Fredric Portin rakentaa Akseli Ruoholasta mestaria

Fredric Portin tuntee huippu-urheilun molemmin puolin: entisenä maajoukkuesuunnistajana ja nykyisenä valmentajana. Kun hän ryhtyi valmentamaan Turussa harjoittelevaa Akseli Ruoholaa Pietarsaaresta käsin, ratkaisevaksi nousi luottamus ja valmennuksen rauhallinen rytmi, joka on kantanut läpi menestysvuosien.

Akseli Ruoholan valmentaja Fredric Portin oli aktiiviaikanaan itse maajoukkueessa, minkä jälkeen hän ehti toimia myös maajoukkueen päävalmentajana. Portin asuu Pietarsaaressa, missä hän työskentelee kaupungin liikunta- ja hyvinvointipalvelupäällikkönä. Koko kolmivuotisen yhteistyön ajan Portin ja Turussa vaikuttava Ruohola ovat asuneet eri paikkakunnilla.

– Nuorta oppipoikaa valmentaessa koko paletin toimimaan saaminen voisi olla vaikeaa, jos asuu eri paikkakunnalla, mutta Aksu on sen verran kokenut urheilija, ettei häntä tarvitse ohjata kädestä pitäen kaikissa harjoituksissa, Portin sanoo.

Ei suuria muutoksia

Portin suunnittelee Ruoholan päiväkohtaisen ohjelman noin kahdeksi viikoksi kerrallaan, mutta ohjelma ei tule ”ylhäältä annettuna”, vaan se noudattaa yhdessä aiemmin laadittua vuosisuunnitelmaa. Lisäksi tarkkaa ohjelman tekoa on edeltänyt keskustelu. Valmennukseen kuuluu sekä fyysinen harjoittelu että taitopuoli. Tosin etävalmennuksessa taitopuolen jokaista nyanssia on vaikea käsitellä varsinkin, kun lajin matkavalikoima on laaja.

– Turun urheiluakatemian tuki Jari Sipilän johdolla on ollut tässä todella tärkeää, kun en itse pysty olemaan kovin usein paikalla.

Kauden 2025 kahden arvokisamitalin takana ei ole ihmeellisiä muutoksia harjoittelussa. Valmentaja näkee, että opintojen laittaminen tauolle oli erittäin hyvä päätös.

– Vaativat lääkäriopinnot ovat kuitenkin tietyllä tavalla olleet jonkinlainen jarru. Aksu on todella huolellinen ja haluaa keskittyä arkipäivissään vain olennaisimpiin juttuihin saadakseen kaiken toimimaan. Mutta opintojen yhdistäminen huippu-urheilun kanssa väsyttää silti jonkin verran, vaikka itsekään tätä en ole aina huomannut, Portin sanoo. 

Portin suunnisti itse urallaan lukuisia SM-mitaleita ja edusti Suomea arvokisoissa. Hän näkee Ruoholan olevan ominaisuuksiltaan pitkälti samanlainen kuin itse.

– Pohjimmiltaan olemme melko hitaita dieselkoneita, jotka kestävät hyvin harjoitusmäärää, ja joiden myös pitää harjoitella paljon.

Portinin mukaan sekä Ruohola että hän itse kestivät kovia määriä hyvin lähelle arvokisoja.

– Olemme molemmat tehneet sen virheen, että olemme keventäneet harjoittelua liikaa ja liian aikaisin huippukunnon saavuttamiseksi.

Järjestelmällinen ja systemaattinen

Kaksikon välisenä erona on se, että Ruohola pärjää suunnistuslajien kaikilla matkoilla. Portin ei juurikaan kilpaillut sprintissä.

– Aksu on tehnyt paljon taitoharjoittelua ja analysoinut suorituksiaan sprintin puolella, joten hän on siinä kehittynyt ja alun perin raivannut tiensä sitä kautta maajoukkueeseen. Uskon, että olisin pärjännyt itsekin sprintissä, jos motivaatiota olisi ollut kehittyä, mutta sprintti ei vain kiinnostanut tarpeeksi.

Toinen ero valmentajan ja valmennettavan välillä on se, että valmentajan mielestä Ruohola on huomattavasti järjestelmällisempi ja systemaattisempi kuin hän itse.

– Olin itse mielialaurheilija, sekä hyvässä että pahassa. Kaltaiseni taiteilijasielut haluavat tehdä asiat omalla tavallaan. Se ehkä jätti tietynlaisen systemaattisuuden puuttumaan omasta harjoittelusta. Ehkä sitä olisi tarvittu absoluuttisella huipulla.

Yhteistyön alkaessa Ruoholan harjoittelu ei muuttunut radikaalisti. Määrää otettiin hieman alas ja mukaan otettiin ”laadukkaampia kilometrejä”.

– Ehkä suurin muutos oli tupla-VK-päivät, jota alettiin tehdä säännöllisesti. Ne tuntuvat kehittävän hyvin.

Portinin mukaan Ruohola on jo keväisin hyvässä kunnossa talven perusharjoittelun jälkeen. Mitään ihmeellisiä kunnon virittelyjä ei tarvita.

– Ehkä suurin kehityspotentiaali on silti maksimialueella. Mutta tässä pitää muistaa, että sopivan MK-alueen kehittämisessä pitää löytää se hiuksenhieno tasapaino sopivan ja liiallisen kuormituksen välillä.

Hän muistuttaa, että urheilijan maksimialue kehittyy myös pitkän kilpailukauden ansiosta. Itsensä maksimialueelle puskeminen ja siellä hyvin suunnistaminen ovat myös henkimaailman juttuja.

– Onnistumiset johtavat aina uusiin onnistumisiin. Tänä vuonna Aksun suorituksissa on ollut aivan uudenlainen rauha, mikä on seurausta siitä, että hyviä suorituksia tuli jo heti kauden alussa. Tästä on taas todella hyvä jatkaa eteenpäin.