Pienet tekniikkanyanssit voivat ratkaista vauhdin ja taloudellisuuden hiihdossa. Sami Jauhojärven mukaan juuri heilurin hallinta tekee eron huippujen ja muiden välillä sekä tasatyönnössä että vapaan tyylin mogrenissa.
Joulukuussa 2023 seurasin aitiopaikalta urheilijoiden valmistautumista Trondheimin maailmancupin kilpailuviikonloppuun. Useat urheilijat tekivät päivä tai kaksi ennen ensimmäistä starttiaan aukaisuvetoja eli hiihtivät eripituisia intervalleja vauhtikestävyysalueelta kilpailuvauhtiin ja jopa loppukiriin asti.
Teknisesti merkittävin ero hyvien ja parhaiden hiihtäjien välillä oli heilurin hyödyntäminen.
Tasatyönnössä ja yksipotkuisessa tasatyönnössä isolla osalla hiihtäjistä, varsinkin naisista, ylävartalo alkoi nousta ennen kuin he olivat saattaneet työnnön loppuun. Siksi eteenpäin vievä voima purkautui osin ylävartalon mukana kesken työnnön.
Jos ylävartalo on jo valmiiksi ylhäällä, menettää hiihtäjä myös heilurin kautta tulevaa, käsien eteen heilautuksesta koko vartaloa eteenpäin vievää voimaa. Optimaalisessa rytmissä kädet tuovat ylävartalon ylös työnnöstä, jolloin heilurin vaikutuksesta myös lantio nousee ylös uuteen työntöön.
Vapaan hiihdossa heiluri on merkittävä tekniikan ja rytmin ylläpidossa etenkin mogren-tekniikassa. Siinä heilurin eteenpäin vievä voima on suurin laajan liikealueen vuoksi, ja siten heiluria pitäisi pystyä hyödyntämään maksimaalisesti.
Käytännössä hiihtäjä käy ei-työntävän puolen liu’ulla vain lyhyesti, jotta hän ehtii ponnistukseen käsien mukana. Ponnistus lähtee saman tien, kun kädet alkavat liikkua takaa eteenpäin.
Hiihtäjä siis palaa työnnöstä mahdollisimman nopeasti työntävän puolen liu’un päälle. Edessä kädet voivat odottaa uutta työntöä pitkänkin aikaa liukua kuunnellen ja jo tehdystä työstä nauttien.
Lue myös:
Rullahiihto valmistaa talven hiihtokauteen – 3 vinkkiä
Tekniikka tuo varmuutta hiihtoon – Hallitse laskut ja käännökset rullilla tai lumella
Teksti sami jauhojärvi Kuvat touho häkkinen
Hiihto 4/2025