Kerojen kierroksella – Uusi laji skimo debytoi SM-tasolla Pallaksella

Pallaksen tuntureilla kisattu skimon historian ensimmäinen SM-koitos tarjosi vapaa­laskuretken tunnelmaa, teknisiä nousuja ja uudenlaista haastetta niin skimoilijoille kuin splitboardaajillekin. Yhdistelmä vaihtoja, tunturituulta ja vaihtelevia lumiolosuhteita teki kisasta elämyksen, joka jäi mieleen pitkään maaliviivan jälkeenkin.

Ensimmäinen skimon eli ski mountaineeringin SM-koitos oli alkamassa. Tunnelma muistutti pikemminkin normaalia isomman porukan vapaalaskuretkeä kuin kilpailua. Seitsemän keroa kavereiden kesken -nimi kuvasi oivasti tapahtumaa.

Maaliskuun toiseksi viimeinen lauantai alkoi pilvisenä. Valtaosa osallistujista odotti starttia laskettelurinteiltä tutuissa kuoriasuissa, muutamat skimo-trikoot erottuivat joukosta.

Pallas-hotellin perinteikäs miljöö saa vuosittain kisasäväyksen Lapponia-hiihdon kahdesta jälkimmäisestä etapista sekä kesäisin Nuts Ylläs Pallas -polkujuoksusta. Kilpailu tuskin silti nousee kärkimielikuvaksi kerojen äärellä, vaikka alue hienosti numerolappuhommiinkin sopii.

Mukana oli muutama lumilautailija splitboardeillaan, jotka jakautuvat nousuja varten keskeltä kahtia. Osallistujista osalle riitti kevyempi kierros.

Kipaisimme parkkipaikan läpi, laitoimme menopelit jalkoihin ja lähdimme pitkään loivaan nousuun kohti Pallaksen laskettelurinteiden pohjoisreunaa. Kapeilla ja kepeillä kisasuksilla etenevät hyötyivät, sillä nousukarvan isompi pinta-ala kasvatti vastetta.

Kävi ilmi, että lähdin matkaan liian lyhyillä sauvoilla. Kisa-skimossa sauvat saisivat olla reilusti laskettelusauvoja pidemmät, sillä yläkehon tehokas käyttö nousuissa hyödyttää enemmän kuin vaivaton sauvan heilautus laskuissa.

Nousuja, vaihtoja ja laskuja

Heti alkuun kiipesimme kisan pisintä nousua. Yksinäisellä puulla odotti käännös kohti Laukukeroa.

Nousun edetessä reitinvalintoihin tuli pientä vaihtelua. Vaihteeksi suksen lisäleveys ja isompi nousukarva auttoivat, sillä saatoin valita tuulen kiillottamalta rinteeltä hieman suoremman ja viettävämmän linjan. Jyrkin nousukulma ei kuitenkaan ollut ripeään etenemiseen tarkoituksenmukainen, vaan nousuun tuli serpentiinimutkien tapaan käännöksiä.

Laukukeron huipulla kokeneet nousukarvan irrottajat erottuivat. Vaihdosta tulleen minuutin eron kiriminen ei hoituisi nousussa itsestään.

Kisan laskut eivät olleet varsinaisesti jyrkkiä, mutta useimmissa mutkittelu oli tarpeen. Ensimmäinen alamäki kohti Taivaskeron länsirinteen juurta osoittautui vaativimmaksi. Korkealla tuntureiden yllä olleet pilvet estivät varjojen muodostumisen ja siten heikensivät röykkyisen lumen pinnanmuotojen erottuvuutta. Liian tummat lasini eivät helpottaneet tilannetta.

Laskin etenkin alun varmistellen. Luottamus suksiin ja lumeen löytyi hiljalleen laskun aikana.

Orotuskeron suuntaan liukuessa edelle ehtineiden jäljet auttoivat. Jälleen kokeneemmat vaihtajat saivat etua. Nousun kulma oli sopiva ja kiipeäminen tuntui hyvältä. Lähestyessäni huippua talven melko vähäinen lumikertymä johti satunnaiseen kivilinjojen kiertelyyn.

Huipulla odotti järjestäjän kirjuri. Maastossa ei ollut reittimerkkejä, vaan linjansa sai valita vapaasti, kunhan kävi huipuilla ja muutamassa muussa kontrollipisteessä. Karkea suositus näkyi kartalla.

Käytännössä ripein suunta oli lähes läpi reitin selvä, joten kisaajien valinnat olivat varsin yhteneviä. Jos tunturit olisivat peittyneet pilveen, suunnistuksen merkitys olisi tietysti kasvanut aivan toiseksi.

Lumivyöryjen kannalta selkeän riski­alttiit paikat olivat kieltoalueita. Reitin pakolliset pisteet oli valittu siten, etteivät vyöryherkät kohdat osuneet matkalle. Pakollisiin varusteisiin kuuluivat toki lumivyöryhälytin eli piipperi, lapio ja sondi. Järjestäjä tarkisti piipperin toiminnan numeron haussa.

Lunta lukemassa

Orotuskerolta lasku vaati vain hieman jarruttelua. Lehmäkeron loivassa nousussa kaipasin paikoitellen liukuvaihetta, jota täyspitkillä skineillä ei ole. Edellä menevien seurailu vei hieman liiaksi etelään, ja huipputasangolla vastainen tunturituuli todella tuntui.

Jätin skinit pohjiin, sillä alamäki Taivaskeron suuntaan oli lyhyt ja matala. Fyysisesti kevyen pätkän jälkeen lämpöjä nostattanut nousu Pallasten korkeimmalle huipulle oli tervetullut.

Himmelriikiltä lasku kohti laskettelurinteitä tarjosi paikoitellen päivän hauskimpia lumia. Tosin hangen pintaa kannatti lukea tarkoin, sillä tunturibetoni ja pehmeähköt kohdat vuorottelivat. Sukseni laskuominaisuudet olivat eduksi ja ylipäänsä huomasin, että laskuissakin kertyy eroja. Vaihteeksi sain edelleni ehtineitä kiinni.

Kurusta valitsin reitin, joka näytti kiertävän, mutta oli suorempi kuin edellä menneiden linja. Ylempänä sain mielen vetoapua toisen kisaajan saavuttamisesta.

Lehmäkeron tuulessa ei jäänyt epäselväksi, että nousukarvoista olisi irrotuksessa pidettävä kunnolla kiinni. Kiinnitin laminoidun numerotulosteen osin uusiksi, sillä se oli repeytynyt turhan monesta hakaneulasta irti ja olisi läpätyksestä päätellen lentänyt pian tunturiin reppuni pinnalta.

Kovapintaisen laen jälkeen lumi pomputti laskiessa toisinaan hauskasti tuulen tuomiin pehmeisiin. Innostuksissani laskin poroaidalla liian pitkälle, sillä muistin pakollisen rastin väärälle puolelle. Hassi pysyi melko pienenä, mutta laskussa saamastani edusta osa suli.

Nousu paljasti liiallisen hutiloinnin skinien kanssa, sillä toinen niistä osoitti merkkejä irtoamisesta. Liimapintaan oli hiljalleen jäätynyt liikaa lunta. Etenemisen tehokkuus kärsi hieman, mutta vältyin vielä ylimääräiseltä tauolta.

Seuraavalta laskulta nousukarvaa olisi pitänyt sulatella, mutten malttanut vaan laitoin skinin sukseen ja aloitin viimeisen nousun. Valinta osoittautui pian vääräksi. Nousukarva irtosi liian pitkältä matkalta ja pakotti sulattelutauolle.

Kisakumppanit karkasivat ennen kuin liiman pito palautui. Pallaskerolla tein viimeisen vaihdon ja laskin hauskan vauhdikkaan mäen. Pysyttelin riittävän ylhäällä, jotta nousukarvat saivat pysyä repussa. Sauvominen ja toisinaan muutama luistelupotku riittivät loppuliukuun saakka. Maaliin hotellille saavuin uudenlaisesta kisakokemuksesta ilahtuneena.