Sattuman kautta Italiaa kartoittamaan

Kun suunnistusta lähdetään viemään maahan, jossa suunnistuskulttuuria ei ole juuri lainkaan ja temperamenttierotkin ovat melkoiset, ei voida välttyä kommelluksilta.

Suomalainen suunnistusosaaminen on laajalti tunnettua, mutta joskus sattumallakin on paikkansa, kun suomalaista työnjälkeä on lähdetty viemään maailmalle. Kun kankaanpääläistä Markku Joensuuta vuonna 2003 kysyttiin mukaan EU-projektiin, jossa tavoitteena oli lähteä Italiaan opettamaan suunnistusta, ei mies osannut aavistaa, että matkoja maahan tulisi kertymään 50.

EU-projektin tarkoituksena oli opettaa italialaisissa kouluissa suunnistusta, mutta jotain oleellista puuttui. Kartat. Projektin ympärille rakennetusta ryhmästä keksittiin kysyä, josko kartoittajan töitä tehneellä Joensuulla olisi mahdollisuutta tarttua ideaan ja lähteä tekemään opetuskarttoja Pohjois-Italiaan ennen kuin varsinainen suunnistuksen opettaminen voitiin aloittaa.

– Italiassa on vähän erilainen systeemi koululiikunnassa. Siellä keräännytään yhtenä päivänä viikosta tietylle alueelle turvalliseen paikkaan. On tuhansia koululaisia, joista osa suunnistaa, osa pelaa jalkapalloa, pyöräilee ja tekee kaikennäköistä, mitä alueella voi tehdä. Se on liikuntapäivä, Joensuu kertoo.