Aikuisten ja nuorten maajoukkueiden ravitsemusterapeutti Laura Mierlahti nauttii suunnistuksen hyvähenkisestä kansainvälisestä lajikulttuurista. Lajiin innolla uppoutunut turkulainen kannustaa kaikkia suunnistajia huolehtimaan riittävästä hiilihydraattien saannista, sillä kestävyysurheilijalla kulutus on kovaa.
Ravitsemusterapeutti Laura Mierlahdella itsellään on monipuolinen urheilutausta, ja ultimate oli pitkään hänen oma lajinsa. Suunnistukseen hänellä on kosketuspintaa koululiikunnasta, mutta työ Turun Seudun Urheiluakatemiassa toi lajin luontevasti tutuksi. Kun hän tutustui suunnistajiin, hän tutustui myös Thierry Gueorgiouhun.
– Sitä kautta olen päätynyt maajoukkueenkin pariin töihin, Mierlahti sanoo.
Suunnistajia hän on kohdannut myös väitöskirjaopinnoissaan Jyväskylän yliopistossa. Mierlahti on ollut monta vuotta mukana tutkimuksessa, jossa tutkitaan urheilijoiden alhaisen energiansaatavuuden vaikutuksia. Tutkimukseen osallistuvissa urheilijoissa on mukana myös useita maajoukkuesuunnistajia.
Ravitsemustieteen opiskelijaksi Mierlahti päätyi pienen koukun kautta. Hän lähti lukion jälkeen opiskelemaan kotitalousopettajaksi, päätyi siellä lukemaan sivuaineena ravitsemustieteitä ja innostui.
– Se vähän niin kuin vei mukanaan. Vaihdoin alaa ja rupesin lukemaan ravitsemusterapeutiksi.
Kun Mierlahti opiskeli kandi- ja maisterivaiheessa, hänen nykyistä työnkuvaansa tai vastaavia työpaikkoja urheiluravitsemuksen asiantuntijana ei oikeastaan ollut.
– Olisi silloin varmaan tuntunut aika utopistiselta, jos joku olisi sanonut, että voin päätyä työskentelemään täysipäiväisesti urheiluravitsemuksen parissa, Mierlahti sanoo hymyillen.
Hän aloittikin opintojen jälkeen työt tavallisena ravitsemusterapeuttina terveyskeskuksessa ja työskenteli sittemmin myös lääkeyrityksessä asiantuntijana, kunnes tarjoutui mahdollisuus työskennellä urheilun parissa. Siihen hän tarttui innolla.
– Tavallaan koen eläväni jonkunnäköistä unelmaa, mutta en ole osannut edes unelmoida tästä.
Maajoukkuetoiminnassa Mierlahden työtä tukee Suunnistussäätiö. Mierlahden ajatus suunnistajien kanssa on, että ravitsemusasioiden pohjaa täytyy rakentaa nuorten urheilijoiden kanssa. Nuorten kanssa lähdetään ”perusjutuista”, joista syntyy hyvä pohja myös huippu-urheilijalle.
– Silloin pystytään mahdollisesti ihan huippu-urheiluvaiheessa vielä käyttämään muita kortteja, kuten erilaisia lisäravinteita tai ravinnon optimointia jollain tavalla, hän pelkistää.
Aikuisten maajoukkueessakin Mierlahti varmisti ensin, että perusasiat ravitsemuksen suhteen ovat jokaisella kunnossa. Hän halusi myös tutustua urheilijoihin.
– Siksi olen ollut muutamalla leirillä mukana vuoden aikana. Siellä tutustuu ihmisiin ihan eri lailla. Samoin lajiin ja heidän arkeensa. Se on ollut tosi mukavaa.
Tutuksi tulemisella on merkitystä, sillä ravitsemukseen, syömiskäyttäytymiseen ja ruokasuhteeseen liittyvät asiat ovat henkilökohtaisia. Niistä vaikkapa Teamsin välityksellä ihan vieraalle ihmiselle avautuminen voi olla hankalaa ja jäädä tarpeettoman pinnalliseksi.
– Olemme myös halunneet osittain lähteä rakentamaan olosuhteita siihen, että voimme mahdollistaa leireillä ja kisoissa sen, että urheilija pystyy tekemään mahdollisimman hyviä valintoja.
Moninainen työnkuva leiri- ja kisa-arjen apuna
Mierlahti on tehnyt Suunnistusliiton markkinoinnin kanssa yhteistyötä lisäravinteiden ja välipalojen saamisiksi leireille. Muuten ruokailut on leireillä yleensä järjestetty, mutta joskus ratkaisu on toisenlainen.
– Esimerkiksi Tanskan MM-kisoissa ja niiden pre-campilla meillä oli oma kokki mukana. Tein kokin kanssa yhteistyössä ravitsemuksellisesti suunnitelmat siitä, miten valmistavan leirin ja MM-kisojen aikaista ravitsemusta tuetaan. Sveitsin MM-kisoissa meillä ei ollut kokkia, mutta meillä oli majoitukset, joissa urheilijat laittoivat itse ruoan. Valmistavalla leirillä kävin tekemässä ostokset ja tein aika paljon valmisteluja MM-kisaviikkoa varten, että urheilijat pääsisivät mahdollisimman helpolla, Mierlahti kertoo esimerkkejä työstään.
Hän on tehnyt työtä myös urheilijoiden kanssa yksilöllisesti. Osan kanssa on mietitty, miten tuetaan arjessa jaksamista, harjoittelua ja palautumista. Osan kanssa on ravitsemuksessa etsitty enemmän kilpailuihin valmistautumista tai kilpailupäivää tukevia ratkaisuja.
– Ryhmätasolla olemme halunneet panostaa erityisesti siihen, että meillä on nestetasapainoasiat kunnossa. Olen yrittänyt auttaa siinä, että urheilijat osaisivat arvioida nestetarpeen määrää paremmin ja löytää kisoissa semmoisia hyviä vaihtoehtoja tankkaukseen ja ymmärtää sen merkityksen suorituskykyyn.
Metsämatkoilla Mierlahti on auttanut geelien hyödyntämisen suunnittelussa, mutta hän on pyrkinyt myös haastamaan olemassa olevia käytäntöjä tutkimusten pohjalta.
– Sprinttimatkat taas ovat sellaisia, että siellä mietitään lisäravinteiden erilaisella suunnittelulla ja ajoituksella mitä pystytään tekemään.
Suunnistuksessa ja myös muissa kestävyyslajeissa urheilijoiden haasteena on usein saada riittävästi energiaa. Viime vuosina pinnalla on yleisesti ollut trendi, jossa hiilihydraatteja jostain syystä vältellään. Tuollaiset ajatusmallit heijastuvat valitettavasti myös urheiluun.
– Suunnistus on kestävyyslaji, jossa nimenomaan hiilihydraatin tarve on ihan valtava. Yleisesti ehkä hiilihydraatin riittämätön saanti on ehkä kaikista suurin ongelma, Mierlahti miettii yleisesti suunnistajien suurimpia haasteita ravitsemuksessa.
– Ei joko ymmärretä tai uskalleta syödä riittävästi. Kroppamme toimii sillä lailla hassusti, että mitä enemmän kulutusta on, sitä vähemmän välttämättä tulee varsinaista näläntunnetta. Silloin vaatii tietoista päättäväisyyttä, että ymmärtää syödä riittävästi, vaikkei kehon omat signaalit välttämättä tule mukana.
Ravitsemusasioissakin auttaa ennakkosuunnittelu
Minkälaisia vinkkejä Mierlahti antaisi sekä arvokisaviikolle että vaikkapa rastiviikolle, jossa kilpailuja tulee useampana päivänä ja olosuhteet saattavat olla hyvinkin helteiset?
– Varmaan ensiksi sen, että suunnittelee ennalta ja pakkaa mukaan eväät. Esimerkiksi kaurajuomat, pillimaidot ja -kaakaot sekä valmispuurot. Sellaiset säilyvät lämpimässä, ja niitä on kätevä ottaa repun pohjalle. Sitten totta kai esimerkiksi leipää, karjalanpiirakat, banaanit, pähkinät ja kuivatut hedelmät ovat hyviä. Sellaisia, jotka säilyvät lämpimässä.
Mierlahti kannustaa myös huolehtimaan nestetasapainosta.
– Jos perus nesteentarve on pari litraa päivässä, mikä saattaa monella normiarjessa jäädä vähän vajaaksi. Liikunta lisää nesteen tarvetta laskennallisesti puolesta litrasta litraan per tunti, joten tarve saattaa helposti olla useita litroja kisapäivän aikana. Varsinkin kuumalla ilmalla harvoin riittää, että juo pelkkää vettä. Erilaiset urheilujuomat ja elektrolyyttijuomat ovat nesteytysteholtaan vettä parempia pidempiin kisarupeamiin.
Pidempään kilpailusuoritukseen Mierlahti kannustaa harkitsemaan juomavyön tai -repun ottamista. Vaikka se hieman painaa, nestevaje voi painaa jalkaa loppumatkasta enemmän. Myös marmeladit, karkit ja muut vastaavat helposti mukana kannettavat ovat hyviä.
Mierlahti on oppinut lajista jo nyt paljon. Suunnistusta hän kehuu ”ihanaksi lajiksi”, jossa saa viettää paljon aikaa ulkona ja luonnossa. Lajikulttuuria hän kehuu.
– On hienoa, että tehdään paljon yhteistyötä myös muiden maajoukkueiden kanssa. Ei ole mitään negatiivista ilmapiiriä, vaan pahimmat kilpakumppanit ovat myös niitä hyviä treenikavereita. Se on tosi kivaa.
Millaisia asioita maajoukkueen parissa on toistaiseksi jäänyt mieleen?
– Upeisiin paikkoihin olen päässyt. Sellaisiin, jonne ei tulisi itsekseen eksyttyä. Sitten on ollut sellaisia, kuten esimerkiksi kerran Alicantessa yhdessä kylässä tehtiin sprinttitreeniä tosi hienossa maastossa. Yhtäkkiä sitten tulikin paikallinen poliisi keskeyttämään erävaiheen, mutta Thierry sai jotenkin meidät puhuttua siitäkin tilanteesta yli. Treenit saatiin jatkaa loppuun, Mierlahti muistelee hymyillen.
Teksti Heidi Lehikoinen
Suunnistaja 6/2023
