Haapala ratkaisi naisten mestaruuden fysiikalla. Jalavalle ensimmäinen aikuisten henkilökohtainen SM-mitali. Erikoispitkä sopii Nouskin miehille, Syrjäläisillä epäonnea.
Erikoispitkä on jo vuosikymmenen ajan päättänyt suunnistuksen SM-kauden. Tällä kertaa Jämsän Retki-Veikot järjesti kisat Jämsän Turkinkylässä vajaa 10 kilometriä kaupungin keskustasta kaakkoon.
Aiemmat syksyn SM-kisat oli saatu käydä kuivassa kelissä, mutta erikoispitkillä päästiin nauttimaan ajoittaisesta sateesta ja kunnon kurakelistä. Kukaan ei selvinnyt reissusta kuivin jaloin, autokuskit joutuivat jännittämään, saako menopelin pois peltoparkista. Lisäksi ainakin yksi mies menetti kartastaan jopa pari rastiväliä, kuten saamme myöhemmin tarinassa kuulla.
Erikoispitkä ei ole enää ainakaan vuosikymmeneen, jos koskaan, nauttinut suurinta arvostusta huippusuunnistajien kilpailukalenterissa. Tällä kertaa maajoukkuesuunnistajia oli mukana viitisen kappaletta ja päälle pari ulkomaalaista. Jämsän kisa ei ollut naisten mestarille Ida Haapalallekaan ykköskisa.
– Ajattelin kaikesta huolimatta juosta, sillä tämä on hauska kilpailu, jossa juostaan porukalla. Ja SM-startteja on mukava kilpailla varsinkin, kun on ensimmäistä vuotta yleisessä sarjassa, mestari kertoi.
Pääsarjojen kilpailijamäärien lasku näkyy etenkin erikoispitkän matkan osanottajalistassa. Maajoukkuesuunnistajien kausi on pitkä ja tiivis ja maajoukkueen takana kansallisen tason suunnistajien määrä on radikaalisti vähentynyt. Vuonna 2005 Oriveden tuolloin SM-pitkän nimeä kantaneeseen tapahtumaan starttasi 110 miestä, josta 61 saapui maaliin asti. Naisissa 43 starttaajasta 39 saapui maaliin. Nyt 17 vuotta myöhemmin miesten tuloslistalta löytyy 62 lähtijää ja 44 hyväksyttyä tulosta. Naisten vastaavat lukemat Jämsässä olivat 24 ja 22. Tosin vuoden 2005 kisa käytiin kesän korvilla toukokuun lopussa, joten ajankohdan vaikutusta voidaan arvailla.
Haapala pitkällä kirillä mestariksi
Haapala sai yhteislähtökilpailussa seurakseen MS Parman Enni Jalavan, Suunta Jyväskylän Tereza Janosikovan ja Jämsän Retki-Veikkojen Venla Taulavuoren. Tasan 18 kilometrin matkalla naisten välille saatiin järjestys vasta viimeisillä kilometreillä.
Janosikova oli pummannut itsensä ulos viimeisillä perhoshajonnoilla. Haapala kiihdytti Jalavalta ja Taulavuorelta karkuun osoittaen olevansa kolmikosta fyysisesti vahvin.
– Ajoin Venlan ja Ennin pienen etumatkan kiinni polulla. Päätin vain jatkaa kovaa juoksua ja ratkaista kilpailun pitkällä kirillä. Ennin kanssa tuli vielä tiukka kilpailu, mutta lopullisesti voitto ratkesi viimeiselle rastille, mestari jatkoi.
Erikoispitkän jälkeen Haapala pääsi ansaitulle kilpailutauolle. Loppusyksyllä opinnot ovat ottaneet urheilua suuremman roolin. Hän on muuttanut Kuopioon ja aloitti lääketieteen opinnot Itä-Suomen yliopistossa.
Jalava sai pidettyä Haapalan selän näkyvissä, mutta kultamitalikamppailuun hänestä ei lopussa ollut.
– Loppu ratkesi pelkkään fysiikkaa. Ida oli tänään kaikista vahvin ja sai lopun tieosuudella revittyä ratkaisevan eron, Jalava tunnusti.
Hopeamitalisti oli joka tapauksessa tyytyväinen tulokseensa. Sveitsin maailmancup ja sitä seurannut maajoukkueleiri painoi vielä kisaviikolla. Mitali oli Jalavalle ensimmäinen henkilökohtainen aikuisten sarjassa.
– Tässä kilpailussa voi niin monta asiaa mennä pieleen, eikä tämä kisa ole mennyt minulta edellisinä vuosina hyvin. Nyt oli mukava onnistua.
Taulavuori tuli pronssille puolitoista minuuttia Haapalan jälkeen. Rastikarhujen Mira Kaskinen oli kisan viides jo lähes yhdeksän minuuttia voittajan takana.
Nopein mies hylättiin
Miesten 26 kilometrin radalla mestari selvisi vasta dramaattisten vaiheiden jälkeen. Helsingin Suunnistajien Topi Syrjäläinen saapui maaliin ensimmäisenä, mutta päivä päättyi leimantarkastusteltan väärään päätyyn itkumuurille. Ennen tien ylitystä Syrjäläinen oli käynyt väärällä rastilla ja nimi meni saman tien tuloslistan ylimmältä paikalta alas hylättyjen riville. Mestariksi tulikin reilun minuutin myöhemmin maaliin saapunut Ikaalisten Eetu Savolainen.
– Taidollisesti ei ollut ongelmia ja etenkin alku oli fyysisesti vahvaa. Viimeinen tunti oli taistelua, kun alaselkä ja jalat kramppasivat. Topin kyytiin ei ollut lopussa vauhdillisesti mitään mahdollisuutta vastata, mutta mestaruus tuli nyt kuitenkin minulle, Savolainen kertoi kisan jälkeen.
SM-pitkällä hopealle suunnistaneen Savolaisen loppusyksy oli vaikea, kun sairastelu verotti kulkua Sveitsin maailmancupissa. Kausi oli mukava päättää voittoon, vaikka Syrjäläisen hylkäyksen myötä siinä oli ehkä yllättävä sivumaku.
Savolainen karkasi Topi Syrjäläisen isoveljen Artun kanssa omille teilleen toisella perhoslenkillä. Topi seurasi pari minuuttia perässä ja pääletka vajaa pari minuuttia myöhemmin. Topi sai kärkikaksikon kiinni muutama kilometri ennen maalia, eikä kummallakaan karkulaisella ollut mahdollisuutta seurata.
Oikealla rastilla käynti olisi tuonut Topi Syrjäläiselle noin minuutin lisäreissun ja kärjessä menneellä kaksikolla olisi ollut vielä suurempi etumatka. Olisiko se riittänyt Savolaiselle?
– Olisi vaatinut Topilta parin-kolmen minuutin pummin, että etumatka olisi riittänyt. Jos Topi olisi korjannut heti väärältä rastilta oikealle hän olisi kyllä ottanut silti kiinni ja voittanut, Savolainen vastaa.
Vesi söi rastit kartalta
Syrjäläisen veljeksille päivä ei ollut paras mahdollinen. Topin hylkäyksen päälle Arttu menetti jo varmalta haiskahtaneen mitalin, kun kartta oli mennyt märässä kelissä lukukelvottomaksi, eikä ympärillä ollut kilpakumppaneita. Matkaa oli taitettu noin 23 kilometriä.
– Kartalta puuttui pari rastia kokonaan. Kyllähän se harmitti, kun jouduin venaamaan Jylliä (Juho Ylinen) rastilla nelisen minuuttia, vaikka hetki sitten olin ollut vielä näköetäisyydellä Topista ja Eetusta, Arttu muisteli kisaa.
Pari kilometriä matkaa maaliin ja mitalisijalla. Eteenpäin ei pääse, kun tiedä, mihin mennä. Artun kilpailun aikaisia tunnelmia voi vain arvailla, mutta mainittakoon, että hän käytti haastattelussa harmittaa-verbin tilalla hieman kovempaa ilmaisua, joka kuitenkin korvattiin tässä artikkelissa painokelpoisemmalla verbillä.
Arttu pääsi Ylisen mukana maaliin asti, mutta juoksuvoimainen nouskilainen karkasi hopealle. Ylisen tuntumassa tuli myös vuoden 2019 erikoispitkän mestari Anton Kuukka. Tampereen Pyrinnön mies paineli Syrjäläisen ohi pronssille loppusuoralla.
Järjestäjiä Syrjäläinen ei syyttänyt, sillä lähtöhetkellä kartta oli hyvässä sinetissä. Erikoispitkän tuoksinassa muoviin oli tullut reikä ja kosteassa kelissä se oli jossain vaiheessa hörpännyt aimo annoksen vettä.
– Kartta on suunnistajan tärkein työväline ja itsepähän rymysin sen kanssa, Arttu Syrjäläinen jatkoi.
Dramaattisten vaiheiden jälkeen Ikaalisten Nouseva-Voima otti kaksoisvoiton. Nouski on ottanut viimeisen kuuden vuoden aikana erikoispitkillä miesten yleisessä sarjassa yhteensä seitsemän mitalia neljän erin miehen voimin. Kaksoisvoittoja on kaksi ja mestaruuksia kolme. Mistä se kertoo?
– Kyllä tämä kilpailu sopii Nouskin miehille, kun me harjoittelemme määrällisesti niin paljon. Kun katsoo muiden palkinnoille päässeiden miesten olemusta, niin näyttää aika koville ottaneen. Itsellä ei oikein edes tunnu kovin pahalta. Huomenna voisi mennä juoksemaan pitkän lenkin, analysoi Ylinen palkintojenjaon jälkeen.
Monen suunnistajan kausi päättyi Jämsään, mutta Ylinen jatkoi pitkiä lenkkejä. Kolme viikkoa SM-kisan jälkeen hän juoksi polkujuoksun MM-kisoissa Thaimaassa sijalle 36.
Vuoden 2023 erikoispitkän mitalit ratkaistaan Kouvolassa.
Naisten kärkinelikko kartankääntörastilla. Etualalla vasemmalla mestari Ida Haapala, hopeamitalisti Enni Jalava (kesk.) ja neljänneksi kilpailun ulkopuolella suunnistanut Tereza Janosikova. Taustalla pronssille suunnistanut Venla Taulavuori.
Lue myös:
Lumonite SM-yösuunnistus: Teini ja Syrjäläinen yön valtiaat
SM-viestit suunnistettiin Hämeenlinnassa
TEKSTI JA KUVA Juho-Veikko Hytönen
Suunnistaja 6/2022