SAIN VIIME TALVENA palautetta ja juttuideoita varttuneemmalta lukijalta, elämäntapahiihtäjältä. Hän kertoi hiihtävänsä lähes joka päivä ja käyvänsä kerran viikossa salilla. Lenkit ja treenit ovat joka kerta tismalleen samanlaisia.
Lukija totesi, että hänestä Hiihto-lehden jutut ovat vain kilpahiihtäjille ja pitkiin hiihtoihin harjoitteleville kuntoilijoille. Hän toivoi enemmän juttuja, jotka inspiroisivat myös omaksi ilokseen hiihtäviä.
YMMÄRRÄN HYVIN hänen toiveensa. Mutta miksi jollekin lenkille tai lihaskuntoharjoitukselle asetettu tavoite koskisi vain kaikkien kovimpia suksijoita?
Päivittäin toistuvat rutiinit ovat turvallisia, ja niitä on tärkeä pitää yllä. Mutta niitä ei kannata toistaa päivästä toiseen pohtimatta, miten ne voi tehdä paremmin tai miten saa hauskuuden säilymään. Tavoitteet voivat innostaa ja vahvistaa kaiken tasoisten liikkujien intohimoa hiihtämiseen.
ESIMERKIKSI TASAPAINON parantaminen ja laskutaitojen kehittäminen voi tuoda elämäntapahiihtäjän lenkeille paljon iloa. Alamäkiä ei tarvitse pelätä kauhun sekaisin tuntein, vaan niistä voi nauttia.
Muutaman minuutin uhraaminen kahden tunnin lenkillä siihen, että tekee silloin tällöin aurausharjoituksia ja uskaltaa askeltaa ladulta pois ja takaisin, tuskin pilaa kenenkään hiihtoiloa.
Kilpahiihtäjä saattaa tehdä leuanvetoja 20 kilon lisäpainon kanssa, mutta kuntoilija voi ottaa aluksi kuminauhan avuksi saadakseen sopivan määrän toistoja.
Jos isovarvas, selkä, lonkat tai polvet kipuilevat, kannattaa selvittää, voisiko tukiharjoittelulla selättää vaivat. Näin hiihtämisen nautinto säilyy.
Samojen rutiinien toistaminen ja vain omiin vahvuuksiin nojaaminen johtaa kierteeseen, jossa heikkouksien korostuminen alkaa häiritä harjoittelusta nauttimista.
SAMOJEN RUTIINIEN toistaminen ja vain omiin vahvuuksiin nojaaminen johtaa kierteeseen, jossa heikkouksien korostuminen alkaa häiritä harjoittelusta nauttimista. Esimerkiksi veteraanihiihtäjillä juuri tasapainon heikkeneminen voi olla iso mutta tiedostamaton ongelma.
Eräs tuntemani lahjakas veteraanijuoksija ja -hiihtäjä halusi kokeneelta urheilufysioterapeutilta tiukan voimaharjoitteluohjelman. Kun fysioterapeutti kartoitti miehen lihaskuntoa, kävi ilmi, että hänellä oli suuria puutteita keskivartalon voimassa, alaraajan linjauksessa ja jalkaterän toiminnassa.
Esimerkiksi isovarpaan kipujen syynä ei ollut kihti, vaan ponnistuksen heikko linjaus, jossa isovarvas kantoi kaiken kuorman.
MIES SAI OHJELMAN, jossa tavoitteena oli ensin rakentaa edellytykset kuntoon voimatreenejä varten. Treeniohjelma ei sisältänytkään vaativia voimaliikkeitä vapailla lisäpainoilla, vaan jalkaterää vahvistavaa jumppaa ja keskivartaloliikkeitä.
Valitettavasti hän jaksoi noudattaa tylsiksi kokemiaan ohjeita vain kaksi viikkoa. Innokas hiihtäjä tuskailee edelleen puutteellisen tasapainon ja vihoittelevan isovarpaan kanssa. Laskuja hän vihaa ja haluaisi hiihtää vain ylämäkeen rauhallista vuorohiihtoa.
Lue myös:
Seppo Anttila, päätoimittaja
Hiihto 3/2023