Aikuiset harrastajat ovat ryhmä siinä missä muutkin. Suunnistuskoululaiset voivat jäädä opetuksen jälkeen oman onnensa nojaan, vaikka tarve harrastusympäristölle olisi suuri.
Tampereen Pyrinnössä otettiin aikuisten harrastaminen tosissaan ja nyt seura on ensimmäinen suunnistusseura, jolle myönnettiin Olympiakomitean aikuisliikunnan Tähtiseura-tunnus.
Nelisen vuotta sitten Tampereen Pyrinnön suunnistusjaoston toimesta tehtiin kysely seuran jäsenille sen toiminnasta ja tarpeista. Tuloksista kävi selkeästi ilmi, mitä oli jo ounasteltu: Oravapolkukoulu, nuorten ryhmä ja edustuksen toiminta kukoistavat. Ainoa selkeä aukko havaittiin aikuisten harrastetoiminnan puuttumisena.
Aikuiset saattavat aloittaa suunnistusharrastuksen lapsensa kautta, jolloin omaksi viiteryhmäksi muodostuu oravavanhemmuus tai nuorten ryhmän vanhemmuus. Edustusurheilijat pysyvät mukana toiminnassa niin kauan, kun kuuluvat edustusryhmään, mutta mitä tapahtuu, kun aika ajaa ohi satsaamisesta tai ryhmässä mukana olo ei tunnu omalta enää iän puolesta? Entä mitä on tarjolla aikuisille, joilla ei ole kilpailullisia tavoitteita lainkaan?
Tiina Jussila oli yksi lapsien harrastusten kautta seuratoimintaan mukaan päätynyt aikuinen. 18 vuoden urakan jälkeen omat tyttäret oli saatettu Oravapolkukoulusta nuorten sarjoihin ja Jussila alkoi pohtia omaa tulevaisuuttaan seurassa. Suunnitelma aikuisten harrasteryhmän toiminnasta hahmottui Jussilan käsissä kesälomareissun aikana. Nykyään Jussila on harrasteryhmän pääohjaaja.
– Rupesin keräämään visiota. Mitä me halutaan tarjota minunlaisille ihmisille? Olin silloin 45 ja mietin, mikä minun tulevaisuus on seurassa, kun lapset siirtyy edustukseen ja meitä ei enää tarvita.
Ajatukset hahmottuivat suunnitelmaksi, jonka Jussila lähetti seuran kanavia pitkin maailmalle. Kutsu harrasteryhmään levisi useaa tietä pitkin ja Jussila pitääkin onnistuneen aloituksen yhtenä isona tekijänä aktiivista tiedottamista.
– Totta kai kaikki vanhat seuralaiset oli tervetulleita. Mutta kun tiedettiin, että meillä on aikuisten suunnistuskoulu joka kevät, ruvettiin mainostamaan sitä sinne.
Tampereen Pyrinnön suunnistuskoulussa käy joka kevät 100 osallistujaa. Sellainen massa pitää sisällään myös paljon potentiaalisia harrastuksen jatkajia. Harrasteryhmästä tuli oiva porras jatkaa lajin parissa.
Sittemmin ryhmästä on muodostunut kirjava joukko eri taustaisia ja ikäisiä suunnistajia. Ikäjakauma on ollut isoimmillaan 21–85 vuotta. Taitotaso vaihtelee veteraanisarjojen MM-kilpailuissa kävijöistä koulusuunnistustaustan omaaviin. Viimeksi koulussa suunnistaneita Jussila ohjeistaa liittymään ryhmään suunnistuskoulun kautta, sillä vaikka mestari ei tarvitse olla, metsästä pitää löytää pois omin avuin.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen
Taitotason ja tavoitteiden skaala ryhmässä on suuri. Siinä missä toiset ovat käyneet kymmenen Jukolaa, toiset ponnistavat koulusuunnistuspohjalta suunnistuskoulun kautta. Harrasteryhmän missio ja visio on pyrkiä tarjoamaan kaikille suunnistusharjoittelua ympäri vuoden.
– Aluksi minä olin ryhmän kokoonpanija. Se mitä on vaadittu alusta asti, on kommunikaatio ja viestintä. Olen joka viikko pistänyt harjoitusohjelman seuraavalle viikolle.
Aikuisten harrasteryhmässä ei olla lähdetty keksimään pyörää uudelleen, vaan hyödynnetään jo olemassa olevia rakenteita. Niitä riittää Tampereen Pyrinnön kaltaisessa suurseurassa, jossa on useita eri lajijaostoja. Joka päivälle on tarjolla toimintaa.
Esimerkiksi nuorten ryhmän harjoitukset soveltuvat hyvin myös aikuisille harrastajille. Välillä vieraillaan myös Oravapolkukoulun tai edustusryhmän treeneissä. Tampereen seudun suunnistusseuroilta löytyy myös kaikille seuroille yhteisiä harjoituksia, joita toiminnassa hyödynnetään.
Harrasteryhmälle ei taivaskaan ole rajana, kun mietitään lajikokeiluja. Pyrinnön hiihtojaosto on pitänyt hiihtoharjoituksia ja yleisurheilujaosto porrastreenejä. Myös ryhmän sisältä löytyy monen lajin osaamista ja innokkuutta järjestää tekemistä melonnasta lähtien. Suunnistuksen harrasteryhmässä tehdään siis paljon muutakin kuin suunnistetaan.
Kun Jussilan oma aikataulu ei enää riittänyt kaikkeen, löytyi apu läheltä. Osa ryhmäläisistä halusi ottaa vastuuta ryhmän toiminnan pyörittämisestä. Nyt ryhmällä on kuusi ohjaajaa, joista jokaisella on omat vahvuutensa.
On OCAD-karttaohjelmiston osaajaa, roudaria, hiihto- ja juoksutekniikan opettajaa, tietoteknistä taitoa ja innokkaita kouluttajia ja opastajia. Omia vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita on helppo hyödyntää. Ohjaajaryhmä ideoi kerran kuussa seuraavan kuukauden kalenterin kasaan. Kun tekijöitä on useampia, kukaan ei kuormitu kohtuuttomasti.
Suunnistuskisa on mörkö
Monelle suunnistuskoululaiselle Jukolan viestiin osallistuminen on harjoittelun huipennus. Jussila tiimeineen ja harrasteryhmän hyvä henki on onnistunut houkuttelemaan uusia harrastajia myös muihin kilpailuihin.
Harrasteryhmä tekee kauden alussa omat tavoitteensa. Jukola on luonnollisesti yksi isoimmista ja vetää puoleensa kaikki kynnelle kykenevät. Syksyllä vuorossa on Halikko-viesti, 15 hengen koko seuran joukkuekilpailu. Harrastajaryhmä on osallistunut tapahtumaan jopa kolmen joukkueen voimin.
Tampereen Pyrinnön harrasteryhmässä on lähes sata ihmistä. Kilpailuihin ottaa osaa noin puolet. Kilpailuihin osallistuvista puolet taas ovat niitä, jotka ovat kilpailleet läpi elämänsä, mutta toinen puolisko on uskaltautunut mukaan muiden innostamina ja kannustamina.
– He ovat ehkä semmoisia kokeilunhaluisia ja ennakkoluulottomia, eivätkä ajattele niin paljon sitä tulosta, vaan haluaa lähteä ryhmän takia.
Pedantimmat ja tulosorientoituneemmat saattavat usein jännittää enemmän kilpailuun osallistumista.
– He ovat ehkä ajatelleet, että mitä ihmiset sanoo, jos minä olen viimeinen. Ollaan yritetty sanoa, että tuollakin on sarjoja joka lähtöön ja monet on aloittanut kuntosuunnistuksesta.
Tavoite onkin ollut saada harrastajat kokemaan kilpailupaikan tunnelmaa, vaikka sitten kuntosarjasta käsin. Paikan päällä moni on huomannut, ettei tilanne ole lainkaan pelottava ja että samalla kisapellolla ovat kaikki vauvasta vaariin.
– Ei ole oikeasti niin nuukaa, miten kenelläkin menee.
Ryhmässä ei jätetä mitään arvailujen varaan, vaan kilpailumaailman toimintoihin opastetaan kädestä pitäen. Yksi ryhmän ohjaajista on innostunut tekemään erilaisia opastuksia ja yksi niistä on kilpailuihin lähteminen. Kuinka ilmoittautua kilpailuun, kuinka saapua paikalle? Entä mitä paikan päällä tehdään ja miten lähdössä toimitaan? Päivänselviä asioita ikänsä suunnistaneille, mutta jännittäviä ensimmäiseen kilpailuun aikovalle. Pelkästään kuntorasteille lähteminen voi olla iso mörkö.
– Se toi viime vuonna tosi paljon sellaisia ihmisiä, jotka uskalsi lähteä kansallisiin kisoihin. Ilmoittautui ja otti jopa lisenssin.
Jokaiselle omalla tavalla mieluista
Aikaisemmin omatoimisesti kuntorasteilla käyneet harrastajat ovat todenneet, että ryhmän kanssa harjoittelu on ollut mukavampaa ja erityisesti mahdollisuus käydä harjoituksia jälkikäteen läpi, on vienyt harrastusta eteenpäin. Harjoituksen jälkeen pidetään toisinaan digivalmennusilta, jossa on tutkittu reitinvalintoja ja joku Pyrinnön edustusurheilijoista on toisinaan ollut mukana analysoimassa välejä.
– Harjoituksesta on saatu vielä enemmän irti, kuin että olisi mennyt yksin iltarasteille.
Kuten monessa muussa yhteydessä on jo huomattu, korona-aika on lisännyt monien tarvetta kuulua ryhmään. Viime aikoina mukaan on myös tullut paljon yliopisto-opiskelijoita.
Suunnistuksessa monia kiehtoo juoksemisen ulkopuoliset tekijät. Kun maratonkoulu on käyty ja pelkkä juokseminen ei enää inspiroi, astuu monesti kuvioon suunnistus.
Siinä missä ryhmäläisten taustat eroavat toisistaan, sitä tekevät myös tavoitteet. Ryhmästä haetaan parannusta Jukolasuoritukseen, ylläpidetään kuntoa, mutta myös suhtaudutaan hyvin tavoitteellisesti suunnistukseen.
Vaikka maailmanmestaruushaaveet saattavat olla aikuisiällä aloitetussa lajissa liian kaukainen unelma, laji voi silti viedä mukanaan toden teolla. Jussila on huomannut, että monesti helpoimmin kehittymään motivoituvat harrastajat ovat insinööritaustaisia henkilöitä, joita kannustaa kehityksen näkeminen datan avulla.
– Niillä on kaikki härvelit ja virvelit. Tutkitaan ja analysoidaan.
Entisestään vettä myllyyn heitetään, kun eteen lyödään gps-kellon tallentama reitti ja muut analyysit suorituksesta. Jälkikäteen tutkitaan, mistä on menty ja miltä oma eteneminen on näyttänyt suhteessa muihin. Gps-jäljen siirtämistä kartalle käsitellyt koulutus oli valtava menestys.
Myös onnistuminen luonnollisesti lisää innostusta.
– Kun on onnistunut juoksemaan vaikka aluemestaruusviestissä osuuden hyvin, siitähän on tullut vettä myllyyn. Jotkut ovat uskaltautuneet lähteä jopa SM-kisoihin. Se on jo suuri saavutus, että uskaltaa lähteä.
Jussila kuvaa aikuisten harrastustoiminnan ohjaamista palkitsevaksi.
– Tämähän on kauhean kivaa ja ohjaajalle mielekästä tekemistä. Aikuiset on jotenkin niin ihania, koska ne jotka ovat mukana, ovat antaumuksella ja omasta tahdostaan. Ne haluaa tehdä kaikenlaista ja ovat hirveän avoimia kaikelle.
Myös johtokunnalla on iso rooli aikuisten harrasteryhmän toiminnan mahdollistamisessa. Ylemmän tahon tuki ryhmää kohtaan on tärkeä viesti.
– Ryhmälle on olemassa budjetti, tuki ja tausta. Tämä on ryhmä siinä missä meidän muutkin ryhmät.
Kolmen rastin kautta
Aikuisten harrastustoiminnan käynnistäminen ei vaadi seuralta paljon. Aluksi kannattaa selvittää, mitä palveluita seurasta jo löytyy.
1. Hyödynnä olemassa olevaa
Nuorten harjoitusten vaatimustaso soveltuu hyvin myös aloitteleville aikuisille. Seuroista löytyy usein myös esimerkiksi yhteisiä jumppa- tai sählyvuoroja, joihin kaikki voivat ottaa osaa. Alueen koordinoimat yhteisharjoitukset kannattaa myös hyödyntää. Seurasta saattaa myös löytyä uusia ohjaajia, joille aikuisten opastaminen on luontevampaa kuin lasten.
2. Koordinoi ja tiedota
Kun on selvillä, mitä harrastusmahdollisuuksia seurasta löytyy aikuisille, niistä tiedottaminen on tärkeää. Potentiaalisia osallistujia löytyy esimerkiksi seuran junioreiden vanhemmista, alueen opiskelijoista, erilaisista Facebook-ryhmistä tai omalta työpaikalta. Tärkeintä on kuitenkin viestiä toiminnasta ja tehdä se näkyväksi ja saavutettavaksi. Viikoittaisen tapahtumakalenterin jäsenteleminen ja lähettäminen ryhmäläisille on yksinkertainen, mutta osallistujia palveleva teko.
3. Kisaosallistuminen helpoksi
Organisoikaa uusille harrastajille kilpailuihin ilmoittautumiseen ja osallistumiseen keskittyvä luento. Askel askeleelta kuntosuunnistuksesta kilpailuihin opastaminen on tärkeää, sillä suunnistuskilpailuihin ilmoittautuminen voi näyttää kokemattoman silmin mahdottomalta. Myös kisapaikan käytännöt on syytä käydä läpi käsi kädessä.
-
Kolmen tähden seura
Tampereen Pyrinnön aikuisten harrasteryhmä sai ansaitun tunnustuksen, kun sille myönnettiin alkuvuodesta Olympiakomitean ja Suomen Suunnistusliiton toimesta myös aikuisliikunnan Tähtiseura-tunnus ensimmäisenä suunnistusseurana. Aikaisemmin Pyrintö on saavuttanut vastaavan lasten ja nuorten sekä huippu-urheilun osalta.
Teksti ja kuvat Anu Uhotoinen
Suunnistaja 2/2022