Suomen Zatopek 50-vuotta – ei lähtenyt Kalevan kisoista kulumallakaan 

Turkulaisen Mikko Virran putki Kalevan kisojen finaalissa hakee vertaistaan. 

Moni muistaa 1990-, 2000- ja 2010-luvuilta hurjasti irvistäneen kaverin, joka ei tuntunut lähtevän Kalevan kisojen estefinaaleista kulumallakaan. Peräti 23 peräkkäisenä vuonna KK-finaalissa esiintynyt Mikko Virta, ”Suomen Zatopek”, täytti hiljattain 50 vuotta. Juoksija onnittelee. 

Virran putki kesti vuodet 1993–2015. Ensimmäiset Kalevan kisansa hän juoksi 19-vuotiaana Mikkelissä, viimeisensä 41-vuotiaana Porissa. Vastaavaa putkea ei yleisurheilun historia taida tuntea. Kiekonheittäjä Pertti Hynni kävi Kalevan kisoissa peräti 30 kertaa, mutta vuosi 1994 jäi väliin, joten hänen ”ränninsä” kesti ”vain” 21 vuotta. 

Mitaleille Virta ylsi kahdesti, pronssia tuli vuosina 1997 ja 2007. SM-mitali on myös puolimaratonilta, mistä käteen lyötiin vuonna 2001 hopea.  

– Kyllä ne uran parhaat muistot ovat ne Kalevan kisojen mitalit esteistä sekä puolimaratonin SM-hopea. Tietysti myös uran parhaaksi jäänyt esteaika Lahden Eliittikisoista vuonna 1998. Hyvin on jäänyt mieleen sekin, kun olin onnistuneesti jäniksenä, kun Jukka Keskisalo rikkoi ensi kertaa arvokisarajan 2003 Paavo Nurmi Gameseissa, Virta muistelee. 

Se oma ennätys, joka syntyi Lahden Eliittikisoissa, on 8.47,54. 1 500 metriä Virta juoksi 3.53,78, 5 000 metrillä 14.35,05, 10 000 metriä 30.13,41 ja puolimaratonilla 1.06.46. Maratonkin taittui 2.23.19.  

– Hirveän pahoja vaivoja minulla ei urallani ollut. Vuonna 2003 olin tosi hyvässä kunnossa ja ajattelin, että kyllä tässä vielä ennätyksiä juostaan. Jämsän karnevaaleilla pohje kuitenkin revähti viimeisellä esteellä. Klenkkasin yhdellä jalalla maaliin, mutta juoksin silti alle 9 minuutin (8.58,65). Sen jälkeen en enää pystynytkään 9 minuuttia alittamaan. Se jäi hiukan kaihertamaan, olisi tullut ennätysvuosi. 

Nimenomaan Kalevan kisat olivat Mikko Virran juttu. Niihin osallistuminen ja myös menestyminen oli tärkeämpää kuin omien ennätyksien takominen. Maarian Mahtia ja Turun Weikkoja aktiiviurallaan edustanut Virta oli Kalevan kisojen esteissä kahden mitalin lisäksi kolme kertaa neljäs ja 11 kertaa kuuden parhaan joukossa. 10 000 metrillä paras sijoitus oli 7:s.  

– Vaikka oli paljon muutakin elämää kuin juoksu, onnistuin kuitenkin aina saamaan itseni riittävään kuntoon Kalevan kisoihin. Touhuni oli hiukan kuin maratoonarin tai 50 kilometrin kävelijän juttua, pyrin saamaan itseni kuntoon yhteen kisaan vuodessa ja keskityin siihen. En ollut kovin hyvä sellaisissa ennätyskokeissa, olin enemmän mies miestä vastaan taistelija, Virta muistelee. 

Kisaputki vaihtui perhearkeen 

23 peräkkäistä Kalevan kisojen osallistumista oli oikeastaan vain yhtenä vuonna vaarassa. 

– Juuri silloin vuonna 2003 en pystynyt Jämsän krampin jälkeen jokuseen viikkoon edes kävelemään, siinä kohtaa Kalevan kisoihin oli kuukausi. Viikkoa ennen kävin testaamassa ja pohje kesti estejuoksua tasan kilometrin. Alkuverkassa sanoin Syrjälän Tepolle, että nyt ei passaa juurikaan verrytellä, että jalka kestäisi maaliin asti. Silloin se oli aika lähellä. 

Virta kampesi itsensä viivalle ja maaliin. Aika oli 9.35 ja sijoitus toiseksi viimeinen. 

Virta harjoitteli suhteellisen kovaa koko uransa ajan, vaikka hiukan itse asiaa vähätteleekin. 

– En kestänyt kilometrejä kovin hyvin. Kun olin parhaassa kunnossa, silloin treenasin noin 150–160 kilometriä viikossa. Koskaan en 200 viikkokilometrin rajaa ylittänyt. Paras määräviikko oli 180 ja siinä oli kyllä parikymmentä liikaa. Kun juoksin noin 150 kilometriä viikkoon, pystyin vielä tekemään kovemmatkin harjoitukset hyvin ja tehokkaasti. Myöhempinä vuosina, kun oli paljon muutakin elämää, juoksin noin 100 kilometrin viikkoja. 

Uran päättymisestä on nyt yhdeksän vuotta.  

– En ollut silloin 2015 alkuvuodesta suunnitellut, että lopettaisin. Kesän aikana juoksu ei kuitenkaan oikein kulkenut ja alkoi tulla sellainen tunne, ettei saanut itseään motivoitua treenaamaan joka päivä. Joku kysyi silloin Kalevan kisojen aikaan, että oliko tämä tässä. Vastasin, että kyllä se taisi olla. Vaimo istui kahden pienen lapsen kanssa katsomossa ja omat ennätysajat alkoivat olla aika kaukana. Siihen oli hyvä lopettaa. 

Virralla on kolme urheilua harrastavaa poikaa, iältään 5, 10 ja 13. Hän työskentelee Turussa Meyerin telakalla. Arki on melko kiireistä. 

– Aika kuluu pitkälti poikia harrastuksiin kuljetellessa. Lajeina ovat koripallo, jääkiekko ja jalkapallo. Kyllä siinä kuljettamista riittää. Yritän kyllä joka viikko käydä itsekin lenkillä. Enemmänkin kävisin, jos vain ehtisin. Pohkeet ei tosin tiellä juoksemisesta enää oikein tykkää. Juoksen pehmeillä poluilla metsässä ja hiihdän jonkin verran, Virta kertoo nykyarjestaan. 

Juoksua nautinnon kautta 

Moni saattaa miettiä, mitä järkeä on satsata kansallisen tason kestävyysjuoksuun yli kaksi vuosikymmentä. Virran motivaattorina toimi puhdas nautinto. 

– Viimeisinä vuosina satsaus ei ollut enää 100-prosenttista, ja näkyyhän se tuloksistakin. Paljon on takana mukavia lenkkejä ja mukavia kisoja. Yksi hyvä muisto on, kun esikoisemme syntyi 2011, ja silti pystyin virittämään itseni hyvään kuntoon Turun Kalevan kisoihin, kotikisoihini. Minulle tavalliset kevyet lenkit olivat kuin TV-uutiset, kovat harjoitukset kuin hyvä elokuva. Ne tuntuivat aina hienoimmilta. 

12 viime vuoden aikana Virran ennätys olisi riittänyt joka vuosi KK-mitaliin ja Ruotsi-otteluun. Hänen aikanaan taso oli kovempi. 

– Jotenkin kävi aina niin, että vaikka olin mitaleilla, joku juoksi karsintajuoksussa paremmin. Olin aina valintahetkellä neljänneksi tai viidenneksi paras mies. Kai elin uraani vähän väärään aikaan. Joskus uran aikana se vähän harmitti, kun en maaotteluihin päässyt, mutta ei se enää harmita. Ne saavutukset tuli, mitä tuli ja niiden kanssa eletään, Virta sanoo. 

Nykyisin hän ei ole kovin läheisessä kosketuksessa yleisurheiluun, mutta kenties joskus vielä… 

– Valmennushommiin ei ole ainakaan vielä kysytty. Johtuu varmaan siitä, etten ole paljon urheilukentillä pyörinyt. Jos joku pyytäisi, varmasti harkitsisin. Mutta samalla pitäisi kyllä myös miettiä, onko minulla tallella sellaista osaamista ja ymmärrystä, mitä valmentaminen vaatii.