Swiss Alps 100 – Jyrkkien vuoripolkujen satamailinen

Swiss Alpsin reittikuvaus sai silmäni loistamaan. Mikä parasta, kisareitti osoittautui juuri niin hienoksi kuin kisajärjestäjät hehkuttivat.

Löysin Swiss Alpsin selailtuani listaa kisoista, joista saisin arpalipun Western States -ultrakisaan. Sata kilometriä sveitsiläisillä vuorilla olisi riittänyt ihan mainiosti, mutta kun sadan mailin kisasta sai arpalipun myös Hardrockiin, oli matkavalintani selvä.

Starttasimme Fieschin vuorikylästä elokuisena perjantaiaamuna puoli kahdeksalta. Heti alkuun tunkkasimme seitsemän kilometrin matkalla yli tuhannen metrin nousun Kühbodenin huoltopisteelle.

Sieltä matka jatkui yhdeksän kilometrin verran mukavan loivaa alamäkeä Riederfurkan huoltopisteelle. Laskettelukeskuksen läpäisevällä ja osin rinnepohjia hyödyntävällä helppokulkuisella reitillä oli paljon ulkoilijoita, ja kannustus oli mahtavaa.

Huoltopisteen jälkeen siirryimme sveitsiläisittäin erämaahan, ja 400 vaativan ja jyrkän laskumetrin jälkeen saavuimme upealle, 124 metrin mittaiselle Belalp-Riideralpin riippusillalle.

Jalkojeni alta rautakehikosta näin läpi valtavan syvän rotkon pohjalle. Vastapuolelle päästyäni pysähdyin ihailemaan siltaa ja maisemia, jollaisia en ollut koskaan aiemmin nähnyt.

Maisemien ihailu jatkui jyrkässä, yli 500 nousumetrin tunkkauksessa, joka huipentui puolisoni Janin ja omaa kisalähtöään odotelleen Marika Krohnsin näkemiseen Belalpin huoltopisteellä.

Jani oli käynyt edellisenä päivänä tsekkaamassa kaikki ne huoltopisteet, joissa hänen oli aikomus minua huoltaa. Kisakeskuksesta matkaa kertyi tietä pitkin roimasti Belalpin huoltopisteelle, joten siellä ei näkynyt juuri muita huoltajia.