Varsin kohtuullisellakin hinnalla nautit maantiepyöräilyn vauhdin hurmasta, ajat kimppalenkkit ja haastat itsesi kuntoajoissa. Kerromme, mitä onnistunut maantiepyörän valinta vaatii.
Maantiepyörää himoitsevan kannattaa kerätä euroja tilille niin kauan, että koossa on vähintään tonni, mieluummin vielä muutama satanen yli. Autojen varaosaliikkeissä tai huonekalukapoissa myytävät pyörät eivät sovellu aktiiviseen kuntoiluun – korkeintaan asiointipyöräilyyn, ehkä.
Hintaluokasta 1 000–1 500 € saat ihan kohtuullisen menopelin. Huomaa, että useimmat pyörät myydään ilman polkimia. Pyörän hankinnan jälkeenkin on hyvä olla säästössä jonkin verran rahaa varusteiden hankintaan.
Jos pyöräilyvarusteiden hintataso hirvittää, on hyvä muistaa, että polkupyörän käyttöikä on keskimäärin 4–5 vuotta ja monet ajavat samalla menopelillä kymmenen vuotta – ja pidempäänkin. Pyöräilykengät ja -vaatteet kestävät hyvin pidettyinä helposti 4–6 vuotta.
Kun pilkot alkuinvestoinnin järkevänkokoisiin annospaloihin, huomaat, että laji ei olekaan järin kallis.
Mistä materiaalista runko?
Runko ja etuhaarukka muodostavat pyörän ytimen eli ajokäytöksen ja luonteen. Siksi onnistunut maantiepyörän valinta nojaa runkoon.
Tämän hintaluokan pyörät on useimmiten valmistettu alumiinista, joskin keula saattaa olla tärinättömämmän ajettavuuden nimissä hiilikuitua. Alumiini on materiaalina hiilikuitua edullisempi, ja erityisesti sen työstäminen tulee halvemmaksi. Kun pyörän runko on järkevissä hinnoissa, pyörätehtailijat voivat käyttää budjetistaan hieman enemmän osiin tai kiekkoihin.
Joissakin malleissa käytetään edullista hiilikuitua. Carbon-merkintä rungossa merkitsee usein sitä, että tonnin-puolentoista pyörän muiden komponenttien tasosta on jouduttu tinkimään.
Joitakin vuosia sitten hiilikuitubuumin ollessa kuumimmillaan alumiinia oltiin jo kuoppaamassa kokonaan. Nykyiset alu-rungot on kuitenkin tehty erittäin hyvin, ja ne kilpailevat lähes tasapäisesti hiilikuidun kanssa monilla sektoreilla – ainakin edullisissa pyörissä.
Millä osilla?
Monesti edullisien pyörien osat on haalittu eri merkkien valikoimista tai joskus myös saman valmistajan eritasoisista sarjoista. Aika usein pyörissä näkee esimerkiksi Shimanon tai SRAMin vaihteita yhdistettynä FSA:n kampiin ja Tektron jarruihin.
Toinen tyypillinen ratkaisu on jokin tietty osasarja halpuutettuna etuvaihtajan tai jarru- ja vaihdekahvojen osalta saman merkin edullisemmilla palikoilla.
Osien yhdistelemisessä ei ole mitään vikaa, joskin toiminnallisesti luotettavin on yhdistelmä, jossa vaihteet, jarrut, ketjut, rattaat ja kammet ovat samaa laadukasta sarjaa. Joskus tätä vain ei ole tiukalla budjetilla mahdollista saavuttaa.
Satulatolppa, ohjainkannatin ja ohjaustanko ovat hintaluokassa lähes aina alumiinia. Hiilikuitu voi olla järkevä materiaali satulatolpissa, jos haetaan hieman lisää mukavuutta.
Vannejarruja tarjotaan yhä yleisesti aloittelijoiden pyörissä. Levyjarrut toimivat varmemmin erilaisissa keleissä. Hydrauliset levyjarrut ovat mekaanisia tarkemmat sekä tarvitsevat selvästi harvemmin huoltoa.
Millainen satula?
Pyörän ja kuskin kontaktikohdat vaikuttavat paljon siihen, miten nautinnollista ja tehokasta pyöräileminen on. Erityisesti satulalla on suuri merkitys. Maantiepyörän kapeahko ja kovahko satula saattaa aluksi tuntua epämiellyttävältä, mutta ajan myötä takapuoli yleensä tottuu siihen.
Aktiivisessa kuntoiluajossa käytetään aina pyöräilyhousuja, joissa on pehmuste. Ne pehmentävät kontaktia satulaan.
Jos satula kuitenkaan ei ala tuntua mukavalta useammankaan lenkin jälkeen, kannattaa se vaihtaa sopivampaan. Erimallisia ja -levyisiä satuloita on hyvin saatavilla.
Myös polkimet ja ohjaustanko ja sen tankoteippi vaikuttavat ajamisen nautittavuuteen, joten niihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Mikä runkokoko?
Luonteva ja miellyttävä ajoasento menee pyörän valinnassa kaikkien muiden seikkojen edelle. Oikeankokoista ja -mallista pyörää kannattaa etsiä.
Apua kannattaa pyytää pyöräkauppiaalta. Asiantunteva myyjä tai online-kaupan neuvontapalvelu auttavat oikeanlaisen menopelin löytämisessä. Kivijalkakaupan etuna on luonnollisesti mahdollisuus koeajoon. Sen avulla maantiepyörän valinta onnistuu todennäköisimmin kerralla.
Jos harrastusbudjetissa on yhtään ylimääräistä rahaa, kannattaa miettiä investointia pyörän mitoitukseen, bike fittingiin. Palvelua on saatavilla jo aika monessa liikkeessä ja useilla
eri menetelmillä, mutta niiden lopputulos on usein sama: henkilökohtaiset ohjeet satulan korkeuden ja paikan, ohjaustangon leveyden ja korkeuden, kampien pituuden ja kenkien klossien paikan määrittämiseen. Investointi on pitkäikäinen, sillä mitoituksen tulokset ovat käytettävissä myös jatkossa.
Myös edullisista pyöristä löydät nykyisin omat mallinsa urheilulliseen ajoon ja mukavampaan menoon.
Perehdy jo ennakkoon omiin mittoihisi ja suositeltaviin pyörän runkokokoihin. Kysy lisää tietoa myyjältä ja jos vain pystyt, tee aina koeajolenkki pyörällä.
Mitä muuta tarvitsen?
Kengät ja lukkopolkimet tekevät maantiepyöräilystä aivan uuden lajin, jos et ole sellaisia aiemmin kokeillut.
Kypärä on ajotaitojen ja tarkkaavaisuuden ohella paras ja tärkein turva maanteillä. Miellyttävästi istuva kypärä on ensimmäisiä hankintoja pyöräilyharrastuksen alkaessa.
Myös eri kelioloihin sopivat ajoasut ja -lasit kannattaa hankkia samaan aikaan kuin ensimmäinen pyörä. Varsinkin ihonmyötäiset ja oikealla tavalla pehmustetut pyöräilyhousut lisäävät mukavuutta merkittävästi.
Maantiepyörän valinta edessä – tarkista nämä!
VAIHTEET JA VÄLITYKSET
Useimmille kuntoilijoille järkevimmät välitykset ovat joko compactit tai semi-compactit. Compact-vaihteissa eturattaiden koko on yleensä 34 ja 50 hammasta, semi-compacteissa 36 ja 52.
Takarattaissa piikkiluku yltää 11:stä tai 12:sta monesti 27–28:aan ja rattaiden lukumäärä on vähintään 10, aika monissa jo 11. Vielä suurempia takarattaita, kuten 30- tai 32-piikkisiä tarvitaan pitkissä ja jyrkissä ylämäissä. Ne vaativat myös oman takavaihtajan häkin ja pidemmän ketjun.
Kerro pyöräkaupassa omista ajotottumuksistasi ja lenkkireiteistäsi, saat varmasti hyvää opastusta välitysten valintaan.
OHJAUSTANKO JA OHJAINKANNATIN
Ohjaustangon leveyden pitäisi olla suunnilleen sama kuin hartioiden. Myös henkilökohtaiset tottumukset vaikuttavat jonkin verran asiaan. Tangon muotoja on useita erilaisia. Kokeile kaupassa, mikä malli sopii sinulle parhaiten. Muista testata ajamista niin jarrukahvoilta kuin alaotteeltakin.
Ohjainkannattimen pituudella ja kulmalla pystyt vaikuttamaan ajoasennon pituuteen ja mukavuuteen. Kannattimet ovat suhteellisen edullisia vaihtaa jälkikäteenkin. Älä kuitenkaan valitse maantiepyörään liian lyhyttä stemmiä, sillä se heikentää ajamisen vakautta.
RENKAAT
Suuntaus on menossa vahvasti 25- tai jopa 28-millisiin renkaisiin. Monet aloittelevien harrastajien pyöristä on varustettu tällaisilla renkailla. Jos hankit pyörän kapeammilla kumeilla, varmista, että runkoon mahtuvat pyörimään vähintään 25 milliä leveät renkaat.
KIEKOT
Monissa tämän hintaluokan pyörissä on edulliset kiekot. Tärkeintä on, että ne ovat suorat pyörää ostaessasi. Jos pyörässä on vannejarrut, tarkista jarrupalojen etäisyyttä vanteeseen hyväksi käyttäen, että molemmat pyörät pyörivät tasaisesti. Pyydä tarvittaessa pyöräliikettä oikaisemaan vanteet.
RUNGON KOKO ELI PYSTY- TAI SATULAPUTKEN PITUUS
Valtaosa merkeistä ilmoittaa maantiepyörän koon senttimetreinä. Mitta kertoo myös, kuinka pitkä pyörän rungon pysty- tai satulaputki on. Jos runko on sloupattu, eli vaakaputki laskee selvästi keulasta perää kohti, pystyputken pituus on mitta keskiön keskeltä sen ja vaakatasossa olevan virtuaalisen vaakaputken leikkauskohtaan.
Hyvä nyrkkisääntö on: Rungon koko sentteinä on jalan sisämitta x 0,66. Esimerkiksi 80-sentin pituisilla jaloilla varustettu kuski voi aloittaa pyörän koon kartoittamisen 53-senttisestä rungosta (80 cm x 0,66 = 52,8 cm). Sopiva löytyy todennäköisesti väliltä 51–55 cm.
VAAKAPUTKEN PITUUS
Pyörän tyypistä ja käyttötarkoituksesta riippuen vaakaputki – sloupatussa rungossa siis virtuaalinen vaakaputki – on suunnilleen pystyputken pituinen tai jonkin verran sitä lyhyempi. Lyhyt vaakaputki mahdollistaa usein hieman pystymmän ja mukavamman ajoasennon, mutta aerodynaamisuuden ja urheilullisuuden kustannuksella.
SATULAN KORKEUS
Satulan korkeuden määrittämisessä käytetään usein kaavaa 0,88 x jalan pituus. Mittaus tehdään keskiön keskeltä satulan yläreunaan sen keskikohdassa. Sopiva mitta löytynee aika läheltä tätä laskennallista pituutta.
Julkaistu alunperin Pyöräily+Triathlonissa 2/2016