Historialliset sprinttisuunnistuksen EM-kilpailut

Sprinttisuunnistuksen EM-kilpailut Italiassa olivat suomalaisittain historiallisen onnistuneet. Tuomas Heikkilän henkilökohtainen pronssi ja sprinttiviestijoukkueen pronssi olivat jotain, mitä suomalaiset ovat jo kauan jahdanneet. 

Lokakuussa Italian Veneton alueella käydyt sprinttisuunnistuksen EM-kilpailut antoivat suomalaiselle sprinttisuunnistukselle jotain, mitä on ehditty odottaa vuosikymmen. Kahden mitalin EM-kilpailut päättivät suomalaisten pitkän kuivan kauden sprinttisuunnistuksen henkilökohtaisessa menestyksessä, mutta olivat myös historian ensimmäiset, joissa Suomen sprinttiviestijoukkue onnistui mitaleille asti. EM-kilpailut olivat samalla maailmancupin päätöskierros.

Kesän aikana erinomaista sprinttikuntoaan väläytellyt Tuomas Heikkilä vastasi heti toiveisiin ja onnistui kilpailujen avausmatkalla. Vaikka potentiaali on ollut olemassa, Heikkilän pronssimitali tuli varmasti monille myös yllätyksenä. Suomalaisia ei olla nähty arvokilpailuissa tai maailmancupeissa sprinttikilpailujen kärkikolmikoissa sitten vuoden 2013, jolloin Mårten Boström voitti kotikilpailuissa Vuokatissa sprintin MM-kultaa ja Venla Harju (kilpailujen aikaan Niemi) pronssia.

Miesten kilpailussa aamun karsintaan lähteneestä 142 urheilijasta iltapäivän finaaliin pääsi 45. Heikkilä voitti oman karsintaryhmänsä. Finaalissa edelle ehtivät maailmancupin kärkipaikkojen hallitsijat Sveitsin Matthias Kyburz ja Norjan Kasper Harlem Fosser. Kultamitaliin pystyäkseen Heikkilän tossun olisi pitänyt liikahtaa viisi sekuntia kovempaa, hopea jäi vain sekunnin päähän.

Knock-Out sprintissä Heikkilä eteni ainoana suomalaisena välierävaiheeseen. Vauhtia piisasi, eikä Heikkilä jäänyt odottelemaan muita. Taktiikkana ollut kilpailun hallinta kärjestä kuitenkin karahti huonoihin reitinvalintoihin, ja finaalipaikan menetykseen. Heikkilä totesikin, että Knock-Out sprintti, jossa erien pituudet ovat ainoastaan 6–7 minuutin luokkaa, vaatisi vielä omaa panostustaan, ja kehittymisen varaa löytyy.

Venla Harju ylsi henkilökohtaisen sprintin sijalle 11. Kaksoisvoitto meni Ruotsin Sara Hagströmille ja Tove Alexanderssonille. Kolmannelle sijalle sprinttasi Sveitsin Simona Aebersold .

Sprinttiviestin voittoon suunnisti ylivoimaisesti koko kilpailun kärjessä edennyt Ruotsi, jolla oli aikaa ottaa ankkuriosuudella rennosti. Hopealle tuli Sveitsi, joka tuli maaliin 36 sekuntia perässä. Suomi historiallisesti kolmanneksi 54 sekuntia voittajaa perässä.

Arvokilpailujen sprinttiviesteissä Suomen joukkueessa on toistunut jo harmittavankin usein sama kaava: Joitain yksilöonnistumisia nähdään aina, mutta koko ykkösjoukkueen täydellistä onnistumista ei koko sprintin historian aikana. Vuoden 2023 EM-kilpailut katkaisivat tämän putken.

Heikkilä arvioi onnistumisen taustalla olleen tiedon siitä, että jokainen joukkueen jäsen on hyvässä ja riittävässä kunnossa. Kauden yksittäisten onnistumisten myötä myös koko joukkueen itsetunto oli valmiina mitalitaistoon.

Suomen joukkueessa suunnistivat Inka Nurminen, Teemu Oksanen, Tuomas Heikkilä ja Venla Harju, joista jokainen onnistui tontillaan kiitettävästi. Päävalmentaja Thierry Gueorgiou oli lyönyt joukkueen kokoonpanon lukkoon jo hyvissä ajoin, eikä muutoksille nähty syytä, vaikka Nurmisen henkilökohtainen sprintti päättyikin kaksi päivää aikaisemmin karsintaan. Finaalipaikka jäi yhden sijan ja yhden sekunnin päähän.

Juoksuvoimainen ja kesällä vakuuttavia sprinttinäyttöjä antanut Nurminen keräsi itsensä kasaan valtavan pettymyksen jäljiltä ja teki sprinttiviestin avauksessa sen, mitä pitikin ja toi joukkueen vaihtoon seitsemäntenä. Toisella osuudella Oksanen laittoi kaasun pohjaan. Sijoitus nousi kolmanneksi.

Kolmannella osuudella Heikkilä eteni pitkään Sveitsin Matthias Kyburzin ja Norjan Kasper Harlem Fosserin kanssa, mutta kuittasi loppukirissä molemmat. Sprinttiviestiosuus meni niin purkkiin, että Heikkilä nostaa viestimitalin tuoneen suorituksen tietyllä tavalla henkilökohtaista mitalia korkeammalle.

– Siinä tuli itselle viestin jaettu nopein osuusaika Fosserin kanssa ja kun loppukirissä pystyi nitistämään kaksi tosi isoa esikuvaa itselle, joita on aina katsonut ylöspäin, siitä jäi jopa parempi fiilis.

Ankkuriosuudella koettiin sprinttiviesteissä harvinaista sekunti- ja sijoituskamppailua. Usein muutama kärkimaa on karannut omille teilleen ja takanakin erot ovat olleet selkeitä. Nyt viestin kahdesta himmeämmästä mitalista taisteli kolme ankkuria.

Venla Harju lähti osuudelle toisena, mutta Sveitsi ja Norja hengittivät heti niskassa, ja kolmikko eteni pitkälle toisiaan nähden. Loppulenkille lähdettäessä asemat oli vakiintuneet järjestykseen Sveitsi, Suomi, Norja ja asetelma piti loppuun asti. Maaliin kaikkensa antanut ankkuri pääsi juoksemaan joukkuetoverit vierellään.  

Poimintoja Italiasta  

Viimeiset arvokilpailut

Italian EM-kilpailuihin päättyi ainakin neljä urheilu-uraa. Suomalaisittain merkittävin lopetuspäätös oli Aleksi Niemen, joka on useasti nähty sprinttaamassa kansainvälisissä kilpailuissa ja jolta löytyy myös MM-hopeaa maastomatkojen viestistä vuodelta 2019.

Sveitsin Elena Roos päätti kansainvälisen maajoukkueuransa huippuvetoon knock-out sprintissä ja otti viimeiseltä kilpailumatkaltaan EM-hopeaa. Hopea oli Roosille toinen henkilökohtainen arvokilpailumitali, mutta viesteistä mitaleita naisella riittää. Sveitsiläisistä myös Sabine Hauswirth päätti kansainvälisen uransa Italian kujille.

Ruotsalaisista Lina Strand ilmoitti Instagram-postauksessa, että suurin palo lajissa kehittymistä ja mitalien jahtaamista kohtaan on sammunut ja on aika siirtyä elämässä seuraavaan vaiheeseen. Strand ylsi Italiassa henkilökohtaisen sprintin sijalle kuusi. Ruotsalainen edusti ensimmäisen kerran arvokilpailuissa vuonna 2012 ja yhteensä edustuskertoja ehti kertyä 18.

Todellinen knock-out Knock-Out

sprintin välierissä nähtiin todellinen tyrmäys, kun Norjan Kasper Harlem Fosser ja Sveitsin Joey Hadorn törmäsivät ja tyrmäsivät toinen toisensa ulos loppukilpailusta. Sairaalareissua vaatinut yhteenotto ei onneksi osoittautunut vakavaksi, mutta maailmancupin voittotaistelun kannalta jännitys lopahti. Voittamalla knock-outin finaalin, Sveitsin Matthias Kyburz todisti, että olisi ollut maailmancupin voittajakandidaatti, vaikka Fosser olisi ollut mukana. Lopputuloksia tilanteen ollessa toinen, voi vain spekuloida.

Hagström otti omansa

Sveitsin maastomatkojen MM-kilpailuissa niukasti mitalien ulkopuolelle jäänyt, ja silloin silminnähden tilanteeseen pettynyt  Sara Hagström paikkasi tilanteen, eikä tyytynyt vain ottamaan ensimmäistä arvokilpailumitaliaan, vaan valitsi väriksi kultaisen. Hagström kukisti Tove Alexanderssonin kahdeksalla sekunnilla henkilökohtaisessa sprintissä.

Yannickin pettymys

Belgialainen Yannick Michiels ei salaillut ennen EM-kilpailuja, että miehen ainoana tavoitteena on palata kilpailuista kotiin euroopanmestarina. Valitettavasti kilpailujen alla terveyshuolista kärsinyt Michiels joutui jälleen epäonnensoturin rooliin ja luopumaan niin voitto-, kuin mitalihaaveistakin henkilökohtaisessa sprintissä. 32-vuotiaalla sprinttispesialistilla on taskussaan MM-pronssi ja EM-hopea. Jos sprinttipanostus jatkuu vuoteen 2025 asti, on belgialaissuunnistajalla edessä EM-sprintti kotimaassa.

Kovia tippujia

EM-kilpailut avannut henkilökohtainen sprintti yllätti heti, sillä nippu kovia nimiä jätettiin tylysti finaalin ulkopuolelle. Esimerkiksi Sveitsin Daniel Hubmann, Ruotsin Gustav Bergman ja (EM-kilpailujen ulkopuolella) Uuden-Seelannin Tim Robertson kokivat tylyn kohtalon, vaikka miehet ovat olleet sprinttikilpailuissa menestyvien vakiokalustoa.

50 % ruotsalaisia

Ruotsin naissprintterit osoittivat tasonsa henkilökohtaisessa sprintissä. Kymmenen parhaan joukosta puolet olivat ruotsalaisia. Miesten kilpailussa ruotsalaisia värejä edusti puolet 12 parhaan joukkoon suunnistaneista. Myös Knock-Out sprintin finaalipaikoista puolet menivät ruotsalaisille sekä naisten että miesten sarjoissa.