Sondre Nordstad Moen on yksi norjalaisen kestävyysurheilun ihmeistä. Pian 29 vuotta täyttävä Moen voitti kaksi vuotta sitten Fukuokan maratonin Euroopan ennätysajalla 2.05.48. Sen ajan rikkoi Iso-Britannian Mo Farah vuosi sitten (2.05.01).
Moen herätti hämmästystä jo nuorena juoksemalla 16-vuotiaana 10 000 metriä aikaan 30.29 ja 17-vuotiaana jo 29.21. Junioritähti ajautui kuitenkin monen vuoden taantumaan loukkaantumisten ja ilmeisesti myös yliharjoittelun takia, mutta uusi nousu syntyi muutama vuosi sitten italialaisen valmentajalegendan Renato Canovan ohjauksessa.
Sondre Nordstad Moen kertoi tarinansa kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n sivustolla Spikes-palstalla, joten annetaan puheenvuoro norjalaiselle itselleen.
Juoksu voi olla yksinäistä, mutta aina se ei ole huono asia.
Kun harjoittelen kuukausia vuoristossa Italian Sestrieressa, puhun tuskin kenellekkään muulle kuin valmentajalleni. Tai kun loukkaannun, ja kaikki tekemäni työ valuu hukkaan rastiusmurtuman tai jänteen repeämän takia, yksinäisempää tunnetta ei voi olla. Mutta joskus yksinolo on hyvä asia. Se vahvistaa henkisesti taisteluun radalla ja maantiellä.
Teini-ikäisenä halusin hyväksi maastohiihtäjäksi. 16-vuotiaana jätin sen polun taakseni ja valitsin kestävyysjuoksun. Tuohon aikaan kotiseudullani Norjassa ei ollut harjoitteluseuraa huipputason kestävyysjuoksijalle, joten ensimmäiset vuodet harjoittelin pääosin yksin.
Yksinharjoittelussa on hyvät ja huonot puolensa. Kun ohjelmassa on kovia rataharjoituksia, kaverista olisi apua. Mutta pitkillä lenkeillä ja vauhtikestävyystreeneissä koen yksinolon vain hyväksi. Tällöin voin olla vain omien ajatusteni kanssa ja keskittyä sietämään rasitusta.
Urani suurin läpimurto tapahtui itse asiassa yhden tuollaisen yksinäisen ajanjakson jälkeen. Vuonna 2016 sijoituin Rio De Janeiron olympialaisten maratonilla 19:nneksi. Sen jälkeen sain valmentajakseni italialaisen Renato Canovan, joka viettää paljon aikaa Keniassa. Mutta tuona syksynä hän oleili kotonaan Torinossa, ja minä muutin siihen lähelle Sestrieren vuorille. Vaikka muutto yksin pitkälle leirille oli rankkaa, koin valmentajan läsnäolon tärkeämmäksi.
Syksyisin Sestriere on kuin haamukylä, josta löytyy vain yksi aukioleva supermarket ja kahvila. Noina seitsemänä viikkona valmentajani olikin ainut henkilö, jonka kanssa pääsin kunnolla kommunikoimaan.
Seuraavana talvena lähdin harjoittelemaan Keniaan muutamaksi kuukaudeksi. Siellä tein fyysisen mutta myös henkisen läpimurtoni. Olin ollut Keniassa jo vuonna 2009 yhdessä muiden norjalaisten kanssa, mutta silloin harjoittelimme vain keskenämme emmekä osanneet hakeutua sikäläisten huippujen seuraan.
Tällä kertaa harjoittelin yhdessä lajini huippujen kanssa. He olivat nopeampia kuin minä, mutta tarpeeksi samantasoisia, jotta pystyin juoksemaan heidän kanssaan suurimman osan harjoituksista.
Noina kuukausina sain kurottua tasoeroa kiinni maailman huipulle ja aloin todella luottamaan itseeni enemmän. Lopetin uskomisen kotipuolen ihmisten puheisiin siitä, että 62 minuuttia puolimaratonilla tai 2.10 ja 2.12 maratonilla ovat todella kovia aikojan.
Totuin jo nuorena kovaan harjoitteluun. Se valmisti minua tasolle, jolla pystyin nyt harjoittelemaan yhdessä kenialaishuippujen kanssa.
”18-vuotiaana juoksin parhaimmillani
tuhat kilometriä kuukaudessa.”
Harjoituspäiväkirjani kertoo, että 18-vuotiaana juoksin parhaimmillani 1 037 kilometriä kuukaudessa. Vuosina 2014–2016 tein runsaasti 200–220 kilometrin viikkoja. Nämä vuodet olivat loistavaa perustaa tulevalle harjoittelulla.
Mutta tein myös virheitä. Vuonna 2015 harjoittelin samaan aikaan kun työskentelin 30–40 tuntia viikossa urheiluvälinemyyjänä ja olin jalkojeni päällä kahdeksan tuntia päivässä. Tämän seurauksena paloin loppuun. Mutta opin siitä.
Menetin melkein kaksi vuotta isovarpaan pitkän koukistajalihaksen repeämään, joka tapahtui vuonna 2012. Kun loukkaantuu näin vakavasti, silloin ymmärtää kuinka nopeasti kaikki hyvä harjoittelu voidaan tuhota. Sen tajuaminen opettaa arvostamaan hyviä päiviä entistä enemmän.
Vuonna 2017 moni asia loksahti kohdalleen ennen Fukuokan maratonia. Valmentajani Renato Canova on enemmänkin räätäli kuin valmentaja, sillä hänen mielestään kaikki urheilijat eivät sovi samaan muottiin. Kun aloitin hänen ohjauksessaan, hän piti 5 000 metrin ennätystäni 13.30 kuuden vuoden takaa liian heikkona, joten hän halusi parantaa perusnopeuttani.
Olin jo rakentanut aikaisemmin vahvan kestävyyspohjan ja nyt 25-vuotiaana minun oli tarpeen tehdä muutoksia harjoitteluuni. Ilman Renatoa en olisi koskaan pystynyt ottamaan seuraavaa harppausta eteenpäin.
Fukuokassa joulukuussa 2017 juoksin voittoon Euroopan ennätysajalla 2.05.48. Tunsin olevani maailman huipulla ja aloin suunnitella kuinka voitan mitaleja olympialaisissa ja MM-kisoissa.
Mutta nyt tiedän, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin: edetä maltillisesti.
Kun urheilija saavuttaa huipputason, on vaarana laiminlyödä monia pieniä mutta tärkeitä asioita, kuten venyttelyä tai keskivartalon vahvistamista. Nuo ydinasiat kuitenkin varmistavat, että keho kestää kovaa harjoittelua.
Tyypillisessä maratonohjelmassani juoksen keskimäärin 200–220 kilometriä viikossa, joskus jopa 240 km. Teen yhden rataharjoituksen viikossa, noin 12–18 km kympin tai puolimaratonin kilpailuvauhdilla. Viikon pitkä lenkki on 35–40 km 80–85 % tavoitteena olevasta maratonvauhdistani. Joitakin pitkiä lenkkejä teen vauhteja vaihdellen: 3–6 km maratonvauhtia ja 1 km palauttavasti maltillisella vauhdilla (noin 10–15 % hitaampaa kuin maratonvauhtini).
Valmistautuessani maratonille teen kerran 35–40 kilometriä 95 % maratonvauhdistani. Tämä tuntuu jo lähes kilpailulta, joten tarvitsen ennen ja jälkeen harjoituksen muutaman kevyen päivän.
Usein olen puskenut liian pitkälle ja maksanut siitä. Viime vuonna sain jännerepeämän lähentäjälihakseeni, joka pakotti minut jättäytymään pois EM-kisoista. Olin juoksematta kaksi kuukautta, jonka jälkeen aloitin harjoittelun, mutta huhtikuussa kohtasin uuden vamman, rasitusmurtuman ristiluussa. Edessä oli toiset kuusi viikkoa juoksutaukoa.
Olin suunnitellut rikkovani 10 000 metrin ennätykseni toukokuussa Stanfordissa Kaliforniassa, mutta rasitusmurtuma pysäytti kaiken. Jouduin palaamaan kotiin Norjaan, jossa pääsin hiihtämään. Juoksun aloitin taas kesäkuussa.
En ollut parhaimmillani kesän kilpailukauden jäädessä väliin, mutta yllätin itseni sijoittumalla heinäkuun lopulla toiseksi maineikkaassa Giro di Castelbuono -maantiekilpailussa Italiassa. Tämän jälkeen juoksin elokuussa 10 000 metrillä Norjan ennätyksen 27.24.
”Juoksu on yksinkertaista elämää.
Ei kaikista jännittävintä,
mutta siitä on helppo nauttia.”
Siitä lähtien harjoittelin Sestrieressä, jossa päivärutiinit olivat tutut: nousen ylös seitsemältä, syön kevyen aamupalan ja lähden aamulenkille noin 8.30–9 aikaan. Lenkin jälkeen venyttelen tai lähden salille. Kello 12.30 syön lounaan. Nukun tunnin tai kahden päiväunet, juon kahvin, ja lähden lenkille noin kello 16. Lenkin jälkeen venyttelen lisää. Päivällinen on noin 19.30, ja nukkumaan menen kello 21.30.
Se on yksinkertaista elämää. Ei kaikista jännittävintä, mutta siitä on helppo nauttia, varsinkin kun tulee kehitystä. Mikään muu ei ole niin tärkeää.
Tällä kertaa mukanani oli tanskalainen ystäväni, joten minullakaan ei ollut niin yksinäistä. Vapaa-ajallani luen kirjoja tai katson Netflixiä.
Jos kaikki asiat onnistuvat, uskon pystyväni juoksemaan puolimaratonilla alle 59 minuuttia ja maratonilla alle 2.04. Ehkä kymmenen afrikkalaista tulee juoksemaan maratonilla 2.01 tai 2.02 tulevina vuosina, mutta en voi kontrolloida mitä muut tekevät. Voin keskittyä ainoastaan omaan tekemiseeni ja antamaan kaikkeni.
Toimittajalta: Moen juoksi syyskuussa Kööpenhaminassa puolimaratonin 60.20 (samassa juoksussa Kenian Geoffrey Kamworor ME 58.01), Dohan MM-kisoissa 10 000 metrillä 12:nneksi ajalla 28.02, ja pian sen jälkeen Valenciassa puolimaratonin 60.14. Syksyn päätähtäin on Valencian maraton joulukuun alussa.
Sondre Nordstad Moen
Syntynyt 12.1.1991 Trondheimissa
Edustaa oslolaista SK Vidar-seuraa.
Ennätykset
1 500 m 3.48,65 2014
3 000 m 7.52,55 2017
5 000 m 13.20,16 2017
10 000 m 27.24,78 2019
Puolimaraton 59.48 2017
Maraton 2.05.48 2017
Kaikki maratonit
2.12.54 Firenze 2015
2.14.17 Rio de Janeiro 2016
2.10.07 Hannover 2017
2.05.48 Fukuoka 2017
Keskeytys EM-kisat Berliini 2018