Voiko sykemittariin luottaa? Tietääkö kello paremmin kuin sinä itse?

Oletko koskaan herännyt väsyneenä, vaikka kello sanoo, että nukuit hyvin? Tai toisin päin – ollut elämäsi voimissa valmiina uuteen päivään, mutta hyvä olo haihtuu katsottuasi palautumismittareiden huutavan punaista? Älylaitteet lupaavat kertoa, milloin kehosi on palautunut, mutta voivatko ne todella tietää sinusta enemmän kuin tiedät itse?

Laadukas uni on palautumisen kulmakivi. Riittävän pitkä uni, joka sisältää tasapainoisesti eri unen vaiheita korjaa kudoksia, vahvistaa immuunipuolustusta ja valmistaa kehoa seuraavan päivän rasitukseen. Urheilijalle palautuminen on kaikki kaikessa, mutta sama pätee myös tavalliselle treenaajalle. Uni vaikuttaa suoraan suoritustasoon, puhumattakaan siitä, että nukkuessasi hyvälaatuista unta lasket flunssakierteiden ja alipalautumisen riskiä.

Älylaitteet lupaavat palautumistietoa, mutta mitä ne oikeastaan mittaavat?

Nykyään lähes jokaisella urheilijalla on käytössään jokin puettava sensori, älysormus tai -kello. Meille kuluttajille kaikki on tehty helpoksi: laite mittaa, analysoi, tuottaa mittausdatasta graafisessa muodossa värikkäitä kuvaajia tutkittavaksemme ja heittää perään kommentteja siitä, miten voisimme parantaa unituloksiamme. Kätevää – eikö? Voit aamuisin avata älylaitteeseen yhteydessä olevan sovelluksen ja tutkailla nukkumasi unen laatua.

Mutta mitä löytyy kaiken tämän taustalta? Siinäpä vasta yksinkertainen ja silti erittäin monimutkainen kysymys. Kehossa tapahtuu paljon yön aikana, ja juuri näitä fysiologisia toimintoja laitteet pyrkivät mittaamaan. Suosituimpia mittareita ovat syke, sykevälivaihtelu, hengitystiheys sekä unen eri vaiheet. Näistä sykevälivaihtelu eli HRV (heart rate variability) on ehdottomasti hyödyllisin. Korkea HRV kertoo kehon hyvästä palautumiskyvystä ja hermoston tasapainosta. Matala HRV sen sijaan voi viestiä stressistä, kehon rasittuneisuudesta tai sairauden kynnyksellä olemisesta.

Kun avaat aamulla vaikkapa Ouran sovelluksen ja HRV huutaa viidettä päivää punaista, on mitä todennäköisimmin ryhdyttävä korjaustoimiin. Hermoston rauhoittaminen rentoutusharjoituksilla ja kuormituksen vähentäminen ovat hyviä keinoja palauttamaan sykevälivaihtelun takaisin normaalille yksilölliselle tasolle. Harjoittelun on oltava kuormittavaa, jotta se kehittää. Siksi palautumisessa avainasemassa onkin rasituksen ja levon tasapainon löytäminen.