Suomen suurimpien polkujuoksutapahtumien johtaja Eero ”Eppu” Lumme sai toissa vuonna kiinnostavan, joskin odotetun yhteydenoton.
UTMB:n johto oli kuullut, että pohjoisessa Suomessa juostaan upeissa tunturimaisemissa yöttömässä yössä. He olivat iskeneet silmänsä Nuts Ylläs-Pallakseen.
– Siinä oli edustajaa muun muassa Itävallasta [UTMB] ja jenkeistä [Ironman]. Tuotanto olisi pysynyt Nutsin näpeissä, mutta meistä olisi tullut heidän palkollisia. Sieltä olisi tullut selvät sävelet, miten muun muassa markkinointi, oheismyynti ja kaupallisuus jatkossa hoidetaan. Se oli maalaispojalle aika rajua, mutta myös mielenkiintoista asioiden perkaamista, Lumme muistelee.
Neuvotteluissa valkeni, että UTMB oli kiinnostunut myös Nuts Karhunkierroksesta, joka lähes 3 000 osallistujallaan on maamme suurin polkutapahtuma.
– He olivat varsin ystävällisiä, ammattimaisia ja hyvin kiinnostuneita meidän tapahtumiemme tuotannollisista yksityiskohdista. Kiinnostus loppui vasta siihen, kun lyötiin hintalappu tiskiin, Lumme sanoo.
Tarkkaa summaa hän ei halua kertoa, mutta paljastaa sen olleen kuusinumeroinen.
Lumme kokee, että myynnin seurauksena Nuts olisi menettänyt lähes kaiken itsenäisyyden. Osallistujan näkökulmasta hinnat olisivat todennäköisesti nousseet, vaikka on Nutskin joutunut niitä korottamaan. Lumpeen mukaan tämä on seurausta paitsi yleisestä hintojen noususta myös siitä, että Nuts käyttää aiempaa enemmän palkattua työvoimaa.
– Sellainen yltiökaupallisuus ei vain sovi meikäläisen sielunmaisemaan. Lisäksi tuntuu, että itsellä ja tiimillä on vielä paljon annettavaa ja kehitettävää.
UTMB:n laajentumiseen Lumme suhtautuu kaksijakoisesti. Toisaalta isot tapahtumat tuovat näkyvyyttä, joka väistämättä sataa jokaisen toimijan laariin. Kääntöpuolena on, että pienet tapahtumat mahdollisesti hiipuvat pois, koska laatustandardit nousevat todella korkealle.
– Sinänsä UTMB:n bisnesidea on nerokas: viedään tapahtumat hienoihin paikkoihin, joissa ihmiset muutenkin haluavat käydä. Matkailu on niin olennainen osa tätä lajia. Keskittyminen yhteen kaavaan karsii kuitenkin sävyjä.
– Polkujuoksussa on aina ollut keskiössä yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen meininki. Kaupallisuus ja elitismi vievät pois tätä hippimeininkiä, ja laji muuttuu toisesta päästä hyvin vakavaksi, Lumme näkee.