Ratamestari kertoo, miksi Jukolan viestin radat olivat niin pitkiä

Mikkeli-Jukolan ratamestari Olli-Markus Taivainen halusi järjestää vaativan suunnistuskilpailun, ja sen hän myös teki. Radat saivat kiitosta ja ylistystä, mutta toisaalta ohjeajat eivät tällä kertaa pitäneet kutiaan. Maailman suurimman ja arvostetuimman suunnistusviestin ratamestarointi on kunnia-asia. Ja samalla vaikea homma.

Suunnistaja-lehden toimitukseen tuli toukokuussa vihje. Syksyn lehteen kannattaa tehdä juttu Jukolan radoista ja haastatella ratamestari Olli-Markus Taivaista.

Ennen viestiä minulle ei oikeastaan lainkaan kerrota, mikä niissä radoissa on kirjoittamisen arvoista, mutta lähde on luotettava.

Siksi tiedustelenkin jo kesäkuun alussa, onko haastattelu mahdollista. Taivainen vastaa ja lupaa kertoa radoista Olostunturin kupeessa sijaitsevassa ravintola Kammarissa pizzan äärellä Särkitunturin keskimatkan jälkeen heinäkuussa.

Ja heti Jukolan avausosuuden puolivälissä oli selvää, että tästä pitää tehdä juttu. Nyt pöly on laskeutunut SBS Betoni Oy:n tehtaan pihalla Mikkelissä.

Lisäksi rastiliput, viitoitukset ja suunnistajat on saatu pois Särkitunturilta. Kammarin kulmapöydässä odotetaan Jänkäpizzaa, jossa on savuporoa, leipäjuustoa ja lakkahilloa.

On aika keskustella Jukolan radoista.