Hiihtosuunnistuksen SM-kisat

Vantaan Hakunilassa järjestettiin tammi-helmikuun taitteessa historialliset hiihtosuunnistuksen SM-kisat. Vain kerran aiemmin SM-mitaleja on jaettu etelämpänä, vuonna 1971 Siuntiossa. 

SM-sprintin ja takaa-ajon järjestelyistä vastasi kolme seuraa: OK77, Rasti-Jyry ja Pihkaniskat. Kilpailunjohtaja Reijo Huotari oli tyytyväinen ja helpottunut kisaviikonlopun jälkeen.

– Tunne on kuin olisi järjestänyt kisat kaksi kertaa. Vuosi sitten teimme kovan työn, mutta lunta ei tullut. Viime vuonna päätimme, ettei me jätetä tätä kesken, kun kerran jo merkattiin urien ja rastien paikat, Huotari sanoo.

Järjestäjät hakivat kisoja uudestaan täksi vuodeksi, ja saivat järjestää ne.

– Vedimme puoli vuotta henkeä ja syksyllä aloitimme taas.

Järjestelyt saivat kehuja

Osallistujat kiittelivät järjestelyjä. Erityisesti radat saivat kehuja. Mukana oli lähes 400 hiihtosuunnistajaa.

Huotarin mukaan idea kisoihin oli ratamestariryhmän johtajan Keijo Taljan. OK77 ja Rasti-Jyry olivat järjestäneet parina talvena onnistuneet hiihtosuunnistuksen AM-kilpailut.

– Keijo sitten kysyi meiltä Pihka­niskoil­ta, että järjestetäänkö yhdessä SM-kisat. Harkitsimme hetken ja päätimme lähteä mukaan.

Viime vuonna lunta ei ollut riittävästi, mutta tänä vuonna se riitti. Järjestäjien verenpaine alkoi kuitenkin nousta, kun kisaviikon alussa sääkartat muuttuivat sinisiksi, hieman liian sinisiksi. Lopulta pakkanen pysyi alle 20 asteessa ja kisat saatiin vietyä läpi.

– Kerrankin oli riittävästi lunta. Olisihan se ollut kohtalon ivaa, jos nämä olisi pitänyt perua pakkasen takia, Huotari nauraa.

Vantaan kaupungin tuki tärkeää

Kylmän takia lähtöjä siirrettiin molempina päivinä tunnilla. Pakkasesta oli myös jotain hyötyä. Kisat järjestettiin suositulla ulkoilualueella, ja järjestäjiä arvelutti, kuinka kisat saadaan vietyä läpi muiden ulkoilijoiden keskellä. Kisaladut oli varattu kisojen ajaksi vain hiihtosuunnistajille, mutta Hakunilassa liikutaan muutenkin kuin suksilla. Pakkasen takia väkeä oli vähän liikkeellä.

Huotari kiittelee erityisesti Vantaan kaupungin valtavaa tukea tapahtumalle. Yhteistyösopimuksella järjestäjä sai käyttöön urheilukeskuksen tilat sekä läheisen koulun, joka toimi erinomaisena pakkassuojana kilpailijoille.

– Lisäksi kaupungin latumiehet ajoivat kaikki urat maastoon. Me vain ohjasimme heidän työtään. Vantaan tuki tapahtumalle oli aivan korvaamaton, kilpailunjohtaja sanoo.

Järjestäjän kova urakka

Kaupungin lisäksi myös valvoja Santeri Aikio saa kiitosta.

– Santerilta tuli vielä hyviä huomioita ja hienosäätöä kisan alla urien ja rastien paikkojen suhteen.

Kaupungin taustatuesta ja valmiista leveistä urista huolimatta Huotari piti järjestelyjä yllättävän isona urakkana. Etenkin kisamaastoa halkoneen kahden tien ylityspaikkojen lumetusta hän kutsui kilpajuoksuksi tienpitäjän kanssa.

– Lumetimme isolla joukolla ja suurella vaivalla ylityspaikat. Seuraavana päivänä tienhoitaja oli käynyt auraamassa ja hiekoittamassa tien.

Kaikkiaan kisoja järjesti reilut sata talkoolaista. Organisaatio oli tehokas: kun maali suljettiin sunnuntaina kello 16.30, oli kaikki rastit pois maastosta tuntia myöhemmin.

Huotari piti lähes kokonaan taukoa suunnistuksesta useamman vuosikymmenen, mutta teki paluun muutama vuosi sitten. Moni miettii, kannattaako tällaisia kisoja järjestää. Huotarin mielestä kannattaa.

– Ainakin minulle tämä oli opettavainen kokemus, kun kolmen seuran kanssa tehtiin asiat yhdessä ja samalla tutustui uusiin ihmisiin. Moni sanoi, että oli kova urakka, mutta kenenkään en kuullut sanovan, että tämä olisi ollut typerä idea.