokalla on alan piireissä keisarillinen kaiku. 2000-luvullakin se säilyy poikkeustapauksena monesta syystä: edestakainen reitti, alkutalvinen vuodenaika, vanhan hyvän ajan juoksukilpailu ilman jäniksiä. Vaikka Fukuokassa kisaavat vain ja ainoastaan miehet, mistään syrjinnästä ei ole kyse. Vastapainona Japanin juoksukulttuuriin kuuluvat myös naisten maratonit, ”women-only”.

Japani koki toisen maailmansodan viime hetkillä kovia. Yhteishenkeä kohotettiin miljoonalevikkisen Asahi Shimbun-päivälehden kustantamalla maratonilla. Aikakaudella, jolloin huippujen kiihokkeena olivat kaupunkimaratonien setelinippujen sijasta kaukomatkat, Fukuokasta tuli alansa kruunu.

Turun postimies Veikko Karvonen kiitti Asahin kutsusta ja voitti yhä ainoana suomalaisena vuonna 1955. Uransa päättäessään hän oli olympiamitalisti ja eniten kaukaisia lentomatkoja tehnyt suomalaisurheilija. Maailmanmatkaajien listalla myös seuraavat olivat maratoonareita: Paavo Kotila, Fukuokassa kakkonen kahdestikin, ja Eino Oksanen, joka joutui täpärästi antautumaan Tshekkoslovakian Pavel Kantorekille loppukirissä Heiwadain stadionilla 1961.

Loistava Frank Shorter voitti 1974 jo neljännen kerran peräkkäin. Lätsä-Pekka Päivärinnan kolmas sija SE-ajalla 2.13.09 päätti Suomen pitkän menestyskauden.

Viileissä ihanneoloissa on tehty maratonhistoriaa. Australian Derek Clayton juoksi 1967 käsittämättömänä pidetyn 2.09.37 – ensimmäisenä maailmassa alle 2.10. Seuraavana vuonna Iso-Britannian Bill Adcocks voitti Euroopan ennätysajalla 2.10.48. Ruhjovatyylinen Rob de Castella jyräsi ME-aikaan 2.08.18 vuonna 1981. Maailman viidestäkymmenestä parhaasta maratonajasta tuolloin lähes puolet oli tehty Fukuokassa.

Ajat muuttuvat, myös maratonilla. Isäntämaan voittoa juhli viimeksi Tsuyoshi Ogata 2004 ja eurooppalaisista Ukrainan Dmitri Baranovski 2005. Kenian talli valloitti Fukuokan. Samuel Wanjirun debyyttimaraton 21-vuotiaana 2007 päätyi voittoaikaan 2.06.39. Seuraavana vuonna hänestä tuli olympiavoittaja, jonka nuori elämä kuitenkin päättyi epäselvissä olosuhteissa keväällä 2011.

Joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina (2015) Fukuokan maratonportti avataan 69. kerran. Tällä kertaa se sattuu olemaan Suomen itsenäisyyspäivä. Paljon ei viimeiseltä neljältä vuosikymmeneltä ole kerrottavaa. Lasse Virén oli 15:s vuonna 1977 ajalla 2.20.40 ja Mårten Boström 18:s ajalla 2.22.51 tuhoisan taifuunin jälkipyörteissä 2004 – sekin yksi erikoisuuksista MM-kompassimiehen uralla.

Fukuokan pitkä perinne saattaa olla vaaravyöhykkeessä. Viime vuonna siellä käynnistyi hölkkäbuumin uusi rahasampo, kaupunkimaraton kiertävällä reitillä. Osanottajia oli 12 000, voittoajat 2.27 ja 2.53.

Hakatan lahden vauhtisuoralla liikenne ahdistaa vuosi vuodelta enemmän. Säilyykö Fukuokan eliittimaraton enää kauan?

Vastaa