Kuntohiihtäjä pärjää mainiosti kisakenkiä hieman edullisemmilla perinteisen monoilla, jos lesti istuu hyvin. Varvaskivuista kärsivälle hyvin istuva kisatason hiilikuitukenkä voi kuitenkin olla nappivalinta.
Hyvä perinteisen kenkä tekee vuorohiihdosta nautinnon ja saattaa estää esimerkiksi isovarpaan kipeytymistä. Juoksuun verrattuna hiihdon ponnistus on selvästi erilainen. Kengän ja lumen välissä on suksi, jonka pitoalue on saatava tarttumaan hetkeksi lunta vasten.
Päkiä painaa suksen pitoalueen kiinni latuun ja säätelee pitoa. Siksi perinteisen kengän päkiän on oltava varsin taipuisa pituussuunnassa, mutta kiertojäykkyyttä ja jalkaholvien tukea on oltava riittävästi hiihtovauhdin mukaan.
Kuntoilijan monot mukavia
Perinteisen monojen valikoima on nykyään ilahduttavan laaja. Kuntohiihtäjälle paras kompromissi löytyy usein hieman kisakenkiä halvemmasta kategoriasta.
Ne istuvat hyvin, sillä lesti on hieman leveämpi, ja paksumpi sisäkenkä muovautuu jalan mukaiseksi. Nauhoitukset toimivat, joten monon saa kiristettyä hyvin. Esimerkiksi Salomonin kengissä on vielä erillinen kantapään kiristys, joka estää kantapään nousemista.
Sopivan joustavilla, lämpimillä ja istuvilla monoilla voi hiihtää myös hiljaa nautiskellen ja suksen saa pitämään. Kevyt hiilikuituinen ja napakka kisamono puolestaan vaatii enemmän aktiivista ponnistusta ja reippaampaa vauhtia. Sisäkenkä voi olla ohut, ja tuntuma on kovahko.
Kisakenkien pohjat ovat kiertojäykkiä ja tuet jämäkämpiä, sillä ylämäissä on välillä juostava haarakäynnillä ja askellettava tehokkaasti tiukoissa mutkissa.
Kipuvarvas voi viihtyä kisakengässä
Joustavassa ja pehmeässä monossa paino saattaa lipsahtaa potkun aikana jalan sisäsyrjälle isovarpaan varaan, jolloin sen tyvinivel kuormittuu. Mikäli varvas alkaa kipuilla, omia perinteisen kenkiä kannattaa tutkia kriittisesti.
Halvoissa harrastajan monoissa käytetyt muovimateriaalit menettävät ajan mittaan tukevuuttaan. Ne eivät kestä mekaanista rasitusta samalla tavalla kuin hiilikuitu. Kiertolöysä ja keskiosastaan liian leveä kenkä ohjaa ponnistuksen liikaa isovarpaan varaan.
Hyvin toimiva ja istuva mono estää tyvinivelen kuormittumista. Jos tyvinivelessä on kulumaa tai hiihtäjä kärsii esimerkiksi vaivaisenluu-virheasennosta, monon valinnassa on tehtävä kompromisseja.
Lestiltään kapeampi, kovahko ja kiertojäykempi kisamono voi sopia varvaskivuista kärsivälle kuntoilijalle paremmin kuin pehmeä ja taipuisa harrastajan mono. Kisakengän keskiosa on yleensä kapeampi kuin harrastajan monoissa, jolloin se tukee holvikaaren rakenteita paremmin. Vaivaisenluusta kärsivän on kuitenkin varmistettava, että varpailla on varmasti tarpeeksi tilaa. Kärjestä liian kapea mono kipeyttää ukkovarvasta vuorenvarmasti lisää.
Paine jalan sisäsyrjällä ja isovarpaan tyvinivelessä vähenee, kun lestin istuvuus on napakka, pohja on sopivan kiertojäykkä ja kengän kärkiosassa riittävästi tilaa varpaille.
Pohjallisen tuunaamisesta apua
Isovarpaan kipujen estämiseksi kengässä voi käyttää lievästi ohjaavia tukipohjallisia. Esim. pieni päkiän takana oleva korotus ohjaa yhdessä kantapään sisäreunan korotuksen kanssa ponnistusta isovarpaalta enemmän kakkosvarpaan suuntaan.
Pohjallisen alapintaan voi myös itse rakentaa teippikerroksilla pienen 2–3 millin korotuksen kantapään sisäreunaan.
Heinolalainen fysioterapeutti ja hiihtoasiantuntija Jari Kinnunen on lievittänyt hiihtäjien jalkakipuja yli parinkymmenen vuoden ajan. Useimmiten Kinnunen muovailee monon omaan pohjalliseen tukipohjallisissa käytettävistä materiaaleista lievät lisätuet. Hän käyttää kengän omia pohjallisia, koska tukipohjallisen on oltava täysin sopiva paitsi jalkaan, myös kengän lestiin.
Lue myös:
Isovarpaan kipeytyminen kiusaa hiihtäjää – mikä avuksi?
TEKSTI JA KUVAT SEPPO ANTTILA
Hiihto 4/2023