Iso osa urheilijoista pystyy loukkaantumisen jälkeen palaamaan loukkaantumista edeltävälle tasolle. Joillekin urheilijoille loukkaantuminen on ollut jopa käänteentekevä tapahtuma, ja paluu tapahtuu aiempaa kovemmalle tasolle.
Loukkaantumisen osuessa kohdalle osa urheilijoista kuntoutuu ripeämmin tai jopa palaa kisoihin entistä parempana. Tähän vaikuttaa moni asia kuten loukkaantumisen aste, urheilijan fysiologia ja henkinen vahvuus sekä taustaorganisaation ammattitaito.
Hyvän esimerkin antoi viime kaudella Ruotsin Frida Karlsson. Jalkavaiva pakotti hänet merkittäviin muutoksiin harjoitusohjelmassa syksyn aikana ja miettimään myös kauden maailmancup-startit uusiksi.
Ennen kauden alkua Karlsson jopa matkusti Kanarialle tekemään korvaavaa harjoittelua ja palautumaan syksyn aikana ilmenneistä ylikuormitusoireista. Korvaavaan harjoitteluun hän joutui myös joulu- ja tammikuussa. Silti Karlsson oli ylivoimainen perinteisen kisassa Ranskan maailmancupissa tammikuun lopussa ja saavutti lopulta myös kaksi maailmanmestaruutta Trondheimissa.
Viaplayn haastattelussa ennen Les Roussesin maailmancupin kisoja Karlsson totesi, että hän on maailman paras hiihtäjä tekemään korvaavaa harjoittelua. Tämä on helposti pääteltävissä jo kauden aikaisista tuloksista!

Vaikka urheilija on hyvä korvaavien harjoitteiden tekemisessä, yksinään Karlsson ei olisi pystynyt suunnittelemaan koko kuntoutusajan ohjelmaansa. Taustalla oli laaja joukko eri alojen osaajia.
Taustatiimin merkitystä ei voi koskaan väheksyä kansallisen ja kansainvälisen tuloksen tekemisessä. On huomioitava, että Karlssonilla on Ruotsin maajoukkueen ja olympiakomitean lisäksi tukenaan oma taustajoukkonsa eli fysioterapeutit, lääkärit ja valmentajat. Lisäksi hänellä on paljon erilaisia testituloksia esimerkiksi rullahiihtomatolta verrokiksi kuntoutumisen etenemiseen.
Testipalautteiden ja urheilijan omien tuntemusten pohjalta koko organisaatio osaa tehdä oikeita arvioita ja johtopäätöksiä kuntoutuksen suunnittelusta ja kehityksestä.
Osaavan asiantuntijaverkoston kanssa urheilija pääsee analyyseissä riittävän laajaan ja nopeaan reagointiin ongelmien ilmaantuessa. Matkan varrella ilmenevät ongelmat eivät välttämättä pääse edes loukkaantumisen asteelle, jos ne saadaan kontrolliin riittävän ajoissa.
Kerttu Niskasen kiirastuli
Vuonna 2021 vakava loukkaantuminen oli viime vuosien ykkösnaishiihtäjämme Kerttu Niskasen kohtalona. Hänen pohjeluustaan löytyi rasitusmurtuma, joka keskeytti kauden juuri MM-kisojen kynnyksellä.
Loukkaantumista seurasi pitkä, monen kuukauden kuntoutusjakso, jonka aikana Niskanen joutui myös etsimään motivaatiota kuntouttamisen suorittamiseen.
Lopulta Niskanen nousi kuntoutusjakson jälkeen seuraavalle kaudelle tasolle, jolla ei ollut koskaan aiemmin ollut. Kaudella 2022 hän saavutti kaksi henkilökohtaista olympiamitalia, ja kuntoutuksen jälkeen menestys maailmancupissa on ollut mahtavaa.
Välillä onnettomuudessa voi piillä onni, ja rutiinien muuttumisen kautta urheilija saattaa löytää uusia harjoitustapoja ja uuden kehitysmahdollisuuden.
Rutiineja kannattaa yrittää muuttaa myös silloin, kun selkeää kehitystä ei ole tapahtunut muutamaan vuoteen. Tähän liittyy aina myös riski. Toisaalta mikäli rutiinien muuttamisen jälkeen huomaakin, että tulokset lähtevät laskuun, aina on mahdollisuus palata takaisin vanhoihin harjoitustapoihin.
Lue myös:
Milloin pitää huolestua, jos loukkaantuu?
Teksti Sami Jauhojärvi Kuvat all over press, jesse väänänen/hiihtoliitto
Hiihto 3/2025