Koronavuosi toi suunnistaja Juho Yliselle mahdollisuuden haastaa itseään rata- ja polkujuoksussa. Jälkimmäisessä hän toivoo olevansa vielä joskus ammattilainen.
Urheilussa moni hyvä tarina alkaa halusta haastaa itseään, ja usein parhaita polkuja avittaa myös sattuma. Juho Yliselle sattuma heitti korona-ajan peruttuine kisoineen, mikä antoi suunnistajalle mahdollisuuden hakea kilpailuhaasteita rata- ja polkujuoksun puolelta.
– Aloin innostua siitä, ettei kaikkia kisoja tarvitsekaan juosta kartan kanssa. Olen halunnut haastaa itseäni muutenkin, Ylinen sanoo hymyillen.
– Jos korona-aikaa ei olisi tullut, olisin lähtenyt keväällä normaalisti suunnistuskisoihin, eikä siinä olisi sitten ehtinyt kokeilla mitään muuta.
Ratajuoksun puolella 5000 ja 10000 metrin kilpailut Kalevan kisoissa ovat olleet sopiva tavoite. Metsässä polkujuoksun maailma kilpailuineen on antanut paljon.
– Suunnistus oli aiemmin ainoa laji, mutta polkujuoksukisat ovat kiinnostaneet. Himoksella olen käynyt juoksemassa 25 kilometriä niin kauan kuin tapahtuma on siellä ollut. Vuonna 2019 kävin haasteena vetämässä 58 kilometrin kisan Hetasta Pallakselle.
Vuosi sitten Ylinen juoksi kesän radalla, eikä sillä taustalla ollut ”kauhea hinku metsään” suunnistuskilpailuihin.
– Tiesin, ettei se tule sujumaan kovin hyvin, mutta oli helppo mennä polkujuoksukisoihin. Se on vähän kuitenkin erilaista, kun ei ole sitä taitoelementtiä.
Monipuolinen kilpailuvalikoima on ollut Ylisen mieleen. Hän tykkää pidemmistä kilpailuista ja pidemmistä lenkeistä. Niitä hän saa nyt juosta.
– Olen tykännyt. Maraton on nyt kivan mittainen matka, pidemmätkään eivät niin pelota.
Ylinen on aina tykännyt harjoitella. Toki kilpaillakin, mutta ennen kaikkea harjoitella. Vaikkei hän nuorempana ollut sarjojensa kirkkainta kärkeä, moni asia piti motivaatiota yllä.
– Vaikka fysiikkani ei aiemmin ollut huipputasoa, tiesin, että siellä on potentiaalia. Taito on aina ollut minulla se heikompi osa. Tärkeintä oli, että tykkäsin harjoittelusta, enkä halunnut sitä lopettaa. Mietin vaan, että mitähän tekisin, jos lopettaisin urheilun.
Kun tulokset paranivat, ahkerasta harjoittelusta alkoi tulla palkintoja.
– Se on motivoinut lisää, kun suoritukset eivät ole olleet nappionnistumisia. Tiedän, että pystyn kehittymään lisää. Edelleen tykkään harjoittelusta. Jos en urheilisi, en tiedä pystyisinkö tekemään muita asioita niin tehokkaasti. Käytännössä elän arkeani urheilun kautta.
Polkujuoksussa suunnistustaustasta on paljon iloa. Metsässä juoksu on tuonut lihaskestävyyttä ja juoksutekniikka muotoutunut sellaiseksi, että tekniset polut sujuvat sipsuttamatta.
– Pystyn sietämään vaihtelevuutta. Lisäksi suunnistuksesta on tullut myös ennakkovalmistautuminen ja keskittyminen henkiselle puolelle.
”Tämä tyyli sopii minulle”
Harjoitusfilosofiasta kysyttäessä Ylinen naurahtaa kirjoittaneensa, että urheilu on asia numero yksi. Tällä hetkellä urheiluun panostamisen mahdollistaa joustava opiskelu Jyväskylän yliopistossa IT-tiedekunnassa.
– Olen pystynyt aikatauluttamaan, että treenit tehdään ensin. En kiirehdi koulun kanssa, teen sitä vuosittain eteenpäin. Minulla on suunnitelmat, milloin valmistun, muttei ole hätä töihin. Nyt on paras aika urheilla tämänhetkisessä elämäntilanteessa.
Pääsääntöisesti hän harjoittelee kahdesti päivässä ja rytmittää muut menonsa sen mukaan. Jos joskus osuu muita menoja tiettyyn kellonaikaan, apuna on jälleen järkevä suunnittelu. Silloin hän ei ahnehdi mahdottomia, vaan tekee kokonaisuuteen sille päivälle sopivimman harjoituksen.
– Jatkuvuus on se, mitä itse ajattelen. Treenin täytyy olla hyvää viikosta toiseen.
Ylinen harjoittelee käytännössä pelkästään juosten.
– En hiihdä enkä pyöräile. Tykkään juoksemisesta, ja kun jalat kestävät juoksemista, juoksen. Hiihtäisin kyllä, jos jalat eivät kestäisi juoksemista. Nyt ei ole tarvetta. Jos juoksen viikossa vaikka 200 kilsaa, se ei kuitenkaan vie kuin 15–20 tuntia. Ehkä kerran viikossa käyn vesijuoksemassa, koska tykkään käydä siellä.
Ylinen juoksee vuodessa 9000 kilometriä. Se voi monelle kuulostaa siltä, että hän juoksee niin paljon kuin pystyy sen enempää ajattelematta, mutta luulo on väärä.
– Kyllä minulla on niissä harjoituksissa ajatus takana. Tämä tyyli sopii minulle. Monet kysyvät, onko järkeä tehdä noin. Kun pari vuotta sitten juoksin 7000 kilometriä, silloin naureskeltiin ja ihmeteltiin enemmän. Nyt kun taso on noussut, ei enää niin paljon.
Tavoitteet maailmalla
Ylisellä on selvät tavoitteet lähitulevaisuuteen niin suunnistukseen, polkujuoksuun kuin ratajuoksuunkin.
– Suunnistuksen puolella kiinnostaa sprinttikisat. Ensi kevään tavoitteena on maailmancupin sprintti, ja jos siinä onnistun hyvin, on realistinen mahdollisuus pystyä taistelemaan paikasta MM-kisoihin. Sprinttiarvokisat ja isommat viestit kiinnostavat, henkilökohtaiset metsäkisat eivät niinkään. Omat taito-ominaisuudet sopivat sprinttiin paremmin, samoin fysiikka. Olen suht hyvä kiihdyttelemään ja juoksemaan hyvää vauhtia verrattuna siihen mitä juoksen maastossa.
Tänä vuonna Ylinen pääsi Jukolassa ensimmäistä kertaa juoksemaan Ikaalisten Nousevan-Voiman ykkösjoukkueessa ja tuli avauksesta vaihtoon kolmantena. Kun muutkin onnistuivat, loppusijoitus oli hienosti yhdeksäs. Vastaavat onnistumiset hyvän porukan kanssa maistuisivat jatkossakin. Polkujuoksun puolella katse on kansainvälisissä kilpailuissa, radalla tavoitteet ovat ajallisia.
– Polkujuoksussa MM-kisoissa top10 olisi tavoite. Lisäksi Euroopassa kansainvälisissä kilpailuissa top3-sijat. Haaveena on olla polkujuoksuammattilainen. Toivon, että pystyisi urheilemaan niin, että saisi palkkaa. Ratajuoksussa tavoitteena on juosta kymppi alle puoli tuntia. Se on haave.
Ylisellä on kirkas käsitys myös siitä, mitä eteneminen polkujuoksuammattilaiseksi häneltä vaatii.
– Ensimmäinen askel on, että lähden kansainvälisiin kisoihin. Vaikka Suomessa voittaisi kisoja, ei pysty vertailemaan mikä taso maailmalla on. Keski-Euroopassa juostaan kovimmat kisat vuorilla, eikä sellaista pysty Suomessa oikein edes harjoittelemaan. Ensimmäinen askel on lähteä katsomaan, mikä taso on. Sen jälkeen pystyy tekemään realistisempia tavoitteita ja suunnitelmia.
Kehittynyt fysiikka nosti sprintin SM-mitalistiksi
Juho Ylisen monipuoliseen kestävyysurheiluvuoteen on mahtunut suunnistuksen SM-sprintin hopea, ratajuoksussa Kalevan kisoissa 5000 metrillä sija 11 ja 10000 metrillä sija 12 sekä polkujuoksussa Buff Trail Tour Finlandin voitto.
Ylinen, 24, on kasvanut hyvän tason monipuoliseksi kestävyysurheilijaksi vähitellen. Hän pelasi nuorena paljon pallopelejä. Jääkiekko oli harrastuksena 16-vuotiaaksi asti, lisäksi mukana oli jalkapalloa ja sählyä.
– Suunnistuksen pariin ajauduin, kun en enää tykännyt jalkapallon pelaamisesta ja vanhemmat veivät suunnistuskouluun, että saisin kesällekin jonkun harrastuksen.
Suurin yksittäinen käännekohta oli se, että Ylinen meni toisena lukiovuotenaan 2014 Hankasalmelle lukioon. Se käänsi lajivalinnan suunnistukseen, ja samoihin aikoihin vaihtui seura Ikaalisten Nousevaan-Voimaan.
– Hankasalmelta oppi vähän kestävyysharjoittelusta ja lajista. Nouskissa sitä alkoi tulla lisää, pääsin leireille ja kisamatkoihin. Oppi lajin pariin ja sain vähän joukkuemeiningin siihen, vaikka yksin tein työn.
Nuorten sarjoissa tuli yksi SM-mitali ja muutamia sijoituksia kymmenen joukkoon.
– Viime vuonna tuli fysiikassa sellainen harppaus, että pystyn ottamaan SM-mitalin sprintissä.
Teksti Heidi Lehikoinen
Suunnistaja 6/2021