Jussi Silvennoiselle kartoittajan työ on myös luontoliikuntaa parhaimmillaan. Samalla se antaa kiehtovan mahdollisuuden oppia maankäytön historiasta.
Porvoon Jukolan osalta suuri huipennus on vielä edessä, mutta Jussi Silvennoisen osalta työ on jo tehty. Jukola-projektissa tavoitteena on, että kartta on pääosiltaan valmis jo kaksi vuotta ennen kilpailua. Pelivaraa pitää olla runsaasti, sillä Jukolassa kartan painaminen ja käsittely on iso työ ja vie aikaa.
– Porvoon tapauksessa korona napsahti väliin, joten olimme tavallaan jopa liiankin ajoissa. Kartta valmistui kuitenkin ajallaan. Käytännössä kartta on ollut painamista vaille valmis jo hyvän aikaa. Omalta osaltani tein viimeiset korjaukset tiedostoon viime syksynä, Silvennoinen sanoo.
Hän teki myös neljä harjoituskarttaa. Kokonaisuudessaan kartoittajan Jukola-projekti ei ole hätäisen hommaa, sillä huolellinen työ vie aikaa.
– Jos vuosina sanon, kaksi vuotta. Toki tämä ei ole ollut ainoa työni, mutta kahden vuoden ajan olen tehnyt toistuvia Porvoon reissuja.
Miten työ sitten etenee? Kun Porvoon Jukolan paikaksi päätettiin Epoo, järjestäjät hoitivat ison ja tärkeän asian eli maanomistajaluvat. Siihen Silvennoinen ei puuttunut lainkaan.
– Kun minä saan alueen mitä lähteä työstämään, teen itselleni pohjakartan. Käytännössä saan avointa aineistoa netistä suoraan lataamalla erittäin paljon. Pohjakarttojen valmistelu on minulla sellaista talviajan puuhaa. Kun lumi sulaa, lähden maastoon.
Silvennoinen ei käytä maastotietokonetta, joten hän jalkautuu pohjakartan ja kynän kanssa maastoon.
– Kahlaan koko alueen läpi ajatuksella, että näen kaiken mitä maastossa on. En käy jokaisella neliömetrillä, mutta kuitenkin näen periaatteessa jokaisen neliömetrin. Jos olisi maastotietokone, piirtäisin samanaikaisesti OCADilla kartan pohja-aineistoon jokseenkin valmiiksi. Kun teen kynällä ja pohjakartalla, reissusta kotiuduttuani skannaan piirtämäni pohjakartan ja piirrän pienellä viiveellä OCADilla.
– Usein käy niin, että iso osa piirtotyöstä jää seuraavaan talveen.
Vaikka paljon tapahtuu myös sisällä pöydän ääressä, keskiössä on jalkaisin tapahtuva maastotyö. Se miellyttää Silvennoista. Silloinkin, kun töissä on räntäsadepäiviä.
– Olen erittäin tyytyväinen, että vielä kukaan ei ole onnistunut jalkaisin tapahtuvaa maastotyötä täysin automatisoimaan. Onneksi vaatii vielä paljon luontoliikuntaa.
Yllätyksiä Porvoon Jukola-projektiin ei mahtunut, mutta hankalinta oli sama kuin muuallakin:
– Se, ettei mikään maasto Porvoossa tai muuallakaan ole aina semmoista upeaa ja hienoa, kaikissa maastoissa on aina ne törkyalueet. Eihän se kauhean kivaa ole niitä tummanvihreitä alueita kahlata läpi. Ne ovat ikäviä ja työläitä. Porvoossa vastakohtana ovat mahtavat kallioalueet, niitä on ollut juhlaa tehdä.
Millainen Jukola Porvoossa nähdään?
– Vaativa suunnistuskilpailu on tulossa, hienot puitteet, kaikilta osilta. Hienon Jukolan ainekset. Vaikka kartoittaja tekee jokaisen työnsä kunnolla ja perusteellisesti, on Jukola kartoittajallekin erityinen asia. Jukola-kartan tekemisellä on iso merkitys, sanoo Silvennoinenkin.
– Jos teen Jukola-karttaa, maastossa kulkiessa pyörii mielessä, että tätä karttaa tullaan käyttämään ahkerasti ja tällä mäellä tullaan eräänä kesäyönä juoksemaan kovaa. Siinä on kartoittajallekin oma hohtonsa. On hyvin paljon motivoivampaa tehdä tällaista karttaa kuin tavallista karttaa.
Silvennoinen on saanut kartoistaan paljon kehuja, mutta vastaavasti myös risuja. Se kuuluu työn kuvaan, sillä kartoittajallekin sattuu huonoja päiviä.
– Jos ajattelen muita suunnistuskartoittajia, varmaan pikkuisen pelkistetympää karttaa teen. Pyrin tekemään semmoista, jota pystyy lukemaan huippusuunnistaja juoksuvauhdissa.
Pentti Hassisen opissa oli hyvä kehittyä
Silvennoinen kasvoi kartoittajaksi vähitellen. Suunnistusharrastus alkoi lapsena, ja kartat tuntuivat todella mielenkiintoisilta.
– Pikkuhiljaa olisiko ollut 15-vuotiaana ensimmäisiä kertoja rupesin piirtämään karttoja. Hassisen Pentti on ollut oppi-isäni. Pentti otti minut oppipojaksi. Monena kesänä oli Pentin apuna maastossa, Silvennoinen kertoo.
– Arvostan monia nykyään hyvinkin aktiivisena olevaa kartoittajaa, mutta oppi-isää jos ajatellaan, Pena oli sellainen.
Hassinen oli arvostettu joensuulainen kartoittaja, joten opissa oli hyvä kasvaa ja kehittyä työssä.
– Pikkuhiljaa kartoittaminen tuli elämäntavaksi: kesä ei ole kesä, jos ei tee karttoja. Toki aikanaan kouluja kävin, opiskelin ja tein muitakin hommia, mutta aina maastossa kartanteko on ollut se hieno asia mistä olen nauttinut. Arkityöt olivat pakkopullaa.
Työelämän käänteet veivät siihen, että Silvennoinen perusti toiminimen 1999. Siitä eteenpäin hän on tehnyt suunnistuskarttoja ja nauttinut polustaan.
– Täytyy sanoa, että elämänlaatu nousi huomattavasti niistä vuosista, kun olin aiemmin tehnyt niitä niin sanottuja oikeita töitä maanmittarina. Niiden jälkeen tuli tämmöinen taitelijan vapaus ja oman ajankäytön hallinta. Olen kyllä oikein hyvin viihtynyt.
Silvennoinen nauttii työstään ja vapaudestaan.
– Kauhistuttaa, kun ihmiset kysyvät silloin tällöin, että milloin jään eläkkeelle. Tuntuu melkein, että minkä takia. Kun tämä on älyttömän kivaa. Ei ole tarvetta vielä siirtyä sivuun, hän sanoo hymyillen.
Jukola on Silvennoisen pöydällä jatkossakin. Työn alla on Timo Joensuun kanssa Kauhavan Jukolan kartta. Myös Mikkelin Jukolan karttaa hän on jo aloitellut.
– Sana Jukola herättää innostusta.
Kartoittaja kulkee metsässä työtään tekemässä omatoimisesti, mutta monenlaisia kohtaamisia ja sattumuksia työhön mahtuu.
– Hienoa on ollut kohtaamiset metsäneläinten kanssa. Ei dramatiikkaa, mutta hieno hetkihän se on, kun näkee metsän kuninkaan. Siinä ajattelee, että minä en ole isäntä tässä metsässä.
Toisinaan sattuu yllätyksiä. Kerran Silvennoinen oli jättänyt auton parkkiin sorakuopan luo. Siihen palattuaan auton etu- ja takapuskurin luo oli ilmestynyt iso kasa soraa. Hänellä ei ollut matkassa lapiota, mutta aikansa potkittuaan hän sai autonsa pois. Asiaa tapahtuman jälkeen kartan tilaajalle ihmeteltyään selvisi teon taustaa:
– Selvisi, että paikallinen maanomistaja oli olettanut minun olevan valtion virkamies. Hänellä oli jotain kärhämää. Maanomistajasuhteessa tapahtuu kaikenlaisia yllätyksiä.
Uteliaisuus maastoon, historiaan ja menneisyyteen
Kartoittajan työ on monipuolista. Yrittäjänä Silvennoisella on yrittäjän vapaus, ja hän kokee roolinsa eräänlaiseksi yhteiskunnan tarkkailijaksi. Se on jotain muuta kuin työnteon nykymeno yleisesti nykyään.
– Oma maailmankuvani on niin erilainen, tykkään metsässä liikkua. Loistava työpaikka. Tässä pystyy itse hallitsemaan itsensä. Ajattelen, että tällainen sopii loistavasti minunkaltaisille ihmisille, jotka ei halua olla toisten määräiltävinä. Jos luonnossa viihtyy ja pärjää ja haluaa päättää itse omasta ajankäytöstään, tämä (kartoittajan työ) on loistava vaihtoehto. Suosittelen.
Kun Jussi Silvennoinen kohtaa maastossa kuopan, hän miettii, minkä takia kuoppa on siinä. Hän tietää, että taustalla on aina jotain, ei kuoppaa huvikseen ole tehty.
– On tullut uteliaisuus maastoon, historiaan ja menneisyyteen. Erilaisissa maastoissa liikkuessani opin maankäytön historiasta yhtä ja toista. Sitä tietoa olen tässä harrastuksena käyttänyt: olen tehnyt suunnistuskarttoihin pohjautuvia, vaikka tietyn kylän historiaa kuvaavia karttoja, Silvennoinen kertoo innoissaan.
Kartoittajista tulee suunnistuskartan tekemisen ohessa kyseisen alueen erinomaisia maastoasiantuntijoita, ja sitä voisi Silvennoisen mielestä hyödyntää enemmänkin.
– Ehkä emme ole sitä itse tajunneet, että meille kertyvä maastotieto on arvokasta. Sitä pitää osata jalostaa ja tarjota toisille.
Harjoituskartat
Jukolan ja Venlojen viestin suunnistajille on joka vuosi tarjolla upeat harjoituskartat. Kartat ovat varsinaisen Jukolan kartantekijän käsialaa, jotta suunnistaja saa parhaan mahdollisen käsityksen tulevasta kartoitustyylistä.
Porvoo Borgå Jukolan 2023 neljässä harjoitusmaastossa on tarjolla useampi rata ja lisäksi kilpailuviikonlopulle avataan mallisuunnistus. Virvikistä löytyy kaksi keskimatkan harjoitusta: 4,7 km ja 5,5 km. Norikessa on tarjolla 8 km pituinen pitkän matkan harjoitus. Karhukorvessa on yhdistetty käytävä- ja käyräharjoitus 10,2 km sekä 5 km pituinen viestiharjoitus, jossa hajonnat. Holkenissa tarjottavana viestiharjoitus. Kaikista harjoitusmaastoista on saatavilla myös kaikki rastipisteet sisältävät kartat, joille voi suunnitella oman harjoituksen.
Kaikkien karttojen mittakaava on 1:10 000, käyräväli 5 m. Karttojen koko on A4. Kaikki harjoituskartat ovat Porvoo Borgå Jukolan kartantekijä Jussi Silvennoisen tekemiä. Kaikki kartat on ajantasaistettu 2020–2022. Harjoituskarttoja myydään hintaan 10 € kpl.
TEKSTI Heidi Lehikoinen
Suunnistaja 3/2023