Olen aiemmin kertonut Juoksijassa vuoden 2015 vasemman lonkkani tähystysoperaatiosta, jossa kivulias, reisiluun liikettä ja nivelen liikkuvuutta haitannut muutos poistettiin nivelpallosta. Kivut vähenivät, mutta liikkuvuus ei mainittavasti parantunut.
Lonkkanivelen nivelrikko, artroosi, vaivasi yhä siitä huolimatta, että muutos oli poistettu. Sekä vaivojen että artroosin syyksi arveltiin nivelpallon muotoa, joka ei ollut täysin pyöreä vaan hiukan litistynyt. Viime talvena ankara yritykseni parantaa liikkuvuutta fysioterapian avulla ei tuonut tulosta, jolloin päätin turvautua uuteen leikkausoperaatioon.
Selvitysteni mukaan eri metodeista paras on pinnoiteproteesi (Hip Resurfacing, HR) silloin, kun potilas haluaa jatkaa aktiivista elämää. Tavallisessa lonkkanivelleikkauksessa (Total Hip Replacement, THR) koko reisiluun kaula sahataan pois ja korvataan metallilla, minkä jälkeen juoksu on käytännöllisesti katsoen mahdotonta.
Pinnoiteleikkauksessa jalkakudosta poistetaan huomattavasti vähemmän ja reisiluun kaulaan vasaroidaan pieni proteesi. Jalka säilyy tällöin lähes entisellään, minkä lisäksi synteettinen nivelpallo on luonnollisen kokoinen. THR-proteesissa nivelpallo on huomattavasti pienempi, minkä seurauksena liikeradat eivät säily ennallaan. Juoksun kaltaista liikuntaa hyödyttää askeleen työntövoiman jakautuminen laajemmalle pinnalle.
HR-operaatiossa tavallisin materiaali on ollut metalli, mikä on useimmissa tapauksissa toiminut hyvin. Joillakin tosin saattaa esiintyä metalliallergiaa, ja yksittäisissä tapauksissa juokseminen on osoittautunut mahdottomaksi siitäkin huolimatta, että proteesi toimii mekaanisesti mainiosti. Syy tähän voi teorian mukaan piillä metallin voimansiirrossa juoksussa tapahtuvassa nivelnesteen lämpenemisessä 42–45 asteeseen, mikä saattaa vaikeuttaa lihaskudoksen toimintaa.
Viime vuosina on tarjolle tullut keraamisia HR-proteeseja. Odotukseni palkittiin nyt keraamisella proteesilla, joten ensimmäinen leikkaus ja kuluneet välivuodet eivät tunnu täysin hukkaan heitetyiltä.
”Kauhea” lonkkani korjattiin Belgiassa
Operaationi suoritti Belgiassa tohtori Koen De Smet. Hän luonnehti lonkkaani sanalla kauhea, koska kuluneiden nivelrustojen poistamiseksi piti tehdä todella paljon töitä. Hän kertoi olevansa yllättynyt siitä, kuinka olin pärjännyt näinkin vaikeassa tilanteessa näin kauan.
Kirjauduin sisään AZ Zeno-sairaalaan Knokke-Heistissä kesäkuun lopulla, ja operaatio tehtiin seuraavana päivänä. Pääsin pois sairaalasta kolmen päivän kuluttua, minkä jälkeen jäin hotelliin muutamaksi päiväksi jatkamaan päivittäistä kuntoutusta sairaalassa.
Hakeuduin tohtori De Smerin yksityispotilaaksi, koska HR-operaatiota ei enää useimmissa maissa hyväksytä julkisen terveydenhoidon piiriin. Ruotsissa HR-leikkaukset johtivat uusintaleikkauksiin useammin kuin perinteiset THR-proteesit. HR-leikkauksen jälkeen esiintyi muun muassa reisiluunkaulan murtumia ja proteesin irtoamisia varsinkin iäkkäillä naisilla, joilla jalkojen luusto on heikompaa.
Mitä lonkkaoperaatiolla haetaan?
Viime vuosina on Ruotsissa käyty lonkkanivelleikkauksista kiivasta keskustelua. Ortopedien mukaan tiede on osoittanut THR-kokoproteesien paremmuuden: niiden tuomat tulokset ovat hyvät, ja riskit pienemmät. Miten nämä käsitykset sopivat yhteen oman HR-proteesipäätökseni kanssa?
Olemme tulleet erilaisiin johtopäätöksiin siksi, että kysymme eri asioita. Ortopedit haluavat tietää eri menetelmien tehokkuuden julkisessa hoidossa, kun taas itse halusin löytää yksilölle, siis itselleni parhaiten sopivan metodin.
Useimmissa lonkkanivelleikkauksen arvioinneissa ei pohdita juoksukykyä. Niinpä tutkijat saattavat luokitella molemmat metodit yhtä hyviksi siitäkin huolimatta, että niistä vain toinen mahdollistaa juoksemisen.
Pinnoiteproteesi asettaa kirurgille suuret vaatimukset. Jotkut yksittäiset kirurgit saavuttavat erittäin hyviä tuloksia, joihin jotkut toiset eivät pysty. Monet vanhojen rekisterien epäonnistuneet HR-leikkaukset kirjattiin niille kirurgeille, joilla oli näitä toimenpiteitä vain harvakseen ja niiden vaatimaa harjoittelua siis liian vähän. Tohtori De Smetin kaltaisilla spesialisteilla näitä operaatioita on takanaan tuhansittain, mikä tosiasia kehittää leikkaustaitoa jatkuvasti. Myös proteesit ja menetelmät ovat kehittyneet samalla kun takavuosien ongelmalliset huonot proteesit ovat poistuneet markkinoilta.
Halusin jatkaa juoksemista
HR-leikkauksen riskit ovat pienimmät nuorilla, miespuolisilla ja ison nivelpallon omaavilla potilailla. Itse kuulun kaikkiin näihin kategorioihin. Pidin siis leikkaukseni epäonnistumisen riskiä hyvin vähäisenä. Haluan kuitenkin painottaa, että koska etsin parasta mahdollista lopputulosta, olisin joka tapauksessa valinnut HR-metodin silloinkin kun sen riski olisi THR-metodia suurempi. Varma ja turvallinen menetelmä, joka ei mahdollistaisi juoksemisen jatkamista, ei kiinnostanut minua lainkaan. HR-leikkauksen epäonnistuessa on mahdollista tehdä myöhemmin THR, kun taas THR:llä aloitettaessa menetetään reisiluun kaula ja samalla mahdollisuus myöhempään HR-operaatioon.
Vaikka THR-leikkauksessa poistetaankin lihaskudosta enemmän, HR on kuitenkin operaationa vaativampi. Koska jalan kudoksiin puututaan leikkauksessa vain vähässä määrin, tila nivelen sisällä työskentelyyn käy vähiin, jolloin kirurgin täytyy vääntää niveltä voimakkaasti saadakseen proteesin sisään. Tämän vuoksi HR-leikkauksesta toipuminen kestää jonkin verran kauemmin.
Lonkkaongelmien jatkuessa kannattaa itse kunkin ehdottomasti suunnitella leikkausta, mutta kumman menetelmän valitsee, se riippuu itse kunkin omista tarpeista. Jos tarkoituksena ei ole harrastaa rasittavaa liikuntaa, THR-leikkaus julkisen terveydenhoidon kautta on hyvä ratkaisu. Jos taas haluaa luonnollisen kaltaisen lonkkanivelen, joka mahdollistaa juoksemisen, silloin on parempi satsata HR-pinnoiteproteesiin.
Vaikeinta on päätöksen tekeminen silloin, kun pinnoiteproteesia ei katsota sopivaksi vaihtoehdoksi henkilölle, joka kuitenkin haluaa jatkaa juoksemista. Vanhempi juoksua harrastava naishenkilö saattaa tällöin joutua vaikeaan tilanteeseen. Voidaan ajatella juoksun vahvistavan luurakennetta ja ehkäisevän osteoporoosia, minkä taas pitäisi vahvistaa sitä olettamusta, että koko ikänsä juossut vanhempi nainen selviää pinnoiteoperaatiosta onnistuneesti. Eri ihmisillä on erilaisia edellytyksiä ja tarpeita, minkä vuoksi onkin tärkeää tuoda esiin erilaisia hoitomenetelmiä.
Keraaminen HR-proteesini hoitoineen ja kuntoutuksineen tuli maksamaan yli 19 000 euroa. Metalliproteesi olisi ollut parituhatta euroa halvempi.
Useimmissa Euroopan maissa on lähes mahdotonta saada sairausvakuutusjärjestelmästä korvausta tämän tyyppisestä ulkomailla tehdystä leikkauksesta. THR-kokoproteesi sen sijaan on useimmissa hyvinvointimaissa potilaille lähes ilmainen rutiinioperaatio.
Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen kävelin jo pari kilometriä ilman kainalosauvoja. Juokseminen saattaa olla mahdollista kolmen kuukauden jälkeen, ehkä jo aiemmin.
»KOMMENTTI
SUOMESSA lonkan nivelrikon leikkaushoitoja valittaessa noudatetaan pitkälti Suomen Artroplastiayhdistyksen linjauksia. Hoidon tulee perustua tutkimuksiin, joissa valitun hoitomuodon teho on pystytty osoittamaan luotettavilla menetelmillä ja riittävän pitkällä seurannalla. Keraamiset pinnoitetekonivelet ovat vielä käytännössä ns. kokeellista kirurgiaa ja laadukkaissa tutkimuksissa seuranta-aika ei ole ylittänyt 2–3 vuotta.
Vielä tässä vaiheessa ei ole mahdollista tukeutua kunnallisen puolen kustantamiin pinnoiteproteeseihin. Mikäli jatkossa tutkimustulokset osoittavat, että hoitolinjoja on mahdollista muuttaa, saattaa keraaminen pinnoiteproteesi kuulua myös yhteiskunnan kustantamiin leikkausvaihtoehtoihin. Toivotan Janne Holménille onnea kuntoutukseen ja myös juoksun jatkamiseen.
Tapio Kallio
ortopedi, urheilulääkäri, ylilääkäri Terveystalo Sport
Teksti Janne Holmén
Juoksija 4/2021
Onko Janne lonkka voinut hyvin ja proteesi pysynyt paikallaan ja juoksu kulkee taas?
Täältä löytyy:
https://juoksija.fi/juoksu/janne-holmen-juoksua-lonkan-proteesileikkauksen-jalkeen/