Yhteensä 43 valtiota osallistui yleisurheilun mitaliseremonioihin Tokion olympialaisissa ja 23 maan kansallislippu nostettiin korkeimpaan salkoon vähintään kerran olympiakullan merkiksi. Vastaavat luvut Rion olympialaisissa vuonna 2016 olivat 42 ja 20 ja niitä edeltävissä Lontoon olympialaisissa 42 ja 25. Tässä suhteessa yleisurheilu ei ole 2000-luvulla muuttunut käytännössä lainkaan.
Lajissa menestyminen globalisoitui voimakkaasti jo viime vuosisadan kahden viimeisen vuosikymmenen aikana muun muassa Kansainvälisen yleisurheiluliiton (WA) organisoiman kilpailujärjestelmäuudistusten seurauksena.
USA:n kultajuna hidasti vauhtiaan – Eurooppa menestyi erinomaisesti
USA voitti Tokion kisojen mitalitilaston ja napsi ylivoimaisesti eniten mitaleita (7+12+7). 26 mitalia on kuitenkin selkeästi vähemmän kuin Riossa 2016 (32 mitalia). Huomionarvoista USA:n menestyksessä on kultamitalien määrä, mikä on 2000-luvun heikoin ja selvästi Rion 13 kultalätkää vaatimattomampi.
Valtavan kovan ja voimavaroja kuluttavan valintajärjestelmän vaatimustaso noussee kisojen jälkeen keskusteluun USA:ssa. On kuitenkin vaikea uskoa, että maailman ylivoimaisesti kovin yleisurheiluvaltio vakiintunutta valintajärjestelmäänsä muuttaisi. Voi myös pohtia, millä muulla tavoin USA:n kivenkovasta urheilijatasosta voisi osanottajat arvokisoihin valita.
Eurooppa saavutti yhteensä 49 mitalia, mikä on peräti 13 mitalia enemmän kuin viisi vuotta aikaisemmin. Eurooppalaisia olympiavoittoja Tokiossa nähtiin 20, kun vastaava määrä Riossa oli 11. Eurooppa oli kokonaisuutena todella vahvassa iskussa Tokiossa! Tilasto kuvastaa myös sitä, miten koviksi Euroopan mestaruuskilpailujen taso on ensi vuodeksi muodostumassa.
Mitalitilaston ykkösmaaksi nousi Italia viidellä kultamitalillaan (5+0+0). Melkoinen nousu maalta, jonka mitalisaldo 2016 oli pyöreä nolla ja Lontoosta 2012 kokonaissaaliina oli vain yksi pronssi. Hurjan nousun Euroopan maista teki myös Puola, joka saalisti Tokiosta yhdeksän mitalia (4+2+3), kun Riosta irtosi kolme ja Lontoosta vain kaksi olympiamitalia. Puolan mitalimäärä oli kilpailujen kolmanneksi kovin, mille tasolle ei ole kyennyt yksikään Euroopan maa sitten Venäjän toistaiseksi viimeisen mahtimenestyksen vuonna 2004.
Olympialaisissa ollaan kunnossa
Tokion kisoissa syntyi henkilökohtaisia ennätyksiä yhteensä 234 kpl ja kauden parhaita 339 kpl eli peräti 36,4 % urheilijoista teki kisoissa vähintään kauden parhaan tuloksensa. Kisoissa nähtiin kolme maailmanennätystä, 12 olympiakisojen kisaennätystä, 28 maanosaennätystä ja peräti 151 kansallista maanennätystä. ME-tehtailun osalta Tokio näyttäytyi kutakuinkin normaalina arvokisana, mutta muu ennätystehtailu oli poikkeuksellisen laajaa.
Yleisurheilun arvokisoissa keskimääräinen tulostaso on aina äärettömän kova. Tulostaso on korkea valmennuksellisista (mm. kunnonajoitus) ja kilpailullisista syistä (kaikki parhaat kohtaavat ja kilpailun merkityksellisyys). Tokion olosuhteet olivat pääosin hyvät ja vakaat, vaikkakaan eivät otolliset tuloksentekoon aivan kaikissa lajeissa.
Olympialaisten aikana nousi esille myös muita mahdollisia kovaan tulostehtailuun vaikuttaneita syitä, erityisesti kenkäteknologian ja ratapinnoitteen kehittyminen, joiden vaikutusta tulostasoon on vaikea arvioida ja vaikutukset ovat myös lajeittain hyvin erilaisia. Huippu-urheilun perusluonteeseen kuuluu pyrkimys parempaan kaikessa, myös väline- ja olosuhdetyössä ja sen hyödyntämisessä. Monesti niiden vaikutus on hyvin pieni, mutta silti ratkaiseva.
On hyvä huomioida, että ratapinnoitteen mahdolliset vaikutukset koviin tuloksiin rajoittuivat joka tapauksessa vain muutamiin lajeihin. Kovia tuloksia ja ennätyksiä tehtiin laajasti myös lajeissa, joissa ratapinnan vaikutukset ovat vähäisiä tai olemattomia. Toisaalta erittäin moni kovia tuloksia tehneistä juoksijoista oli käyttänyt ns. jousikenkiään jo kauden aiemmissakin kisoissaan. ”Ihmejalkineet” eivät siis olleet kisoissa menestyneiden urheilijoiden jaloissa ensimmäistä kertaa Tokiossa.
Lajit, joissa poikkeuksellisen kovia ratatuloksia tehtailtiin, olivat juuri niitä lajeja, joissa oltiin nähty jo ennen Tokion kisoja kovaa tulostehtailua ja joissa kamppailutilanne voitosta tiedettiin erittäin tiukaksi. Kova kilpailutilanne ruokkii rajuun lataantumiseen ja pakottaa huiputkin nousemaan uudelle tasolle. Olisiko sittenkin niin, että koviin tuloksiin ”pääsyylliset” löytyvät kenkien kuljettajista – ei kenkäteknologiasta tai ratapinnasta.
Suomi askelsi eteen- ja ylöspäin – lähivuosina EM-tasolla menestysmahdollisuus
Suomen joukkue Tokiossa oli iso ja lajivalikoimaltaan sekä leveä että tasapainoinen. Globaaleissa kisoissa suuri joukkue on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä tavoitteistamme. Sillä mittarilla mitattuna olemme lajina selkeästi kehittyneet.
Joukkueen urheilijat ovat viime vuosien aikana osoittaneet oivaa kehittymistä ja monen kehityskäyrän kulmakerroin on ollut tänä kesänä erittäin suuri. Kehittyminen näkyy monilla urheilijoilla nousuna kansainväliselle tasolle ja eurooppalaiselle huipputasolle. Tokion olympiakisoissa se tarkoitti useille urheilijoille hyviä sijoituksia ja yltämistä ns. finaalitasolle, mikä oli toinen iso joukkuetavoitteemme Tokiossa.
Inhottava fakta on se, että meillä ei vielä tällä hetkellä ole joukkueessa uutta ”pitkämäkeä” tai läntisten naapurimaiden superurheilijoita, jotka perustasollaankin urheillessaan osallistuvat aina kilpailun jälkeisiin mitaliseremonioihin. Meidän menestymismahdollisuutemme ovat realistisesti tällä hetkellä Euroopan tasolla. Tokiossa nähtiinkin 10 sellaista suomalaissuoritusta, joilla sijoituttiin eurooppalaisessa vertailussa kahdeksan parhaan joukkoon. Siis kymmenen ”EM-pistesijatasoista” suoritusta!
EM-tason korostaminen ei tarkoita, että olisimme luovuttaneet ja luopuneet tavoittelemasta kaikkein isoimmissa kisoissa menestymistä. Päinvastoin. Totuus kuitenkin on, että sen verran alas menestyksemme viime vuosikymmenen aikana vajosi, että paluu menestysmaaksi tapahtuu ajan kanssa, askel askeleelta. Viimeisten askelten ottaminen MM- ja olympiamitalistiksi ei todellakaan ole helppoa. Mutta lahjakkaat urheilijamme ja osaavat valmentajamme ovat valmiita pistämään oikeasti kaiken peliin ja tavoittelemaan isoja. Sellaisia urheilija-valmentajapareja on tällä hetkellä ilahduttavan paljon monissa eri lajiryhmissä ja lajeissa.
Kolmas iso havainto ja myös tietoinen tavoite oli ja on, että joukkueemme ilme ja ilmapiiri on raikas, vapautunut, ennakkoluuloton ja periksiantamaton. Monien arvioiden mukaan, olemme onnistuneet lajina siinäkin hyvin. Onnistuminen on monen asian summa. Hyvä yhteishenki tehdään aina yhdessä. Se syntyy ennen kaikkea urheilijoista, mutta osansa on aina joukkueenjohdon ja kaikkien joukkueen jäsenten itsensä ja osaamisensa likoon laittamisella. Monet urheilijat ovat todenneet, että pienetkin asiat hoidettiin Tokiossa hyvin. Urheilijoille luotiin hyvät toimintaedellytykset ja mahdollisuus urheilla vapautuneesti ja onnistuen. Urheilija keskiössä -toimintamalli taisi Tokiossa todellakin toteutua.
Suomalaisen yleisurheilun arvokilpailuonnistuminen on ollut jo tähän mennessä erittäin hyvää kauden 2021 aikana, niin nuorissa kuin aikuisissakin. Tulossa on tälle kaudelle vielä kaksi isoa arvokisaa: paralympialaiset ja U20 MM-kilpailut. Molempiin olemme lähettämässä todella iskukykyisen joukkueen. Molemmissa joukkueissa on mukana sellaisia superurheilijoita, ehdottomia voittajasuosikkeja, joiden tasoisia ei edes kivenkovissa naapurimaittemme joukkueissa ole!
Artikkeli Arigatou ja sayonara – Tokion olympialaisten yleisurheiluyhteenveto julkaistu alunperin sivulla Yleisurheilu.fi