Vaikka karvasukset toimivat laajalla kelialueella ja pitävät hyvin, reippaalla pakkasella kannattaa hiihtää välillä myös voideltavilla lumikelin suksilla. Pitovoideluilla suksilla hiihtäminen parantaa perinteisen hiihtotekniikkaasi.
Peräti yli 95 % kaikista myytävistä perinteisen suksista on nykyään karvasuksia. Eikä ihme, sillä karvasukset pitävät hyvin vaikeilla pitovoitelukeleillä eikä pitovoide sotke paikkoja. Osittain juuri karvasuksien ansiosta hiihto on houkutellut paljon uusia harrastajia, jotka ovat myös jääneet hiihtoon koukkuun.
Kokeile pakkaskelillä voideltavaa suksea
Myös hiihtoa hyvin tavoitteellisesti harrastavat aktiivikuntoilijat ovat siirtyneet hiihtämään lähes pelkästään karvasuksilla niiden helppouden takia. Kovalla ladulla skinisukset toimivat nautittavasti myös napakoissa pakkasissa.
Vaikka modernit skinisukset ovat tulleet hiihdettävyydeltään entistä lähemmäksi voideltavia perinteisen suksia, välillä olisi hyvä hiihtää pitovoidelluilla suksilla helpoilla voitelukeleillä. Kannattaa muistaa, että voideltava suksi voi olla karvasuksea parempi valinta pitkään hiihtoon, jos vaarana on latujen jauhaantuminen puuroksi.
Tänä talvena myös Etelä-Suomessa on ollut reippaita pakkasjaksoja. Erityisesti selkeillä pakkaskeleillä tarjoutuu hyvä mahdollisuus kehittää perinteisen hiihtotekniikkaa hiihtämällä notkeilla ja matalakaarisilla lumikelin suksilla. Varsinkin, jos latu on pehmeä, hieman epätasainen ja lumi uutta, matalakaarinen suksi on paras valinta.
Kovalla ja tasaisella ladulla karvasuksi toimii toki pakkasella moitteettomasti, ja kosteilla pikkupakkasilla ja nollakeleillä karvasuksi on voitelua vieroksuvalle kuntoilijalle ylivoimainen valinta.
Voideltava suksi kehittää tekniikkaa
Skinisuksilla ja voideltavilla suksilla hiihtäessä tekniikka on hieman erilainen. Selkeällä pakkaskelillä pitovoidellulla suksella pidon voi hakea edempää kuin karvasuksella, eli suksea voi liu’uttaa edemmäksi ennen potkua lantiota hieman kiertämällä.
Voideltu suksi ottaa potkussa heti pidon ja potkun voi myös saattaa pidemmälle kuin karvasuksella. Polvet toimivat joustavasti, potkujen rytmi on rauhallinen ja voimantuottoaika on laajemman liikeradan ansiosta paljon pidempi. Tämä opettaa rentoa ja pitkäliukuista vuorohiihtoa, jossa eri vaiheet seuraavat saumattomasti toisiaan.
Sinisellä purkkivoiteella voideltu pakkaskelin suksi pitää ja luistaa hyvin. Se ei ole yhtä herkkä painopisteen siirtyilylle eteen ja taakse, jolloin vuorohiihto säilyy rentona. Erityisesti vuorohiihdon tekniikkaharjoittelu sauvoitta onnistuu mainiosti. Vuorohiihto ilman sauvoja on yksi parhaita tapoja parantaa perinteisen tekniikkaa, mutta se vaatii, että suksissa on seinäpito.
Karvasuksi vaatii hieman erilaista tekniikkaa
Pitokarva takaa varman pidon, mutta sen saamisessa voi olla lyhyt viive karvan kääntyessä takaa eteenpäin pitoasentoon. Pitoa ei voi myöskään hakea niin edestä kuin voidellulla suksella. Kuntoilija ei tätä ehkä huomaa, mutta kilpahiihtäjiä se usein häiritsee. Myös painon säätely jalkaterän alueella voi olla hieman erilaista.
Osa suksien valmistajista sijoittaa lyhyehkön pitokarvan suhteellisen taakse. Tämän näkemyksen mukaan skinisuksen pito syntyy potkun alussa hieman taaempaa kuin voideltavissa suksissa, ja pidemmälle siteen etupuolelle ulottuvan karvan etuosa ottaa herkästi kiinni lumeen painon siirtyessä päkiälle.
Koska pitokarva ottaa latuun kiinni napakasti, karvasuksilla hiihtäminen ei ehkä vaadi niin aktiivista polvityötä ja painon viemistä päkiälle, kunhan pitoalue painuu kiinni. Mikäli karvasuksi on hieman liian löysä, painoa joutuu siirtämään huomaamatta enemmän kohti kantapäätä. Hyvin pitovoidelluilla suksilla hiihtäessä painoa ei tarvitse siirtää kohti kantapäitä. Kun hiihdät erilaisilla suksilla, se kehittää luonnostaan hiihtotaitoja, koska tekniikkaa joutuu säätämään suksen mukaan.
Karvasuksien välillä on selviä eroja hiihtotuntumassa, koska suksien profiilissa, pitokarvan sijoittelussa ja pituudessa on eroja. Onneksi säädettävä side mahdollistaa suksen säätämisen erilaisiin lumioloihin ja hiihtäjän tekniikkaan sopiviksi. Siteen siirtäminen eteenpäin parantaa yleensä pitoa ja taakse vieminen luistoa, mutta jos karva-alue on lyhyt, pito saattaa heiketä, vaikka sidettä siirtää eteenpäin. Mikäli suksi on selvästi väärin valittu, siteen säätäminen ei korjaa asiaa.
Pakkaskelillä pitovoitelu on helppoa
Pitovoitelu onnistuu helposti ulkona levittämällä sinisestä pitopurkista ohuita kerroksia ja tasoittamalla jokainen kerros huolellisesti synteettisellä voitelukorkilla. Suksien pitoa voi säätää levittämällä pitoa hieman edemmäksi ja voitelemalla keskikohdan tienoille enemmän kerroksia.
Koska selkeällä pakkaskelillä pitovoide ei ota latuun niin ärhäkästi kiinni kuin pitokarva, voidetta voi levittää pitkälle siteen etupuolelle. Tämä helpottaa varman pidon saamista, mutta silti suksi liukuu tasaisesti myös yhden suksen liu’ussa.
Voiteen lisääminen vaikkapa kesken lenkin onnistuu vaivatta. Jos pakkasjakso on pitkä, sama voitelu toimii jopa viikkoja, kun lisäät voidetta silloin tällöin.
Vanhoihin suksiin uusi side?
Lumikelin suksi on matalakaarinen ja joustava. Lähellä lunta liukuva matala suksi luistaa hyvin, koska se sulattaa enemmän lumikiteiden kärkiä.
Vanha puurunkoinen suksi saattaa toimia alle 10 asteen pakkasessa erinomaisesti. Monilla kuntoilijoilla voi olla näitä vanhoja suksia komeroiden kätköissä. Paukkupakkasella ne kannattaa kaivaa esiin.
Mikäli omistat vanhoja pakkaskelin suksia, joissa on Salomonin SNS-siteet, mutta uusissa monoissasi on toinen profiili, vanhoihin sivakoihin on mahdollista kiinnittää Salomonin ruuvattava Prolink-side. Koska siteiden ruuvijako on sama, siteiden vaihto onnistuu kotioloissa alle 10 minuutissa, kunhan käytössä on iso ristipääruuvari.
